Mekan valloitus
Mekan valloitus on islaminuskoon kuuluva tarina, joka kertoo Muhammedin paluusta voittajana kotikaupunkiinsa, josta hänet oli kahdeksan vuotta aikaisemmin karkotettu. Muhammed lähti valloittamaan Mekkaa tammikuussa vuonna 630 jaa. (10. päivä ramadhania vuonna 8).[1] Valloitusta kutsutaan nimellä Fatah-e-Mubeen ('Mahtava voitto'). Asiasta kertoi ensimmäisen kerran Muhammedin elämäkerran kirjoittaja Ibn Ishaq (k. 767), jonka kadonnutta teosta referoi Ibn Hisham 800-luvun alussa.[2] Ei-islamilaiset aikalaislähteet eivät tunne tapahtumaa.[3]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ibn Hisham kuvaa tapahtumia seuraavasti. Vuonna 628 mekkalainen heimo Quraish ja muslimiyhteisö Medinassa allekirjoittivat kymmenvuotisen välirauhan, joka tunnetaan nimellä Hudaybiyyahin sopimus (arab. صلح الحديبية).[4] Muhammed oli tarvinnut sopimusta, koska halusi tehdä pyhiinvaelluksen Mekkaan, mikä oli kuitenkin estetty. Sopimusehtoihin kuului oikeus pyhiinvaellukseen.lähde?
Sopimuksen ehtojen mukaan arabiheimot saivat vapaasti liittoutua kumman tahansa osapuolen kanssa. Jos jokin heimoista joutuu hyökkäyksen kohteeksi, liittoutuneella heimolla on oikeus vastata samalla mitalla. Tämän seurauksena Banū Bakr liittyi Quraishiin ja Banū Khuza'a Muhammadin joukkoihin. He elivät rauhassa, mutta islamia edeltävään aikaan ulottuvat motiivit aiheuttivat vihamielisyyttä. Banū Bakr ei välittänyt sopimuksesta ja hyökkäsi Banū Khuza'aa vastaan paikassa nimeltä Al-Wateer 8. päivä sha'ban-kuukautta. Quraish auttoi Banū Bakria. Vihollistensa painostamana Khuza'a etsi turvapaikkaa, mutta Bakrin päällikkö Nawfal ei kunnioittanut hyväksyttyjä perinteitä.lähde?
Muhammed katsoi, että hyökkäys hänen kanssaan liittoutunutta heimoa vastaan rikkoi rauhansopimuksen, joka siten oli rauennut. Muhammed katsoi nyt olevansa muodollisesti vapaa valloittamaan vanhan kotikaupunkinsa.[5]
Valloitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Quraishin johtaja Mekassa Abu Sufyan ibn Harb aisti, että tasapaino oli kallistunut Muhammadin eduksi ja että Quraish ei ollut tarpeeksi vahva pysäyttämään muslimeja valloittamasta Mekkaa. Abu Sufyan matkusti Medinaan ja yritti elvyttää sopimuksen. Vierailunsa aikana Ali ja hänen oma tyttärensä Ramlah, joka oli nyt yksi Muhammadin vaimoista, torjuivat hänet. Vaikka Muhammad kieltäytyi sopimuksesta ja Abu Sufyan palasi Mekkaan tyhjin käsin, yritys vaikutti siihen, että valloitus tapahtui ilman taistelua.lähde?
Muhammed kokosi joukkoihinsa noin 10 000 miestä ja marssi kohti Mekkaa.[1] Abu Sufyan matkusti Mekan ja Muhammadin välillä, yrittäen päästä sopimukseen. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa, missä kolme muslimia ja 12–13 monijumalaista sai surmansa. Sitten monijumalaiset pakenivat.[6]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valloituksen aattona Abu Sufyan kääntyi muslimiksi.[7] Kun al-Abbas vaati Abu Sufyania kääntymään islamiin tai tämän kaula katkaistaisiin, Abu Sufyan lausui uskontunnustuksen. Muhammad puolestaan julisti Abu Sufyanin talon turvapaikaksi:[8]
»Se, joka astuu sisään Abu Sufyanin taloon, on turvassa. Se, joka laskee aseensa, on turvassa. Se, joka lukitsee hänen ovensa, on turvassa".[8]»
Hän julisti myös:
»Allah on tehnyt Mekasta turvapaikan silloin, kun Hän loi Taivaat ja Maan ja Mekka säilyy turvapaikkana Ylösnousemuksen päivään saakka Allahin suoman hyvyyden pyhyyden takia. Siellä taisteleminen ei ollut sallittua kenellekään ennen minua eikä siitä tule sallittua kenellekään minun jälkeeni ja se oli sallittua minulle vain hetken. Sen metsästettäviä eläimiä ei tulisi jahdata eikä sen puita tulisi kaataa tai sen kasvillisuutta tai ruohoa kiskoa juurineen tai sen useimpia asioita saa poimia paitsi, jos ilmoittaa siitä julkisesti."[9]»
Muhammed määräsi hävitettäviksi Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Aabrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: [10]
»Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista.»
Ihmiset kerääntyivät Kaaban luo ja Muhammad puhui:
»Ei ole muuta jumalaa kuin Allah. Hänellä ei ole kumppania. Hän on pitänyt lupauksensa orjalleen, auttanut häntä ja voittanut kaikki konfederaatit. Muistakaa, että jokainen etuoikeus, suvun tai omaisuuden kautta, katoaa, paitsi Kaaban huoltajuus ja veden tarjoaminen pyhiinvaeltajille. Muistakaa, että veriraha jokaisesta tapetusta on sata kamelia. Quraishilaiset, totisesti Jumala on vienyt tietämättömyyden ajan ylpeytenne ja ylpeytenne sukulinjaanne, koska kaikki ihmiset ovat Aatamin jälkeläisiä ja Aatami luotiin savesta.[11]»
Sitten Muhammad kääntyi ihmisiin ja sanoi: "Oi Quraish, miten minun tulisi kohdella teitä?" Ja he vastasivat: "Armolla, oi Allahin profeetta. Odotamme sinulta vain hyvää." Muhammad julisti: "Puhun teille samoin sanoin kuin Yusuf puhui veljilleen. Tänä päivänä teitä vastaan ei ole moitteita. Menkää, sillä olette vapaita."[12][13] Muhammadin arvovalta kasvoi mekkalaisten antautumisen jälkeen. Tiedustelijat ympäri Arabiaa tulivat Medinaan hyväksymään hänet.
Jumalan profeetta määräsi kymmenen ihmistä tapettavaksi: Ikrimah ibn Abu Jahl, Abdullah ibn Saad ibn Abu Sarh, Habbar bin Aswad, Miqyas Subabah Laythi, Huwairath bin Nuqayd, Abdullah Hilal ja lisäksi neljä naista, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä tai kiusanneet häntä.[14] Heitä kaikkia ei kuitenkaan tapettu. Muun muassa Ikrima kääntyi islamiin ja armahdettiin.[15]
Historiatieteen näkökulma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patricia Crone on kirjassaan Meccan Trade and the Rise of Islam (1987) todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei tunneta missään historiallisessa lähteessä ennen 700-lukua. [3] Ensimmäinen maininta Mekasta on vuodelta 746 ja karttoihin se ilmestyy 900-luvulla.[16] Mekkaa ei liioin tunneta ennen 700-lukua pyhiinvaelluskohteena. [17]
On huomattu, että Ibn Hishamin ja monien hadithien kuvaus Mekan luonnosta ei vastaa todellisuutta.[18] Esimerkiksi aiemmin esitetty lainaus: "Sen metsästettäviä eläimiä ei tulisi jahdata eikä sen puita tulisi kaataa tai sen kasvillisuutta tai ruohoa kiskoa juurineen" ei sovi kuvaamaan karua autiomaaympäristöä, joka Mekkaa ympäröi ennen nykyaikaa, ei liioin Ibn Hishamin kuvaus Mekasta paikkana, jossa "kasvoi puita ja oli runsaasti vettä".[19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crone, Patricia: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987. ISBN 1-59333-102-9
- Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
- Townsend, Peter: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. Peter Townsend, 2018. ISBN 978-0-6483132-0-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ibn Hisham, 1999, s. 382
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 376–399
- ↑ a b Crone 1987, s. 134
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 352
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 376
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 388–389
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 383
- ↑ a b Ibn Hisham, 1999, s. 385
- ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari vol 5 kirja 59 hadith 603. sunnah.com.
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 394
- ↑ Ibn Hisham, 1999. s. 392 (Hämeen-Anttilan suomennos hieman erilainen)
- ↑ Kertonut Ibn Kathir, välittänyt Ibn al-Hajjaj Muslim
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 392 kirjaa repliikin lyhyemmin: "Menkää siis vapautettuina".
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 390–391
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 301
- ↑ Peter Townsend: The Mecca Mystery, s. 98. Peter Townsend, 2018.
- ↑ Crone 1987, s. 170
- ↑ Townsend 2018, s. 110
- ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 21