Maanviljelyn synty Lähi-idässä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Neoliittinen vallankumous)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Villiä viljaa ja ruohoa nykypäivän Israelissa.

Maanviljelyn synty Lähi-idässä oli vaihe, jolloin siirryttiin villiviljan keräilystä sen viljelyyn. Tämä tapahtui noin 13000-10000 vuotta sitten. Ensimmäisiä viljeltyjä viljoja olivat vehnä ja ohra nykyisten Syyrian-Israelin seuduilla. Jääkauden lopussa tapahtui ilmaston muutoksia. Riista ja kasvisto niukkenivat. Kuivuutta sietävät keräillyt viljat yleistyivät. Tämä helpotti sen huomaamista, että vilja itää siemenistä. Varhaisesta viljan käsittelystä kielivät muinaiset piikivisirpit, jauhinkivet, varastokuopat ja huhmareet. Samoihin aikoihin tajuttiin, että eläimiä voi käyttää karjana: lammas ja vuohi olivat varhaisimmat kotieläimet. Tästä historian vaiheesta käytetään myös nimitystä Neoliittinen vallankumous. Lähi-idästä maanviljely levisi maanviljelijöiden mukana niin Eurooppaan kuin Intiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Lähi-idän kasveista ja eläimistä löytyi useita domestikaatioon sopivia lajeja, mikä suosi maanviljelyn kehitystä. Muita alueita, joilla maanviljely syntyi itsenäisesti, ovat Väli-Amerikka, Kiina ja Uusi-Guinea. Viljelyn alku aiheutti aikaa myöten väestönkasvua. Asutus kiinteytyi. Se loi uusia keksintöjä: saviastiat, metallinkäsittelytaito. Tämä johti lopulta ensimmäisten sivilisaatioiden syntyyn noin 4500-3000 eaa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmällinen puolikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hedelmällinen puolikuu
Alue, jolla oli vuonna 7500 eaa viljelyä

Lähi-idän viljelyn ja karjanhoidon varhainen aloittaminen johtui osin siitä, että siellä oli monia villejä viljamaisia kasveja ja kesytyskelpoisia eläimiä. Osin tämä johtui siitä, että alueella on monenlaisia ympäristöjä, joista toiset ovat kuivia ja toiset kosteita. Lähi-idän pohjoisosissa on Turkista Iraniin ulottuva metsäinen vuoristo, jossa on melko kosteaa. Siellä kasvaa suurina saarekkeina Välimerelle tyypillistä, muun muassa tammea ja valkopyökkiä kasvavaa metsää. Alueella sataa yli 400 mm vuodessa, monesti yli 600 mm[1].

Etelämmässä on kuuma ja kuiva autiomaa. Näiden väliin jää Syyriasta Mesopotamian pohjoisosiin ja Iranin vuorten rinteille ulottuva puolikuiva alue, jolla sataa laajalti 200–400 mm. Tätä viljelyyn soveltuvaa aluetta sanotaan Hedelmälliseksi puolikuuksi. Sen eteläpuolella on puoliaavikkoa, jossa sataa noin 100–200 mm. Tämä alue soveltuu ainakin osin lampaiden ja vuohien paimentamiseen. Varsinkin lännessä, mutta osin myös idempänä tuntuu Välimeren vaikutus. Välimeren ilmastolle on tyypillistä kostea talvi ja tukahduttavan kuuma kuiva kesä, millä on oma vaikutuksensa kasvillisuuteen, eläimistöön ja ihmisten kulttuuriin.

Villin ohran ja venhän edeltäjiä kasvoi Etelä-Israelista Libanoniin Kaakkois-Turkin ja Pohjois-Syyrian rajaseudulle ulottuvalla noin 200 kilometrin levyisellä kaistaleella. Tämä viljakaistale jatkui aivan Pohjois-Irakin ja Turkin rajalle ja Iranin Zagrosvuorille asti[2][3]. Kaistale muistuttaa muodoltaan jossain määrin puolikuun sirppiä. Suuressa osassa tätä aluetta sataa yli 200 mm, paitsi Etelä-Levantissa. Vuohia ja lampaita eli samalla vyöhykkeellä, minkä lisäksi niitä tavattiin laajalla alueella Etelä-Turkissa ja Luoteis-Iranissa[4][5].

Rajuja ilmaston muutoksia jääkauden lopussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei tiedetä varmaa syytä siihen, miksi maanviljely alkoi Lähi-idässä juuri jääkauden päättymisen aikoihin. Yksi syy siihen saattoivat olla rajut ilmastonmuutokset, jotka muuttivat Lähi-idän ympäristöä välillä kuivaksi, välillä kosteaksi. Jääkauteen liittyneen kovan kuivuuden hellittäessä ilmaston lämpeni ja sade lisääntyi koko maapallolla, nimenomaan Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Sahara alkoi kuivua. Eräiden arvioiden mukaan maanviljely alkoi ilmaston kuivuessa nuoremmalla dryaskaudella 12 800 vuotta sitten.[6]. Nämä johtivat jollain tavoin maanviljelyn omaksumiseen Hedelmällisen puolikuun alueella. Ruista saatettiin viljellä Tell Abu Hureyrassa jo noin 11 000 eaa., mutta laajemmalle maanviljely levisi vasta joskus 9000–7500 eaa.[7].

Noin 12 500 eaa. Lähi-idässä oli rannikoilla tammimetsiä, ja muualla kosteaa aroa[8]. Arolla eli monia syötäväksi kelpaavia suuria eläimiä. Silloin riista riitti ihmisille ja he asuivat paikoillaan. Tammenterhot ja pistaasipähkinät olivat näitä kasvaville tammimetsävyöhykkeellä eräs ravinnon lähde[9].

Noin 11500 vuotta eaa. ilmasto oli kosteimmillaan Lähi-idässä[10]. , ja sen takia syntyi villiviljalajeja jotka tuottivat suuria tähkiä. Mutta noin 11 000–10 600 vuotta eaa.[11] ilmasto viileni nuorempaan dryaskauteen, mikä kuivatti ilmastoa Lähi-idässä[10]. Tämä vähensi riistan määrä, ajoi ihmiset vaeltamaan riistan perässä ja lisäsi villiviljan keräilyä. Noin 11 000–9 500 eaa. vallitsi kuivuus, jolloin ihmiset asuivat mm jokien ja lähteiden lähellä[12]. Kosteilla paikoilla kasvoi eniten syötäväksi kelpaavia kasveja, ja myös riistaeläimet viihtyivät niissä. Ilmaston kuivuminen suosi ruohokasveja joita villiviljatkin olivat[13]. Esimerkiksi Hureyrassa hedelmät ja pähkinät hävisivät 11 000 eaa. ilmaston kuivettua, ja villiviljan ja muiden kasvien siementen keräily lisääntyi, ja noin 10 600 eaa. villit perinteiset viljakasvitkin hävisivät sieltä[14]. Viljely alkoikin muualla noin 10 000 eaa., jolloin Hureyra hylättiin[15].

Uudet ilmastonmuutokset preboreaalikauden alussa noin 9600 eaa.[16] aiheuttivat riistan vähenemistä ja maanviljelyyn siirtymisen ja asutuksen paikalleen asettumisen.

Keidas vaiko aro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1908 tutkija Pumpelly väitti, että maanviljely alkoi Lähi-idän keitaissa, joissa vesi tuli pääosin pohjavedestä eikä suoraan sateesta. Tunnettu tieteen popularisoija Gordion Childe levitti ajatusta eteenpäin[17].

Alun perin monet tutkijatkenen mukaan? olivat sitä mieltä että maanviljely alkoi keidasalueilla, eli suurten jokien varsilla, joissa jokien vesi toi viljelyn tarvitsemaa vettä ja lietettä viljakasvien ravinteeksi. Tällainen keidasalue on muun muassa Mesopotamian alanko. Kun varhaisia maatalouskyliä löytyi myöhemmin vuorilta ja niiden juurilta, väite näytti kumoutuvan. Mutta ennen sadeviljelyä maanviljely saattoi olla keidasviljelyä paikoissa, missä joki laski vuorilta kuivalle alueelle. Uusien tietojen mukaan varhaiset maanviljelyasutukset olisivat aina sijainneet Jerikon tapaan vuorilta virtaavien jokien tai luonnonlähteiden lähellä[18]. Veden lähellä sijaitsivat Netiv Hagdud, Gilgal, Tell Aswadm Abu Hureyra ja Mureybat[19]. Esimerkiksi Jeriko on juuri Juudean kukkuloilta Jordanin laaksoon virtaavan Wadi el-Mafjarin synnyttämän viuhkan pohjoispuolella. Itse Jerikon vieressä on luonnonlähde. Paikka sijaitsee sadeviljelylle sopivan 300 mm sademäärärajan kohdalla[20]. Jerikon lähellä on sekä kasteluun että sadeviljelyyn sopivaa maata alle 5 km:n säteellä[21]. Nahal Orenin lähellä on lähinnä sadeviljelyyn sopivaa maata[22].

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiviljan keräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villin viljan keräily saattoi alkaa Etelä-Levantissa[23]. Israelin Ohalo II:ssa niitettiin villiviljaa ehkä jo noin 23000 vuotta sitten. Tämä on päätelty löydetyistä villiviljan siemenistä ja luultavasti sirpin piikiviteristä[24].

Tehostettu keräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsinaista kasvien viljelyä harjoitettiin Lähi-idässä luultavasti pitkään tehostettua kasvien keräilyä. Tehostetussa keräilyssä esimerkiksi kitketään ja raivataan rikkaruohoja pois tai muuten edistetään kasvin kasvua ja lisääntymistä, muttei viljellä. Seuraava askel oli viljellä villejä kasvilajeja. Sitten viljakasveissa alkoivat näkyä domestikaatiomuutokset. Villin viljan keräily oli Lähi-idässä laajlti tärkeää vielä noin 9000 eaa, enen kun villiä viljaa alettiin viljellä[25].

Villiviljan viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiviljan viljely lienee alkanut noin 9500-9300 eaa Pohjois-Levantista Pohjois-Irakiin ja Länsi-Iraniin ulottuvalla alueella, jossa aiemmin keräiltiin villiä viljaa. Tällöin villin viljan ja linssien viljely oli jo melko laajaa.[26]. Tällöin oli PPNA-kauden alku[27]. Tyypillinen alkava maanviljelykylä oli Jerf el-Ahmar, ja varhainen täysimittainen maatalouskylä Tell Abu Hureyra.[28]. Ruista saatettiin viljellä Tell Abu Hureyrassa jo 11 000 eaa.

Einkorn, emmer ja ohra esiintyvät nykyään villeinä laajalti samoilla alueilla esimerkiksi Syyrian ja Turkin rajalla ja Pohjois-Irakin ja Iranin rajalla[29][30].

Emmervehnän geenitutkimukset viittaavat viljelyn alkaneen Kaakkois-Turkissa[31]. Monia villejä viljelykasveja kasvaa nykyään varsinkin Karacadagin vuoristossa Itä-Turkissa Diyabakirin lähellä. Tämä ei todista että viljely olisi alkanut siellä[32], koska aiemmin ympäristö oli toinen. Mutta löydöt viittavat villiviljan viljelyn alkaneen nykyisten Israelin, Jordanian ja Syyrian alueella Mureibatin ja Jerikon kulttuurialueilla[33] PPNA-kaudella, ehkä keidasalueilla[34].Maanviljely yleistyi toden teolla vasta varhaisella tai keskisellä PPNB-kaudella. Villiviljaa on saatettu siellä viljellä jonkin aikaa, ennen kuin tähkissä näkyvät viljelystä johtuvat muutokset. Luonnonvaraisia viljoja viljeltiin pitkään ennen domestikaatiota. Luonnonvaraisissa viljoissakin esiintyy domestikoidun näköisiä jyviä. Tällöin viljelyn alun todistaminen pelkän viljalöydön pohjalta on vaikeaa

Domestikoidun viljan viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiljan domestikaatio olisi voinut tapahtua jopa muutaman kymmenen vuoden sisään, tai viedä vain muutamia vuosisatoja[35].Ohran ja vehnän domestikaatio tapahtui vuosina 10 000–6500 cal eaa. Domestikoituja lajeja viljeltiin 8500–8000 eaa. muutamassa hedelmällisen puolikuun paikassa[36]. Noin 8500 eaa. 50% viljellystä ohrasta ja vehnästä oli domestikoitua, loput villiä. Qaramelista on löydetty keskimäärin 20% domestikoitua einkornia, loput villiä[37].selvennä

Linssi domestikoitiin Levantissa jo PPNA-kaudella[38].

Varhaisinn domestikoitu vilja ilmestyi noin 8400 eaa. Viljellyt lajit olivat tetraploidinen emmervehnä ja diploidinen einkornvehnä, ohra ja ruis. Pohjois-Mesopotamian-Levantin alueelle. Tällöin oli varhaisen PPNB-kauden loppu.[39] Ensimmäisä löytöpaikkoja mm Mureybat, Göbekli Tepe, Jerf el-Ahmar.

Noin 8000 eaa. ilmestyivät tetraploidiset ja heksaploidiset vehnät joihin nykyinen leipävehnä ja spelttivehnä kuuluvat[40]. Ohrakin oli alussa kaksirivistä, myöhemmin kuusirivistä. Hernettä, papuja ja muita palkokasveja alettiin viljellä noin 8200 eaa. varhaisella PPNB:llä. Pohjois-Syyrian- Kaakois-Anatolian seuduilla[40]. mutta domestikoidun viljan rinnalla oli vielä tuhansia vuosia villejä kantamuotoja.[41]

Viljely levisi noin 8200-8000 eaa Pohjois-Irakiin ja Länsi-Iraniinkin[42]. Domestikoidut ohra, emmervehnä ja venhä levisivät laajalle vuoteen 7500 eaa. mennessä[43],

Kotieläinten kesytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotieläimet sika, lammas, nauta ja vuohi kesytettiin noin 11000-7500 eaa samoihin aikoihin kun viljaa alettiin viljellä. Tarkoista ajoista on erilaiisa arvioita. Domestikaatioalue oli Itä-Anatoliasta Iranin Zagrosvuorille ulottuvalla alueella, ja eteläisen tasangon lähialueilla[44]. Monet seikat viittaavat siihen, että kotieläimet olisi tunnettu Lounais-Turkissa ja lähialueilla noin 8500-8000 eaa[45].[46]

  • Lammas noin 11000-8000 eaa Mesopotamia[47] tai 8500 eaa Lounais-Anatolia. Levisi Lähui-idässä jo noin 8000-7700 eaa alkaen[48].
  • Villi vuohi ehkä jo 8500 kalenterivuotta sitten Euftratin latva, Kaakkois-Anatolia. Zagrosvuorilla 7900-7500 eaa. [49][50].[51], ehkä jo aiemmin. Domestikaatiomuutoksia vuohessa 8000 eaa.[52]
  • Sika ehkä ennen 9400 eaa Tigriksen allas[53] tai 8500 eaa[54].
  • Nauta noin 8500 eaa Keski-Anatolia-Levantti-Länsi-Iran.[55][56]

Maanviljelyn varhainen leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljely lähti leviämään heti syntymisensä jälkeen, toki hitaasti. Maanviljelyn leviäminen oli melko hidasta, sillä se edellytti suurta työmäärää, ja ihmiset eivät viitsineet viljellä maata silloin, kun ravinnon sai helpommin metsästämällä.[57][58] Noin 8000–6400 vuotta eaa. maanviljely levisi laajalle alueelle Lähi-idässä ja Kyprokselle Khirokitiaan, Kreetalle, Kreikkaan ja Etelä-Balkanile asti, jopa Etelä-Albanian rannikolle asti.[59]

Maanviljely levisi vuoteen 6000 eaa. mennessä laajalle alueelle Lähi-idässä vuoristojen laaksoihin ja aroalueille, joilla sataa yli 200 mm vuodessa. Noin 6000 eaa. alettiin viljellä muun muassa pellavaa öljyn ja kankaan raaka-aineeksi. Noin 6000 eaa. kukoisti Pohjois-Mesopotamiassa Hassunan kulttuurin alueella, jonka ihmiset asuivat nykyistä muistuttavissa kuutiotaloissa. Nykyinen vehnälajike leipävehnä ilmestyi noin 6000 eaa.[60]

Monet vanhan ajan ajoituksista (esimerkiksi Jarmon neoliittinen kylä, Jerikon kerrostumat) ovat edelleen kiistanalaisia. Vaikka on käytetty melko tarkkaa C-14 menetelmää, on mahdollista esimerkiksi sekoittaa kerrostumia toisiinsa. Maanviljelyn omaksuminen kehitys oli varsinkin alussa hidasta ja elinkeinorakenne vaihteli huomattavastikin alueesta toiseen. Lampaiden ja vuohien paimentaminen alkoi ennen varsinaista maanviljelyä. Paimentolaisuus lienee lähtöisin Iranista, maanviljely Syyriasta.

Maanviljely levisi jo 9500-8000 eaa myösKyprokselle ja eteläiseen Anatoliaan[61]. Turkista on löydetty melko suuri, noin 5 000 asukaan asutuskeskus, Catal Hüyük, joka on noin vuodelta 6000 eaa. Ihmiset asuivat neliömäisissä taloissa paikallaan ja palvoivat härkäjumalaa.

Alueelle syntyi myöhemmin tai siellä vallitsi alusta alkaen seudulle ominainen maanviljelyn ja paimentolaisuuden vastakohtaisuus. Maanviljelijöistä tuli sivilisaation luojia, paimentolaisista sen uhkaajia. Pohjoisen Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa alkoi ns. Samarra-kaudella kasteluviljely 5400 eaa., josta saatava suuri viljan tuotto johti suurten väestökeskusten ja myöhemmin sivilisaation syntyyn.

Noin vuoden 7500–6000 eaa. tienoilla maanviljely alkoi levitä Vähästä-Aasiasta Balkanille ja Kreikkaan sekä muualle Eurooppaan. Maanviljely levisi Kreikan seuduille noin 7500–7000 eaa. ja Keski-Eurooppaan noin 6500 eaa. Eurooppaan leviävä maanviljely oli kaskiviljelyä, joka oli metsille tuhoisaa. Noin 6400–5000 vuotta eaa. maanviljely levisi laajalle alueelle Keski- ja Etelä-Euroopassa, Ranskan pohjoisosia, Britteinsaaria ja Tanskaa lukuun ottamatta[59].

Eurooppaan maanviljelys levisi maanviljelijöiden siirtyessä Anatolian kautta tai Mustanmeren rantoja pitkin Eurooppaan. Nyky-eurooppalaisista noin puolelta löytyy DNA:sta näiden maahanmuuttajien haploryhmiä. Tämä kansanvaellus oli ilmeisesti rauhanomainen, koska se toi kummankin sukupuolen perimää. Esimerkiksi Ötzi edustaa maanviljelijöiden perimää. Vanhimmat maanviljelyksen merkkinä pidetyt ajanlaskua ja maanviljelystä tukeneet ympyräkaivannot, esimerkiksi Goseck, on tehty noin 4500 eaa. ja ensimmäiset merkit maanviljelijöistä Saksassa ovat noin 500 vuotta tätä vanhempia.[62]

Pakistaniin Mehrgarhiin maanviljely levisi 7000 eaa. Vuosituhannella 6000–5000 eaa. viljely levisi Keski- ja Länsi-Eurooppaan, jonne syntyi megaliittikulttuureja.

Teoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jauhinkiviä on löydetty varhaisesta Levantista.

Ajatuksia maanviljelyn alun syistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keidasteoria: Kun ilmasto kuivui, kasvit ja asutus keskittyivät pieniin keitaisiin, joilla ei voinut elää ainakaan suurta määrää riistaa. Ihmisten oli hengissä säilyäkseen pakko alkaa viljellä maata. Peltoja täytyi kastella vedellä keinotekoisesti kanavia kaivaen. Teorian esitteli Raphael Pumpelly vuonna 1908, ja sitä teki tunnetuksi tunnettu arkeologi Gordon Childe. Teoria oli suosittu 1900-luvun alussa. 1900-luvun lopussa ajatusta arvostettiin vähemmän. Uuden arkeologiset löydöt saattavat tukea keidasteoriaa[18].
  • Vuorenrinneteoria: Maanviljely alkoi vuorten rinteillä, missä kasvoi viljeltäväksi sopivia kasveja ja eli kotieläimiksi kesytykseen soveltuvia eläimiä. Sademäärä riitti viljelylle, ja peltojen keinokastelua ei tarvittu. Tämän ajatuksen toi esiin vuonna 1948 Robert Braidwood, ja se on usein esitetty näkemys viljelyn aloittamisen syistä. Jos maanviljely alkoikin keitaissa, se levisi pian muille alueille[18]
  • Uskonnolliset syyt: viljasta tehdyn oluen voimalla aikaan saadulla päihtymisellä etsittiin jumalaista kokemusta. Tähän liittyy myös juhlimisteoria, jossa ehdotetaan, että viljan viljelyllä voitiin tuottaa suuria määriä ruokaa ja olutta erilaisiin juhliin.
  • Väestönkasvuteoria: Kun paikallaan pysyvä väestö kasvoi, siltä loppui riista ja oli pakko alkaa hankkia ravintoa maata viljelemällä.
  • Evoluutioteoria: Maanviljely oli ihmisten ja kasvien tapa selvitä yhdessä hengissä. Mutaatiot synnyttivät runsasravintoisia kasvilajikkeita, joita ihminen suosi ja säilyi niiden avulla hengissä.
  • Ilmaston vakautumisteoria: Ilmaston vakautuminen jääkauden jälkeisellä holoseenilla mahdollisti maanviljelyn.
  • Ilmaston viileneminen jääkauden lopussa mm. hävitti suurriistan ja aiheutti muitakin ympäristön muutoksia, jotka ajoivat ihmiset viljelemään maata.

Yllä esitetyistä ajatuksista voidaan lisäksi rakennella erilaisia yhdistelmiä, joilla voidaan koettaa selittää maanviljelyn syntyä Lähi-idässä.

On kiistelty siitä, että siirryttiinkö viljelyyn ympäristön pakottamana, sattumalta vai esimerkiksi uskonnollisista syistä. Uskonnolliset ja juhlimissyyt ovat saaneet vahvistusta, kun on todettu oluen valmistuksen levinneen viljanviljelyn mukana. Varhaisimpana mahdollisena esimerkkinä oluenvalmistuksesta mainitaan Göbekli Tepe, korkealla mäellä sijaitseva kulttipaikka nykyisen Turkin alueella, josta on löytynyt taitavasti työstettyjä kivimukeja ja suuria kalkkikivisammioita, joita on voitu käyttää viljan mallastamiseen ja oluen panemiseen. Suurimman sammion koko on 240 litraa. Sammioista on löydetty oksalaatti-suolaa, jota muodostuu oluen panemisen yhteydessä.[63]

Maanviljelyn pohjana oli huomio, että maahan pistetystä siemenestä itää vilja. Uskotaan viljelyä edeltäneen tehostettu keräily, jossa muun muassa eläimiä estettiin syömästä villiviljaa. Maanviljelyn idea lienee huomattavan vanha, mutta viljelyyn siirryttiin vasta kun luonnonolojen muutokset tekivät sen hyödylliseksi. Se että varhaisin maanviljely alkoi juuri Lähi-idässä johtui osin siitä, että alueella kasvaa hyvin monia nopeasti evoluutiossa kehittyviä viljalajeja[64].

Viljely saattoi alkaa, kun syntyi villiviljasta poikkeava mutaatio. Normaalisti heinäkasvi levittää siemenensä tuuleen. Siemenet laskeutuvat kauas emokasvista Tällöin saman tyyppiset kasvit kasvavat harvassa ja villilajin kerääjän sato on pieni, jopa niin pieni, ettei voimaperäinen kerääminen kannata[65]. Mutta tapahtuu mutaatioita, joissa siemenet jäävät kasviin tuuleen lentämisen sijasta. Tällöin syntyi kypsiä kauan kestäviä tähkiä. Toinen vaihtoehto on suurijyväinen kasvi, jonka siemenet eivät lennä tuulessa kauas. Nämä kasvit ovat kerääjän kannalta parempia. Näiden siemeniä kerättiin paljon talteen. Niitä saattoi tippua kylään kuljetuksen aikana. Näin villejä, suuritärhäisä kasveja alkoi kasvaa eniten kylien lähellä. Lopulta jyviä alettiin varastoida ja kylvää tarkoituksella.[65]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Bojs, Karin: Homo Europaeus, eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Suomentanut Louhivuori, Jänis. Minerva Kustannus Oy, 2016 (alkuperäisteos 2015). ISBN 987-952-312-352-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cultural atlas of Mesopotamia, Oxford 1990, ISBN 0-8160-2218-6. s. 22.
  2. Mesoatlas, sivu 25
  3. Past Worlds, s 80
  4. Mesoatlas, kartta sivu 20
  5. past Worlds, s 80
  6. First Farmers - The origins of agricultural socities, Peter Bellwood, Blackwell Publishing 2005, ISBN 978-0-631-20565-4, sivu 58
  7. fifa, sivu 54–
  8. Brian M. Fagan: Muinaisen maailman suuret salaisuudet, Otava 2003. ISBN 951-1-18138-6 Luku Mistä maanviljelys alkoi?, sivu 114-
  9. Fagan 2008,lähde tarkemmin?
  10. a b Maximilian O. Baldia: The Origins of Agriculture 18.9.2008
  11. Muinaisen maailman suuret salaisuudet, s. 116.
  12. Fagan 2008, s 171
  13. Fagan 2008, s 157
  14. fagan 2008, s 157
  15. Fagan 2008, s 158
  16. Muinaisen maailman suuret salaisuudet, s. 117.
  17. [1]
  18. a b c Sherratt, Andrew (2005): The Origins of Farming in South-West Asia, ArchAtlas, January 2008, Edition 3. Luettu 26.8.2009
  19. fifa, sivu 57
  20. elma, kartta sivu 18
  21. Past worlds s. 81
  22. Past Worlds s 81
  23. https://www.researchgate.net/figure/Timeline-of-levels-of-plant-management-throughout-the-Epipaleolithic-and-Aceramic_fig3_278017323
  24. Ohalo. Wikipedia, 3.9.2019. Artikkelin verkkoversio. en
  25. https://www.researchgate.net/figure/Timeline-of-levels-of-plant-management-throughout-the-Epipaleolithic-and-Aceramic_fig3_278017323
  26. Searching for the origins of arable weeds in the Near East George Willcox, Veget Hist Archaeobot (2012) 21:163–167 DOI 10.1007/s00334-011-0307-1
  27. https://www.researchgate.net/figure/Timeline-of-levels-of-plant-management-throughout-the-Epipaleolithic-and-Aceramic_fig3_278017323
  28. https://www.researchgate.net/figure/Radiocarbon-dates-from-settlements-at-the-beginning-of-agriculture-and-herding-left-and_fig5_291166824
  29. [cdavis.edu/gepts/pb143/Lec11/Pb143l11.htm]
  30. [nas.org/content/106/Supplement_1/9971/F1.expansion.html From wild animals to domestic pets, an evolutionary view of domestication]
  31. Geographic distribution and domestication of wild emmer wheat (Triticum dicoccoides) akan Özkan George Willcox Andreas Graner Francesco Salamini Benjamin Kilian, Genet Resour Crop Evol, Springer 2010, DOI 10.1007/s10722-010-9581-5
  32. Fagan 2008, s 160
  33. A Contextual Approach to the Emergence of Agriculture in Southwest Asia: Reconstructing Early Neolithic Plant-Food Production Author(s): Eleni Asouti and Dorian Q Fuller Source: Current Anthropology, Vol. 54, No. 3 (June 2013), pp. 299–345 Published by: The University of Chicago Press on behalf of Wenner-Gren Foundation for Anthropological Research Stable URL: http://www.jstor.org/stable/10.1086/670679 .
  34. Where did farming begin
  35. Fagan 2008, s 163
  36. Peter Bellwood: First Farmers, The Origins of Agricultural Socities, Blackwell Publishing 2005. s. 58. ISBN 978-0-631-20565-4
  37. Cultivation as slow evolutionary entanglement: comparative data on rate and sequence of domestication Dorian Q. Fuller Eleni Asouti Michael D. Purugganan, Veget Hist Archaeobot (2012) 21:131–145 DOI 10.1007/s00334-011-0329-8
  38. Anna Prentiss, Ian Kuijt, James C. Chatters: Macroevolution in Human Prehistory: Evolutionary Theory and Processual Archaeology. Springer Science & Business Media, 2009-09-18. ISBN 978-1-4419-0682-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.12.2019). en
  39. https://www.researchgate.net/figure/Timeline-of-levels-of-plant-management-throughout-the-Epipaleolithic-and-Aceramic_fig3_278017323
  40. a b fifa, sivu 47
  41. The Origins of Agriculture in the Near East Melinda A. Zeder, Current Anthropology Volume 52, Supplement 4, O
  42. https://www.researchgate.net/figure/Timeline-of-levels-of-plant-management-throughout-the-Epipaleolithic-and-Aceramic_fig3_278017323
  43. Agronomic conditions and crop evolution in ancient Near East agriculture José L. Araus Juan P. Ferrio Jordi Voltas Mònica Aguilera & Ramón Buxó, Nature Communications 5,Article number 3953,doi:10.1038/ncomms4953,Published 23 May 2014
  44. https://www.pnas.org/content/106/Supplement_1/9971/tab-figures-data
  45. https://www.researchgate.net/publication/295807459_Data_Sharing_Reveals_Complexity_in_the_Westward_Spread_of_Domestic_Animals_across_Neolithic_Turkey_vol_9_e99845_2014
  46. https://www.researchgate.net/figure/Map-of-Turkey-showing-the-location-of-sites-mentioned-in-this-analysis-Arrows-indicate_fig1_295807459
  47. https://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_domestic_sheep#Middle_East
  48. Sue Colledge, James Conolly, Keith Dobney, Katie Manning, Stephen Shennan: The Origins and Spread of Domestic Animals in Southwest Asia and Europe. Routledge, 2016-06-16. ISBN 978-1-315-41764-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.12.2019). en
  49. Saeid Naderi, Hamid-Reza Rezaei, François Pompanon, Michael G. B. Blum, Riccardo Negrini, Hamid-Reza Naghash: The goat domestication process inferred from large-scale mitochondrial DNA analysis of wild and domestic individuals. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 18.11.2008, nro 46, s. 17659–17664. PubMed:19004765. doi:10.1073/pnas.0804782105. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  50. https://en.wikipedia.org/wiki/Evolution_of_domestic_goats#Domestication
  51. http://www.cs.unc.edu/~weiss/COMP321/civilization.ppt
  52. Kevin G. Daly, Pierpaolo Maisano Delser, Victoria E. Mullin, Amelie Scheu, Valeria Mattiangeli, Matthew D. Teasdale: Ancient goat genomes reveal mosaic domestication in the Fertile Crescent. Science, 6.7.2018, nro 6397, s. 85–88. PubMed:29976826. doi:10.1126/science.aas9411. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. en
  53. https://en.wikipedia.org/wiki/Domestic_pig#History
  54. Laurent A. F. Frantz, James Haile, Audrey T. Lin, Amelie Scheu, Christina Geörg, Norbert Benecke: Ancient pigs reveal a near-complete genomic turnover following their introduction to Europe. Proceedings of the National Academy of Sciences, 27.8.2019, nro 35, s. 17231–17238. PubMed:31405970. doi:10.1073/pnas.1901169116. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio. en
  55. https://en.wikipedia.org/wiki/Cattle#Domestication_and_husbandry
  56. Cattle Domestication: from Aurochs to Cow FifteenEightyFour | Cambridge University Press. 18.2.2016. Viitattu 17.12.2019. (englanniksi)
  57. http://www.shef.ac.uk/archaeology/research/wheat
  58. http://skyeome.net/BenderdeMoll01/thesisImages/Cavalli.JPG
  59. a b http://scienceblogs.com/highlyallochthonous/2007/11/the_black_sea_flood_and_the_ri.php,http://scienceblogs.com/highlyallochthonous/2007/11/Neolith_Exp.jpg,The Black Sea 'flood' and the rise of European agriculture, Posted on: November 23, 2007 10:53 AM, by Chris Rowan
  60. http://archaeology.about.com/od/domestications/a/plant_domestic.htm
  61. https://www.researchgate.net/publication/200033655_Catastrophic_early_Holocene_sea_level_rise_human_migration_and_the_Neolithic_transition_in_Europe Catastrophic early Holocene sea level rise, human migration and the Neolithic transition in Europe] Chris S. M. Turney Heidi Brown Quaternary Science Reviews 26(17):2036--2041 · September 2007 with 932 Reads  DOI: 10.1016/j.quascirev.2007.07.003
  62. Bojs, sivut169, 230–235, 249
  63. Bojs, sivut 190–200
  64. Tykit, taudit ja teräs; Diamond, Jared; Terra Cognita 2003
  65. a b Gummeruksen suuri maailmanhistoria (osa 1), Gummerus 1988, ISBN 951-20-3262-7. s. 20, Viljelykasvit valikoituvat