Mustion linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustion kartano
Mustion kartano
Osoite Hållsnäsintie 89, 10360 Mustio
Sijainti Raasepori, Karjaa, Suomi
Koordinaatit 60°09′29″N 23°50′20″E / 60.158°N 23.83898°E / 60.158; 23.83898
Rakennustyyppi asuinkartano, nykyisin hotelli ja museo
Suunnittelija Erik Palmstedt ja Christian Friedrich Schröder
Valmistumisvuosi 1783–1792
Rakennuttaja Magnus Linder
Kartta
Mustion kartano
Mustion kartanoon hankittu Mors auto 1900-luvun alkuvuosina

Mustion linna (myös Mustion kartano, ruots. Svartå slott) on Mustiolla Karjaalla Raaseporissa sijaitseva kartano, jonka rakennukset on rakennettu vuosina 1783–1792. Päärakennuksen arkkitehtuuri edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta.[1] Päärakennuksen sisustus edustaa kustavilaisuutta.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustion historia alkaa vuodesta 1351, kun se oli rälssimies Erlandin rälssitila. Djäkn-suvun jäsen Ingolf Djäkn omisti tilan vuodesta 1405. Rälssitila oli Henrik Dyniussonin omaisuutta vuodesta 1457.[3]

Mustion ruukin historia alkaa vuodesta 1555, kun siitä tuli Ruotsin kruunun omaisuutta kuningas Kustaa Vaasan aikana. Samana vuonna kartanosta tuli kruunun perintöomaisuutta. Ruukilla ja kartanolla oli välillä eri omistajat.[3][4]

Lähistöllä oleva Suitian ruukki oli perustettu vuonna 1530 ja lähistölle perustettiin Lohjan Ojamon rautakaivos. Valtaneuvos Erik Fleming käynnisti Ojamon rautakaivoksen toiminnan vuonna 1542. Kustaa Vaasan poika Juhana-herttua edisti Mustion ruukin rakentamista vuonna 1560. Ruukin toiminta keskeytyi, mutta ruukkitoiminta käynnistettiin uudelleen vapaaherra Krister Claesson Horn af Åminnen aikana, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin oli suorittanut vierailun Suomeen vuosina 1614-1616. Ruukki oli kruunun omaisuutta, mutta Simon Landsberger vuokrasi ruukin vuonna 1624.[3][4]

Kartano oli Raaseporin läänin voudin Joen Nilssonin hallussa vuosina 1556-1561. Sotamarsalkka Jakob Henriksson oli kartanon seuraava omistaja. Kartano siirtyi Horn-aatelissuvun omistukseen vuosina 1566-1640. Kartanon omistajina olivat ylisotamarsalkka Claes Kristersson Horn af Åminne, Joensuun vapaaherra Krister Claesson Horn af Åminne ja Turun hovioikeuden assessori Mauritz Kristersson Horn af Åminne.[3][4]

Tehtailija Jakob Wolle sai ruukin itselleen vuonna 1632. Ruukki siirtyi Wollelta tehtailija, tervakauppias Petter Thorwösten omistukseeen vuonna 1644, joka oli Wollen kirjanpitäjä ja naimisissa rikkaan Elin Sågerin kanssa. Thorwöste oli ottanut suuren lainan ulkomailta, joka oli koitua perheen omaisuuden kohtaloksi. Elin Såger otti ruukin johtamisen itselleen, jonka turvin kartano ja ruukki säilyivät Thorwöstenin suvun omistuksessa. Såger oli Mustion ja Antskogin ruukkien patruunatar. Thorwösten suku omisti Mustion 55 vuoden ajan. Erik Stålhammar sai ruukin itselleen vuonna 1703, koska hän avioitui Helena Thorswösten kanssa. Stålhammarin tytär Anna Kristina avioitui tehtailija Henrik Johan Kreijn kanssa. Mustio siirtyi Kreijlle vuonna 1724, jonka jälkeen Mustio oli Kreijn hallinnassa 28 vuoden ajan. Kreijn tytär Helena Margareta Kreij avioitui Joakim von Glanin kanssa, josta tuli Mustion uusi isäntä. Mustio siirtyi Linderin suvun omistukseen vuonna 1766, kun Magnus Linder avioitui von Glanin tyttären kanssa.[4][5][6][7][8][9][10][11][12][13]

Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder nuorempi ja sen suunnittelivat Erik Palmstedt ja Christoffer Friedrich Schröder. Vanhemmat rakennukset purettiin uuden päärakennuksen valmistuttua. Magnus Linderin jälkeen omistajina toimivat vuorineuvos Magnus Linder, ruukinpatruuna, vapaaherra Fridolf Linder ja kamariherra Hjalmar Linder.[1][7]

Linderin suku vaikutti kartanossa 170 vuoden ajan (1766-1936). Kartanon asema vaikeutui, kun Hjalmar Linder ajautui vararikkoon vuonna 1918. Kauppias Leopold Lerche osti Linderin omaisuuden, mutta kartanoa lukuunottamatta. Vuorineuvos Leonard Baumgartner osti kartanon vuonna 1936. Kartanosta tuli Baumgartner-suvun omaisuutta ja kartano siirtyi edelleen Stockfors Oy:lle, jossa Baumgartnerit olivat omistajia.[14][15][16][17]

Stockfors Oy myytiin Enso-Gutzeitille vuonna 1985. Tämä tarkoitti sitä, että kartano vapautui myyntikohteeksi. Mustion linna palasi takaisin Linderin suvun omistukseen, kun Magnus Linder (1929-2016) osti kartanon vuonna 1985. Linder käynnisti mittavat remontit ja kunnostustyöt. Linder avasi kartanon yleisölle. Alueella on museo, ravintola ja hotelli. Kartano on säätiöity ja on suvun omistuksessa.[1][18][19][20][21][22][23]

Historian aikana Ruotsin kuningas Kustaa III, Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II vierailivat Mustiossa. Säveltäjä Jean Sibelius ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim viettivät aikaa Mustiossa.[1][24][25]

Kuntahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1968 kartano sijaitsi Karjaan maalaiskunnan ja vuosina 1969–2008 Karjaan kauppalan/kaupungin alueella. Karjaa liitettiin osaksi uutta Raaseporin kuntaa vuonna 2007.[26]

Linnan lähistöllä on entisen tehtaanseurakunnan kirkko Mustion kirkko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Daniel Kawecki: Museo Raasepori - Mustion Linna www.mustionlinna.fi. Viitattu 29.10.2023.
  2. ↑ Mustion linnan kustavilainen henki - Antiikki & Design antiikkidesign.fi. 27.3.2015. Viitattu 29.10.2023.
  3. ↑ a b c d Europeana Heraldica: Mustio heraldica.narc.fi. Viitattu 5.5.2024.
  4. ↑ a b c d Sök - Uppslagsverket Finland uppslagsverket.fi. Viitattu 5.5.2024.
  5. ↑ Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 834. Helsinki: WSOY, 1955.
  6. ↑ Haggrén, Georg: Thorwöste, Petter (K 1659) kansallisbiografia.fi. 11.10.2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.5.2024.
  7. ↑ a b RKY  ι  Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 29.10.2023.
  8. ↑ Mustion linnassa riittää mystiikkaa kirouksesta kummituksiin – "Tunsin jonkun seisovan takanani" www.apu.fi. 4.7.2022. Viitattu 29.10.2023.
  9. ↑ Saavalainen Heli: Ruukkidynastiasta viimeiseen patruunaan Helsingin Sanomat. 19.4.1993. Viitattu 29.10.2023.
  10. ↑ Kotivuori, Yrjö: Joakim von Glan. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 4.1.2014.
  11. ↑ Gunilla Lindholm: ”Ojamon kaivos”, Kruuhu 1990 – Kotiseudun vuosikirja 2, s. 22–23. Lohja: Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ja Lohjan museo, 1990. ISBN 951-9188-07-X.
  12. ↑ Anna-Mari: Mustion kirkko, Raasepori Reiskat ja Reppu. 22.7.2023. Viitattu 5.5.2024.
  13. ↑ * Anneli Mäkelä-Alitalo: Såger, Elin (1614–1669) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  14. ↑ Muston historiallinen ruukinmiljöö rapistunut. Helsingin Sanomat, 1.4.1984, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.1.2021.
  15. ↑ Muston historiallinen ruukinmiljöö rapistunut. Helsingin Sanomat, 1.4.1984, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.1.2021.
  16. ↑ Koskinen, Esa: Kullalla kirjailtu elämä – Kamariherra Hjalmar Linder 1862-1921. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry, 2005.
  17. ↑ Oy Stockfors Ab — Historia www.porssitieto.fi. Viitattu 5.5.2024.
  18. ↑ Mustion Linnalle uusi toimitusjohtaja Länsi-Uusimaa. 10.4.2023. Viitattu 29.10.2023.
  19. ↑ Baumgartnerien sisällissota. Helsingin Sanomat, 1.10.1985, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.5.2023.
  20. ↑ Eeva-Liisa Pere HS: Magnus Linder, 87, kunnosti lapsuudenkotinsa, yhden Suomen arvokkaimmista kartanoista – ”historia kuin Downton Abbeysta” Helsingin Sanomat. 6.6.2016. Viitattu 29.10.2023.
  21. ↑ Hannamari Ahonen: Karl Fazerin tyttärenpoika päätti pelastaa rapistuvan kartanon, vaikka monet epäilivät hanketta – Mustion linnan historia pursuu kohtalokkaita tarinoita rikastumisesta, rakastumisesta ja perikadosta Aamulehti. 9.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  22. ↑ Karl Fazerin tyttärenpoika pelasti keisareiden ja kuninkaan vierailupaikan ja Suomen rikkaimman miehen kodin – Magnus Linder halusi, että Mustion linna on avoinna yleisölle Hämeen Sanomat. 8.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  23. ↑ Mustion linnan tarina mtvuutiset.fi. 9.3.2010. Viitattu 29.10.2023.
  24. ↑ Mia Kuntsi: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia – linnan kummitusjutut kiehtovat Kotiliesi.fi. 12.5.2018. Viitattu 29.10.2023.
  25. ↑ Hannamari Ahonen: Mustion linna kelpasi keisareille ja kuninkaalle – ostettu kolme kertaa takaisin suvulle ts.fi. 8.7.2020. Viitattu 29.10.2023.
  26. ↑ Länsi-Uudellemaalle uusi Raaseporin kunta Yle Uutiset. 18.6.2007. Viitattu 29.10.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mustion_linna&oldid=22377335”