Orivesi–Jyväskylä-rata

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Orivesi-Jyväskylä-rata)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orivesi–Jyväskylä
Rata Muuramessa. Taustalla Paasivuoren tunneli.
Rata Muuramessa. Taustalla Paasivuoren tunneli.
Perustiedot
Reitti Orivesi–Jyväskylä
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1977
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR
Henkilöjunia / vrk 21
Tavarajunia / vrk 31
Tekniset tiedot
Pituus 166 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä Orivesi–Jämsänkoski veturivetoiset 120 km/h,
kallistuvakoriset 140 km/h, Jämsänkoski–Jyväskylä 160 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Orivesi–Jyväskylä
Ohjauskeskus Tampere
Suojastus linjasuojastus
Kulunvalvonta JKV

Orivesi–Jyväskylä-rata eli Jämsän rata (joskus myös Jyväskylän länsirata tai vain länsirata) on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Orivedeltä Jämsän kautta Jyväskylään. Rataosuus on 112,7 kilometriä pitkä, yksiraiteinen ja koko matkalta sähköistetty. Rata Orivedeltä Jämsänkoskelle valmistui 1951 ja sieltä edelleen Jyväskylään 1977[1]. Rataosuudella on kahdeksan tunnelia, joista Lahdenvuoren tunneli (4 290 metriä) on Suomen kolmanneksi pisin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata rakenteilla vuonna 1950

Osuus Orivedeltä Jämsään määrättiin rakennettavaksi vuonna 1938.[2] Hyväksymiseen vaikutti Rudolf Walden, joka lupasi, että tehtaat osallistuvat kustannuksiin.[3] Rakennustyöt aloitettiin 1939 ja niitä jatkettiin sotavuosinakin, osittain sotavankityövoimalla. 56 kilometriä pitkä rata Jämsään valmistui 1950 ja valtion ja Yhtyneiden Paperitehtaiden puoliksi maksama jatko Jämsänkosken tehtaille seuraavana vuonna. Pistorata Jämsästä Päijänteen rantaan Olkkolaan valmistui vuonna 1953.[4] Keskimäärin rataa oli vuosittain rakentamassa 300 henkeä, parhaimpina vuosina yli 700. Rata oli erittäin vaikea rakentaa jopa Suomen oloissa – siltoja, pengerryksiä ja mutkia tuli valtavasti.[3] Rataa ja sen sivuratoja tarvittiin Päijänteen ympäristön puuraaka-aineen ja Jämsänjoki-laakson kasvavan puunjalostusteollisuuden tuotteiden kuljetuksiin. Osittain radan ansiosta Jämsänkosken paperitehdas sai rinnalleen Kaipolan paperitehtaan ja Olkkolan sahan. Radat palvelivat myös henkilöliikennettä.[4] 1960-luvun puolivälissä melko vilkkaana käynyt liikenne romahti vuosikymmenen lopussa ja matkustajaliikenne lopetettiin vuonna 1969. Radan liikenne kuihtui 1970-luvulla muutamaan tavarajunaan päivässä.[2]

Radan jatkoa Jyväskylään alettiin suunnitella välittömästi, sillä se lyhentäisi Keski- ja Etelä-Suomen välisiä rautatieyhteyksiä tuntuvasti. Pitkien selvitysten ja tutkimusten jälkeen radan rakentamisesta päätettiin vuonna 1961. Rakentaminen alkoi vuonna 1964 ja ensin valmistuivat hankkeeseen liittyneet Keljonlahden satamaraide vuonna 1968 ja Säynätsalon rata vuonna 1970. Rata rakennettiin vaikeakulkuiseen maastoon, jossa oli suuret korkeuserot ja paljon vesistöjä. Niinpä 53 kilometrin matkasta jouduttiin 15 kilometriä louhimaan kallioon. Tunneleiden yhteispituus on 9 550 metriä. Siltoja tehtiin yhteensä 48. Rakentaminen kesti 13 vuotta.[5]

Pääraide Jyväskylästä Jämsään valmistui loppuvuodesta 1977, jolloin se otettiin tavaraliikennekäyttöön. Matkustajaliikenne alkoi vuonna 1978. Rata lyhensi junamatkaa Jyväskylästä Tampereelle 190 kilometristä 154 kilometriin. Esimerkiksi vuonna 1980 radalla kulki noin 20 junaa päivässä. Vuonna 1984 välillä Jyväskylä–Jämsä kulki 51,8 miljoonaa nettotonnikilometriä tavaraa Jämsän suuntaan ja 31,2 miljoonaa Jyväskylän suuntaan. Orivesi–Jämsä-välillä lukemat olivat 56,5 Orivedelle ja 33,8 Jämsään.[2]

Tunnelit ja sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunneli Pituus (m) Valmistumisvuosi
Lahdenvuori 4 290 1974
Paasivuori 2 459 1969
Keljonkangas I 1 064 1968
Paavalinvuori 768 1975
Lautakkomäki 383 1972
Matomäki 239 1970
Keljonkangas II 233 1967
Sahinmäki 154 1973
Lähde:[6]

Radalla on myös vuonna 1975 valmistunut 415-metrinen Markkulan alikulkusilta Korpilahdella, Pätkinlahden vuosina 1975–1976 rakennettu silta Muuramessa[7] sekä vuonna 2016 valmistunut Jämsänjoen ylittävä 99-metrinen betonisilta[8], joka korvasi 72-metrisen vuonna 1951 valmistuneen terässillan[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Laitinen et al.: Keski-Suomen teillä : Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 149–151. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri. 951-726-374-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 180. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  2. a b c Laitinen et al. 149–151
  3. a b Rata patruunan suojeluksessa Museo24. Jämsän kaupunki. Viitattu 18.10.2009.
  4. a b Laitinen et al. s. 32
  5. Esite Jyväskylän-Jämsänkosken rata. Henkilöliikenteen avaus 28.5.1978. Valtionrautatiet, Valtion painatuskeskus 1978. Numero 127800628W-VAPK
  6. Railway Tunnels in Finland the World's longest tunnel page. 23.7.2007. Arkistoitu 19.6.2015. Viitattu 18.10.2009. (englanniksi)
  7. Rautatietekniikka 1/2003 (PDF) Rautatietekniikka. 2003. VR Teknilliset VRT ry. Viitattu 18.10.2009.
  8. "Erittäin stressaavat 72 tuntia" – siltajärkäle siirretään paikalleen kokonaisena Yle. Viitattu 3.8.2020.
  9. Jämsänjoen sillat Museo24. Viitattu 18.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.