Mehustin
Mehustin (myös mehumaija) on marjamehun valmistamiseen tarkoitettu keittiöväline, joka muistuttaa kattilaa. Mehumaijassa on pohjakattila, jossa vesi kiehuu, sen yläpuolella mehukattila, johon mehu kertyy ja josta se johdatetaan letkulla pois, marjakehikko, johon mehustettavat marjat tai hedelmät laitetaan sekä tiivis kansi.[1] Parhaat mehustimet ovat ruostumatonta terästä, koska happamat marjat voivat syövyttää alumiinimehustinta.
Mehustimen pohjakattilaan lisätään vettä, joka kuumennetaan kiehuvaksi keittolevyllä. Marjat pannaan siiviläosaan, jossa lämpö rikkoo marjojen solut. Tällöin mehustettava aines liukenee ja mehu valuu vesihöyryn kuumentamaan mehukattilaan.
Mehustimen keksijä oli saksalainen Firma Wilhelm Wagner GmbH & Co. vuonna 1949[2], ja tuotteen nimi "Saftborn". Se tuli Suomeen 1950-luvulla, mutta nimen "Mehumaija" keksi Toivo Rautavaaralähde?.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 862. WSOY, 1958.
- ↑ Museum Digital: Dampfentsafter „Saftborn“ 5.10.2023. bawue.museum-digital.de. Viitattu 11.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pieni säilöntäopas (HS, heinäkuu 2009)
- Höyrymehun valmistus (HS, elokuu 1993)
- Viinimarjojen mehustus (Kotikokki, 2007)
- Mehustimen käyttö- ja hoito-ohje (Arkistoitu – Internet Archive) (Opa)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||