Epipaleoliittinen kausi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä jakso on osa pleistoseenia.
Pleistoseeni
Paleoliittinen
Varhaispaleoliittinen
Keskipaleoliittinen
Myöhäispaleoliittinen
Holoseeni
Mesoliittinen
Epipaleoliittinen
Neoliittinen
Ranskasta löydetty luuharppuuna kaudelta

Epipaleoliittinen kausi (toisinaan sama kuin mesoliittinen aikakausi) on kivikauden jakso, joka sijoittuu myöhäispaleoliittisen aikakauden loppuun.´Sitä luonnehtivat pienet piikiviterät, mikroliitit, sekä metsästys ja keräily. Euroopassa epipaleoliittinen aikakausi oli noin 11000-7600 eaa. Pyreneiden seudun Azilin kulttuurin aikoihin, ja Lähi-idässä noin 20000-12000 eaa. Kebaran ja Natufin kulttuurien aikoihin. Natufin kulttuuri hankki elatuksensa metsästyksellä ja muun muassa villiviljan keräilyllä.

Kausi on osittain sama kuin mesoliittinen kausi ja päättyy holoseenikauden alkuun eli jääkauden päättymiseen. Tätä kausinimeä käytetään mesoliittisen kauden sijasta nimenomaan kulttuureissa, joissa jääkauden aikaisella jäätiköitymisellä ei ollut merkittävää vaikutusta. Epipaleoliittistä kulttuuria on esiintynyt muun muassa Lähi-idässä, Anatoliassa, ja Kyproksella.

Epipaleoliittiset geenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa yleinen isälinjan haplotyyppi epipaleoliittisella ajalla oli I[1]. Äitilinjan haplotyypeistä yleinen oli U5b. Saksassa enemmän U5b1 ja Ranskassa U5b2[2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maciamo: Frequencies of prehistoric European mtDNA and Y-DNA from the Paleolithic to the Iron Age Eupedia. Viitattu 2.12.2016. (englanniksi)
  2. Jean Manco: Palaeolithic DNA from Eurasia www.ancestraljourneys.org. Viitattu 2.12.2016.