Mesoliittinen kausi

Tämä jakso on osa pleistoseenia.

Pleistoseeni Paleoliittinen Varhaispaleoliittinen Keskipaleoliittinen Myöhäispaleoliittinen

Holoseeni Mesoliittinen Epipaleoliittinen Neoliittinen

Mesoliittinen kivikausi (keskimmäinen kivikausi, kreikan mesos keski, lithos kivi) on Euraasian esihistorian vaihe, joka ajoittuu paleoliittisen ja neoliittisen kivikauden väliin. Toisin sanoen se tarkoittaa jääkauden jälkeistä metsästäjä-keräilijä-kivikautta.

Aineellisen kulttuurin piirteitä

Mesoliittinen kivikausi tunnetaan varsinkin pienistä kiviteristä, mikroliiteista, joista koottiin suurempia aseita ja työkaluja. Aseita ja metsästysvälineitä olivat esimerkiksi nuolten kärjet, harppuunan- tai keihään kärjet ja puukonterät. Myös leikkuusirpit, kaapimet, uurtimet, taltanterät, poranterät ja leikkaavat kivensirut olivat mikroliiteistä valmistettuja työkaluja. Kivensirut kiinnitettiin luu- ja puuvarsiin liimalla ja siteillä.

Aiemmin keksitty kivikirves yleistyi mesoliittisella ajalla, sillä jääkauden jälkeen puut levisivät yli Euroopan. Polttopuiden tuottaminen kävi kirveellä helposti. Puita karsittiin, katkottiin ja muotoiltiin hiotulla kivikirveellä käyttöön sopivaksi. Tämä johti puun työstöön sopivien terien kehittymiseen ja puuesineiden monipuolistumiseen.

Mesoliittisella ajalla osattiin valmistaa lankoja, nuoria ja köysiä. Näistä valmistettiin esimerkiksi verkkoja ansoja ja kalastusta varten. Mesoliittisella kaudella opittiin valmistamaan kankaita.

Asumukset saattoivat olla muun muassa kupumaisia risumajoja ja kotia, mutta asumuksille saatettiin tehdä vaivalloisia perustuksia. Jos asuinpaikka oli valittu onnekkaasti, kylä saattoi olla pysyvä tai melkein pysyvä. Monipuolisen ja riittävän toimeentulon varmistamiseksi tuli osata kalastaa ja metsästää sekä keräillä esimerkiksi kasveja, marjoja, pähkinöitä ja nilviäisiä. Silloin yhteisö joutui liikkumaan suotuisille paikoille elinkeinoaan harjoittamaan. Suurten eläinten katoaminen Euroopasta lisäsi kiinnostusta peurojen ja hirvien metsästykseen.

Vanhastaan osattiin veneillä ainakin ruuhilla. Talvella hiihdettiin ja vedettiin rekiä. Koiraa, joka oli kesytetty aiemmin, saatettiin käyttää rekien vetoeläimenä. Liikkumisen motiivina oli usein raaka-aineiden ja ravinnon hankinta, siirtyminen pitkiä matkoja ja kaupankäynti.

Henkisen kulttuurin piirteitä

Paleoliittisen kauden loisteliaiden kalliomaalauksien tekemistä ei jatkettu mesoliittisella kaudella ja ilmaisu muuttui symbolisemmaksi. Kuviointi koostui merkeistä ja kuvailevia aiheita oli vähemmän. Esineiden abstrakti koristelu naarmuttamalla ornamentteja ja verkkokuvioita luisiin ja mahdollisesti puisiin käyttöesineisiin. Kallioihin saatettiin kaivertaa tai maalata kuvioita, joiden merkitys lähenteli magiaa tai talismaniaa.

Joillakin esineillä oli epäkäytännöllinen käyttötarkoitus. Vaatekoristeet esiintyivät entiseen tapaan, mutta eräillä esineillä saattoi olla uskonnolliseen kulttiin liittyviä funktioita. Tällaisia esineitä olivat amuletit tai talismanit sekä eläinaiheiset sauvat. Paleoliittisen kauden venukset väistyivät muun muassa eläinpatsaiksi.

Joiltain mesoliittisilta paikoilta on löydetty hautaryhmiä, kalmistoja. Pysyvimmillä asuinpaikoilla hautaaminen tehtiin asumusten lähelle. Eräissä paikoissa perustettiin kalmistoja saariin tai etäämmälle asuinpaikoista. Hauta-antimet kuvastavat hyvin elämäntapoja ja uskomuksia, vaikka tulkintoja niistä on erilaisia. Liikkuvan väestön hautauksia tunnetaan vähemmän. Ohessa esimerkiksi Toulousen museon valokuvia hautauksista.

• 
• 
• 
• 

Mesoliittinen kausi Euroopassa

Eurooppa vuonna 8500 eaa. eli 10500 vuotta sitten. 1) Pohjoisessa oli vielä myöhäispaleoliittisia kulttuureja. 2) Joitain mesoliittisia kulttuureja 3) Svidryn kulttuuri, 4) Tardenoisin kulttuuri, 5) Capsan kulttuuri, 6) Oranian kulttuuri, 7) Alempi Capsan kulttuuri, 8) Hedelmällinen puolikuu, jossa maanviljely alullaan.

Noin 11 600 vuotta sitten päättyi jääkauden viimeinen vaihe, kylmä nuorempi dryaskausi ja ilmasto kostui. Alkoi preboreaalikausi, joka oli vielä viileä, mutta lämpenevä. Jääkauden aikainen kuiviin ja kylmiin oloihin sopeutunut suurriista hävisi. Pohjois-Euroopassa asutus levisi kauden alussa pohjoiseen, kun jääkauden mannerjää vetäytyi. Britannia irtautui mannermaasta noin 7500 kalenterivuotta eaa. Mesoliittiset ihmiset olivat enimmäkseen vuodenaikojen mukaan liikkuvia metsästäjiä, keräilijöitä ja kalastajia, mutta varsinkin rannikolla asetuttiin asumaan paikoilleen. Mesoliittikauden edetessä ilmasto lämpeni nykyistä lämpimämpään atlanttiseen lämpökauteen, ja merenpinta nousi jatkuvasti. Niinpä rantaviiva muuttui varsinkin mesoliittikauden alussa monissa paikoissa maailmassa. Alussa asutus oli liikkuvaa, myöhemmin pysyvämpää vesien äärellä.

Ranskassa

Ranskassa mesoliittista kautta edelsi epipaleoliittinen kausi 12000–9500 BP, jota luonnehtivat Azilin, Valorguien ja le Montadien kulttuurit, joista kehittyivät mesoliittiset Sauvaterrian 8000–7000 eaa. ja Tardenoisin 6000–4500 eaa. ja Castelnovian kulttuurin kulttuurit. 9000–7000 vuotta sitten vallinnut Etelä-Ranskan ja Sveitsin Sauvaterren kulttuuri ulottui myös Pohjois-Ranskaan ja Belgiaan.

Itä-Euroopassa

Lepenski Virin kylä Tonavan varrella Serbiassa on tullut tunnetuksi vanhana asutuskeskuksena, jossa vainajat haudattiin ikään kuin makaavaan buddhalaisasentoon. Itä-Euroopassa mesoliittinen kulttuuri jatkoi jääkauden aikaista epi-gravetten kulttuurin perinnettä.

Skandinavia

Tanskassa vallitsi Maglemosen kulttuuri 7500–6000 eaa., joka levisi Skandinavian eteläosassa ja aivan eteläpuolella Englannista Puolaan. Tämä kulttuuri käsitti liikkuvia metsästäjä/keräilijä/kalastajia. Muita Tanskan mesoliittisia olivat Kongemosen 8000–7200 vuotta sitten. Kongemosen kulttuurin aikoihin mikroliitit hävisivät, tilalle tulivat taas suuremmat työkalukivet. Myöhäismesoliittiseen Ertebollen kulttuuriin liittyivät lopulta myös saviastiat, jotka saapuivat maanviljelyalueilta . Skandinaviassa oli myös Lyngbyn kulttuuri Tanskassa, Keski-Norjalainen Fosnan kulttuuri, 9500–5000 eaa. ja Hensbackan kulttuuri Ruotsissa.

Myöhäisellä mesoliittisella ajalla syntyi Tanskaan paikallaan tai lähes paikallaan pysyvää asutusta rannikoille, mistä oli saatavilla runsaasti meritavintoa. Ehkä paikallaan pysyvään kulttuuriin ja vieraisiin kulttuurivaikutteisin liittyi kalmistohautojen ilmestyminen.

Kaakkois-Saksan mesoliittinen kausi

Belgiassa mesoliittista kautta edelsi epipaleoliittinen kausi vielä nuoremmalla dryaskaudella. Tämän jälkeen preboreaalikaudella noin 8250–7000 eaa. vallitsi varhainen mesoliittinen kulttuuri, sitten boreaalikaudella 7000–5500 eaa. keskimesoliittinen 7000–6100 eaa. ja myöhäismesoliittinen 6100–5300 eaa. Mesoliittikauden päättänyt maanviljely saapui tänne noin 5300 eaa. atlanttisella lämpökaudella. Epipaleoliittisen ja mesoliittisen kauden rajalla 8400–7700 eaa. oli epi-Ahrensburgin kulttuuri

7900–5300 eaa. Beuronian vallitsi Beuronian-kulttuuri, joka jaetaan varhaismesoliittisiin vaiheisiin A ja B sekä myöhäismesoliittiseen C-vaiheeseen. C-vaihe oli keskisellä ja myöhäisellä boreaalisella jaksolla. 6200–5500 eaa. R.M.S ja 5700–5200 eaa. Montbanien.

Pohjois-Euroopan asuttaminen

Kun jääkauden jälkeen mannerjää vetäytyi Itämeren yltä kadoten Keski-Ruotsin puolelle, Ahrensburgin kulttuurin ja Maglemosen- ja Swidryn- jälkeisissä paleoliittisissä kulttuureissa eläneet ihmiset saattoivat levittäytyä pohjoiseen, luoteeseen ja koilliseen asumattomiin erämaihin. Luonto palautui nopeasti ilmaston lämmetessä ja viileä pre-boreaalinen luonto vaihtui metsäiseen (boreaaliseen) ja monipuoliseen elinympäristöön.

Näin alkoi eurooppalaisesti katsoen toinen suuri asutustapahtuma, jossa Pohjois-Eurooppa ja luoteis-Venäjä asutettiin Itämeren itäpuoli ja länsipuoli kiertäen. Ihmiset seurasivat jäätikön reunasta hieman kauempana tutkien hitaasti laskevan Itämeren ja Pohjanmeren rantoja. Venäjän jokijärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet hyväksi käyttäen asutettiin laajoja alueita aina tundraa myöten ja samoin käytettiin Norjassa ja Lapissa hyväksi meren antimia.

Paleoliittisen kauden lopussa ihmisiä asui Etelä-Liettuassa, Ruotsissa ja Tanskassa asti mannerjäätikön naapurina. Mesoliittisen kauden alussa ensimmäiset ihmiset tekivät pitkiä etsintäretkiä, joissa he etsivät uusia seutuja asettuakseen sinne elämään. Paikalliset olosuhteet muovasivat tapa- ja esinekulttuuria eriyttäen ne lopulta omanlaisekseen. Pioneeriasutukselta kesti 400–600 vuotta omaksua seudun mahdollisuudet ja asettua sinne asumaan. Asuttaminen oli niin nopeaa, että Norjassa asutuksella on lähes samat ajoitukset kaikkialla ja alueet Etelä-Suomesta aina Finnmarkin Lappiin asutettiin alle 1000 vuodessa.

Tanskassa Erteböllen kulttuuri eli paikalleen asettuneena, kun taas Etelä-Norjan Fosnan kulttuuri oli seudun pioneeriasuttajia. Etelä-Ruotsin Hensbackan kulttuuri ja Pohjois-Norjan Komsan kulttuuri kehittyivät arktisiksi merenkävijöiksi hyvin varhain. Nopea levittäytyminen voidaan laskea merikelpoisten veneiden ansioksi. Keski- ja Pohjois-Ruotsi oli elinkelvotonta aluetta jääkauden jälkeisen suuren jäätikön takia. Kehittyessään ne eriytyivät vielä Sandarnan kulttuuriksi ja Lihultin kulttuuriksi Etelä-Ruotsissa myöhäismesoliittisellä kaudella.

Itämeren kaakkois- ja itäpuolelle syntyi kulttuurien tilkkutäkki, jossa esimerkiksi Komornican kulttuuri asusti Luoteis-Puolassa, Neman kulttuuri Koillis-Puolassa ja Liettuassa, Kudlajevkan kulttuuri Valkovenäjällä, Narvan kulttuuri Latviassa, Kundan kulttuuri Virossa, Veretjen kulttuuri Luoteis-Venäjällä ja Suomusjärven kulttuuri Suomessa. Myöhäismesoliittisia kulttuureja syntyi vielä Itämeren etelä puolelle. Näitä olivat Chojnice-Pienkin kulttuuri ja Janislawicen kulttuuri Puolassa.

Mesoliittinen kausi muualla

Lähi-idässä tapahtui mesoliittisella kaudella kehitystä kohti maanviljelyä niin sanotussa Natuf-kulttuurissa, jonka ihmiset keräilivät piikivisirpeillä villiä viljaa ja metsästivät muun muassa gaselleja.

Pohjois-Afrikassa oleva Saharan autiomaa oli nykyistä kosteampi, savannimainen, ja siellä vallitsi niin sanottu Capsan kulttuuri, joka on melko huonosti tunnettu.

Euroopassa paleoliittisen kauden loppuvaihetta sanotaan epipaleoliittiseksi, mutta Lähi-idässä epipaleoliittinen ja jääkauden jälkein metsästäjä-keräilijä-kausi ovat sama asia.

Pohjois-Amerikassa oli mesoliittista kautta alkuosaltaan vastaava arkaainen eli liittinen kausi ennen maanviljelyn syntyä.

Mesoliittisia kulttuureja

Sauvaterrian kulttuuri Etelä-Ranskassa Tardenoisin kulttuuri Pohjois-Ranskassa Natuf-kulttuuri Capsan kulttuuri Asturian kulttuuri (Asturiense), mesoliittisen alkuvaihe Iberiassa Butovon kulttuuri Ylä-Volgalla Ressetan kulttuuri Ienevon kulttuuri Kaman kulttuuri Ingelkan kulttuuri Kukrek Koban kulttuuri

Reinin mesoliittinen kulttuuri Beuronin kulttuuri Etelä-Saksassa, itävallassa, Tšekissä ja Slovakiassa Janislawicen kulttuuri Puolassa-Valko-Venäjällä Komornican kulttuuri Pohjois-Puolassa Ertebøllen kulttuuri Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja Saksassa Nemanin kulttuuri Liettuassa ja Latviassa Duvenseen kulttuuri Hollannissa Boberigin kulttuuri Hollannissa ja Balgiassa Boxbournen kulttuuri Englannissa Couzoulin kulttuuri Länsi-Ranskassa

Mesoliittisen kauden tutkittuja asuinpaikkoja

Brittein saaret Star Carr, Itä-Englanti 8700 eaa. Cramond, Skotlanti 8500 eaa. Mount Sandel, Irlanti 7010 eaa. Howick house, Englanti 7000 eaa. Newbury, Englanti North Park Farm, Englanti Suomi Myllykoski, Orimattila, Etelä-Suomi, 8800 eaa. Ristola, Etelä-Suomi, 8400 eaa. Saarenoja 2, Kaakkois-Suomi, 8600 eaa. Sujala, Pohjois-Suomi, 8200 eaa.

Venäjä Vis I, Luoteis-Venäjä, 8000–7000 eaa. Veretje 1, Luoteis-Venäjä 7000 eaa. Sokolok Peurasaaren kalmisto Besov Nos Popovin kalmisto Okaemo IV ja V Ozerki V Zamostje Ilmurzinon asuinpaikka Tanska Tybrind Vig Ruotsi Skateholm

Viro Pulli, Viro 9000 eaa. Tõrvala Latvia Zvejnieki 1 Uzavan Osa Liettua Sarnele Kabeliai 2 Kernavė, noin 10 000 eaa. Muita asuinpaikkoja Lepenski Vir, Serbia 7000 eaa. Franchthin luola, Kreikka 20 000–3000 eaa.

Katso myös

• Epipaleoliittinen
• Mesoliittinen Eurooppa
• Suomen mesoliittinen kausi
• Kivikausi
• Preboreaalinen
• Boreaalinen
• Atlanttinen
• Neoliittinen kausi
• Neoliittinen vallankumous

Lähteet

• Zvelebil, Marek: ”Chapter 2”, Innovating Hunter-Gatherers: The Mesolithic in the Baltic, julkaisussa Mesolithic Europe (toimittajat Geoff Bailey & Penny Spikins), s. 18-59. New York: Cambridge University Press, 2008. ISBN 9780521855037. Google Books. (englanniksi)