Kaipolan paperitehdas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipolan paperitehdas
Valtio  Suomi
Sijainti Kaipola, Jämsä
Koordinaatit 61°48′43″N, 25°14′20″E
Aloitti toimintansa 1952
Lopetti toimintansa 2021
Tehdastyyppi paperitehdas
Perustettu View and modify data on Wikidata
Työntekijöiden määrä 500
Omistaja UPMView and modify data on Wikidata
Kartta
Kaipolan paperitehdas
Commons luokka
Kaipolan paperitehdas 1950-luvun puolivälissä
Jämsän Kaipolan paperitehdas 1950-luvun puolivälissä

Kaipolan paperitehdas oli Jämsässä sijaitseva paperitehdas, joka kuului UPM-Kymmene Oyj -konserniin. Tehdas toimi vuosien 1952 ja tammikuun 2021 välillä. Tehtaalla työskenteli lakkautukseen asti noin 500 työntekijää. Tehtaalla oli kolme paperikonetta, joiden yhteinen tuotantokapasiteetti oli noin 700 000 t/a. Kaipolan tehdasyhteisö sai tehtaan viimeisen vuoden dokumentoinnista Nykydokumentointiteko-tunnustuspalkinnon vuonna 2021.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaipolan tehdas perustettiin vuonna 1952, Päijänteen rannalle Jämsänjokilaaksoon. Ensimmäinen paperikone, paperikone 1 käynnistyi vuonna 1954. Seuraava virstapylväs saavutettiin pari vuotta myöhemmin vuonna 1956, jolloin käynnistyivät paperikone 2 sekä kartonkikone 3. Vuoteen 1964 mennessä tehtaalla oli jo viisi käyvää paperikonetta.

Vuosina 1965–1985 tehtaassa tehtiin pieniä koneuusintoja ja erikoistuotteita, aloitettiin suuntautuminen kevytpainopapereihin sekä kuumahierteen kehitystyö, koehiertämö käynnistyikin vuonna 1969. Ensimmäinen varsinainen kuumahiertämö käynnistyi vuonna 1977 ja toinen vuonna 1987, samana vuonna käynnistyi paperikone 6 sekä biologinen puhdistamo, myös vuonna 1987 lopetettiin paperikone 1:n toiminta. Vuotta myöhemmin vuonna 1988 lakkautettiin paperikone 2 ja kartonkikone 3. Vuonna 1989 käynnistyivät kuumahiertämö 3, siistauslaitos ja paperikone 7.

Vuosina 1991–2001 uusittiin tehtaan voimalaitosta kolmeen kertaan sekä paperikone 5:n toiminta lopetettiin. Vuonna 1991 voimalaitos uudistettiin, vuonna 1992 paperikone 5 lopetti toiminnan, vuonna 1993 voimalaitoksen sähkösuodinta laajennettiin ja vuonna 2001 valmistui voimalaitokselle uusi varakattila. Myös vuoden 2001 jälkeen uudistuksia on tehty ympäri tehdasta ja niitä tehdään myös tulevaisuudessa, jotta tehdas pysyy kilpailukykyisenä ja tuottavana. Elokuussa 2020 UPM kuitenkin ilmoitti suunnittelevansa Kaipolan tehtaan pysyvää sulkemista viimeistään vuoden 2020 loppuun mennessä. Lakkautus vähensi graafisten paperien kapasiteettia 720 000 tonnilta, mistä 450 000 tonnia on sanomalehtipaperia ja 270 000 tonnia päällystettyä mekaanista painopaperia.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaipolan paperitehtaan koneet PK1 ja PK2 vuonna 1956

Tehtaan paperikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaassa oli sen pysähtyessä kolme paperikonetta, jotka valmistivat LWC-, sanomalehti- ja luettelopapereita yli 700 000 tonnia vuodessa. Tästä määrästä yli puolet oli luettelopapereita. Parhaimmillaan toimivia paperikoneita oli yhtä aikaa viisi kappaletta vuosina 1988–1989. Kolmen vanhimman paperikoneen alkuperäinen tuotanto oli yhteensä 150 000 tonnia vuodessa sanomalehtipaperia. Neljällä vanhimmalla päästiin yhteensä noin 230 000 tonnin vuosituotantoon.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti Muuta
Paperikone PK1 Bagley & Sewall 6.9.1954–21.9.1987 Tasoviira 7 500 mm (295") 3 imupuristinta peräkkäin 670 m/min (Alkuper. 70-85 0000 t/a, Sanomalehtipaperi) Kone romutettu. Halli muutettu siistaamoksi. Kuva koneesta (vas.) Kone valmisti yli 2 milj. t paperia. (Paperitehdas I). Valmistuessaan maailman levein paperikone.
Paperikone PK2 Walmsley 26.5.1956–27.4.1989 Tasoviira 5 800 mm (228") ? 610 m/min (Alkuper. 55 000 t/a, (kiiltävä) Sanomalehtipaperi) Myytiin Meksikoon. Koneessa oli kiillotuskalanteri. Halli muutettu siistaamoksi. Kuva koneesta (oik.) Kone valmisti n. 1,8 milj. t paperia. (Paperitehdas I)
Paperikone PK3 Pusey & Jones (1906) xx.10.1954–12/1988 Tasoviira 2 340 mm (92") ? 75 m/min 5 000–10 000 t/a, Kääre- ja hylsypaperi tehtaan omaan käyttöön Simpeleen paperitehtaalta siirretty vanha vuonna 1906 valmistunut paperikone PK1, Halli muutettu sähkötarvikevarastoksi (paperisali, Paperitehdas I)
Paperikone PK4 Beloit (Valmet uusinut kokonaan) 30.3.1961– 2.1.2021 (Uusittu 1984, 1986, 1996, 2005) Sym-Former R (Alkuper. Tasoviira) 7 600 mm (Alkuper. 7 300 mm) Sym-Press II (Alkuper. Kaksoispuristin + 3-puristin) 1 500  m/min (Alkuper. 915 m/min) 210 000 t/a (Alkuper.. 110 000 t/a), Luettelo- (TD) ja sanomalehtipaperi 64 kuivatussylinteriä. (Paperitehdas II)
Paperikone PK5 Beloit 31.3.1964–16.4.1992 (Uusittu 1986, purettu 1994) Tasoviira 7 300 mm Kaksoispuristin + 3-puristin 915 m/min Ennätys 975 m/min 1989 Sanomalehtipaperi

110 000 t/a

Ennätys 104 350 t/a

1990

Kone purettu vuonna 1994 ja myyty Indonesiaan hienopaperikoneeksi, Halli telavarastona. Kone valmisti 2,6 milj. t paperia. (Paperitehdas II)
Paperikone PK6 Valmet 12.11.1987 22.37– 3.11.2020 (Uusittu 1997, 2005) Alkuper. Sym-Former F 9 150 mm Sym-Press II 1 650 m/min 270 000 t/a, LWC-paperi / Syväpainopaperi On-machine päällystysyksikkö. 2 superkalanteria. Valmistuessaan maailman suurin LWC-paperikone.
Paperikone PK7 Valmet (Voith uusinut) 28.11.1989– 14.12.2020 (Uusittu 2005) Speed-Former HS 9 150 mm (8 500 mm) Sym-Press II + 4-puristin 1 560 m/min 250 000 t/a, Luettelo- (TD) ja Sanomalehtipaperi, 34–52 g/m2 Viimeinen sanomalehtipaperikone Suomessa (muut lakkautettu viimeistään 2010)

Hiomo ja kuorimo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiomossa oli aluksi 12 Roberts-merkkistä hiomakonetta, jotka olivat Tampellan amerikkalaisella lisenssillä valmistamia. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n oma konepaja, Jylhävaaran konepaja toimitti suurimman osan muista laitteista. Kuorimossa oli kaksi kuorimarumpua.

Hiomo pysäytettiin huhtikuussa 1988. Niin sanottu "pikkuhiertämö" pysäytettiin vuonna 1989. Se purettiin ja myytiin jatkamaan massanvalmistusta Sambiassa. Ykköshiertämö pysäytettiin kesäkuussa 1992.

Hiomon toimitiloissa toimii Saksalainen Voith Paper, joka aloitti heinäkuussa 2010 painopapereiden tuotannossa käytettävien telojen valmistuksen Kaipolan tehtaalla. Yksikkö valmistaa pehmeitä kalanteriteloja ja se työllisti alkuvaiheessa neljä henkilöä.

Siistaamo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaipolan vuonna 1988 valmistunut siistaamo oli Suomen suurin ja käytti yli puolet maassa talteen otetusta kotikeräyspaperista. Siistaamon alkuperäinen kapasiteetti oli keräyspaperia noin 300 tonnia päivässä. Vuosien 1992–1993 aikana kapasiteettia nostettiin 380 tonniin päivässä. Vuosina 1997–1998 siistaamon kapasiteetti nostettiin 450 tonniin päivässä ja edelleen 580 tonniin päivässä vuosina 2004–2005.

Höyryvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisessä voimalaitoksessa oli kaksi höyrykattilaa, joiden polttoaineena oli puujäte, kuoret, kivihiilipöly tai öljy. Höyryvoimalaitoksella oli laajimmillaan kolme kattilaa. Kaikilla kattiloilla oli yhteinen, vuonna 1954 rakennettu 120 metriä korkea tiilipiippu.

Kattila Valmistaja Toiminnassa vuosina Teho Polttoaineet
Kattila 1 (vanha pääkattila) 1954–198x poistettu
Kattila 2 1954–198x poistettu
Kattila 3 196x–2002 poistettu
Kattila 4 (vara- ja huippukattila) 1986– 44 MW Raskas polttoöljy
Kattila 5 (pääkattila) 1991– (uusittu 2006) 117 MW Kuori- ja kuitulietteet, metsähake, sahojen sivutuotteet ja muut bio- polttoaineet, turve ja öljy
Kattila 6 (vara- ja huippukattila) 2000– 98 MW Raskas polttoöljy

Lisäksi höyryä tuotettiin hiertämöiden lämmön talteenotoissa LTO2 (36 MW) ja LTO3 (40 MW).

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperitehtaan silloisia tuotteita olivat:

Päällystetty aikakauslehtipaperi (LWC):

  • UPM Cote
  • UPM Ultra

Luettelopaperi (TD):

  • UPM Opalite

Sanomalehtipaperi:

  • UPM News

Tehdasrata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaan alueella on lyhyt tehdasradan pätkä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nykydokumentointiteko - TAKO verkosto www.takoverkosto.fi. Viitattu 22.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]