Libyan juutalaiset
| Libyan juutalaiset | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | juutalaisarabia | |||||||||
| Uskonnot | juutalaisuus | |||||||||
|
Huomautukset
¹viimeinen juutalainen muutti maasta vuonna 2003
|
||||||||||
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Etelä-Amerikka |
| Eurooppa |
| Lähi-Itä |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
Libyan juutalaiset olivat nimensä mukaisesti Libyassa asuneita juutalaisia. Juutalaisten historia Libyassa ulottuu 300-luvulle eaa, mutta yhteisö on kuitenkin jo hävinnyt johtuen maastamuutosta Israeliin ja Italiaan. Maan viimeinen juutalainen, 80-vuotias Rina Debach, muutti maasta vuonna 2003.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juutalaisia tiedetään olleen Libyassa vähintään 300-luvulta eaa. lähtien, mutta kansanperinteen perusteella heitä on saattanut olla Kyrenaikassa jo Israelin kuningas Salomon valtakaudella. Josephuksen mukaan juutalaiset tulivat Kyrenaikaan Aleksanteri Suuren kenraali Ptolemaioksen mukana, joka perusti sittemmin Ptolemaioksien dynastian. Seuraava suurempi muuttoaalto tuli 1500-luvulla, kun juutalaiset karkotettiin Portugalista ja Espanjasta. 1500-luvulla Tripolitaniassa ja Kyrenaikassa asuikin useampia tuhansia juutalaisia.[1]
Ottomaanien valtakunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ottomaanien valtakunnan aikana juutalaiset kärsivät ajoittain vainoista ja etenkin vuosina 1704 ja 1795. Eurooppalaisten vaikutus alkoi näkyä Libyassa 1800-luvulta lähtien. Ottomaanien asettama päärabbina vuosina 1874 vuoteen 1888 toiminut Eliyahu Hazan uudisti koulutusta tuomalla sekulaarin koulutuksen uskonnollisen rinnalle. Ranskasta käsin toiminut Alliance Israelite Universelle perusti puolestaan 1890-luvulla kouluja Tripoliin.[1]
Italian siirtomaana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italia miehitti Libyan vuonna 1911 ja tuolloin alueella asui 21 000 juutalaista. Juutalaiset toimivat usein välikäsinä italialaisten ja paikallisten välillä, sillä he puhuivat usein molempien kieliä. Osa juutalaisista myös omaksui esimerkiksi italialaisen pukeutumistyylin. Tilanne muuttui Italian diktaattori Benito Mussolinin ja Natsi-Saksan Adolf Hitlerin liittouman myötä. Italaissa otettiin käyttöön rotulait, mutta Libyan kuvernööri Italo Balbo jätti ne suurimmaksi osaksi toteuttamatta Libyassa, koska juutalaisilla oli merkittävä rooli alueen taloudessa. Balbo kuitenkin kuoli vuonna 1940. Vuonna 1942 Ranskan passin omanneet juutalaiset karkotettiin Tunisiaan ja noin 300 Yhdistyneen kuningaskunnan passin omannutta juutalaista siirrettiin ensin vankileireille Italiaan ja sieltä sittemmin Bergen-Belsenin ja Biberachin keskitysleireille. Noin 5 000 juutalaista oli lisäksi vankileireillä Libyassa ja heistä yli 500 kuoli. Yad Vashemin mukaan Libyan juutalaisia kuoli holokaustin uhreina yhteensä 650.[1]
Maailmansodan lopusta nykypäivään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittoutuneiden otettua Libyan haltuunsa juutalaisten tilanne helpottui. Libyassa toimi myös brittien alainen juutalainen prikaati, jonka jäsenet levittivät sionistista ajatusmaailmaa. Libyassa tapahtui brittien miehitysaikana toisaalta myös juutalaisten vastaisia väkivaltaisuuksia vuosina 1945 ja 1948. Lisäksi noin 3 000 juutalaista muutti laittomasti pois alueelta. Vuonna 1948 juutalaisia oli yhteensä 38 000. Heistäkin noin 30 000 muutti Israeliin brittien laillistettua muuton vuonna 1949. Libyan itsenäistyessä vuonna 1951 juutalaisia oli jäljellä noin 5 000. Heistäkin suurin osa muutti maasta vuonna 1967. Muammar Gaddafin noustessa valtaan vuonna 1969 juutalaisia oli enää 300 ja vuonna 1970 vain 90. Viimeisen Libyan juutalaisen uutisoitiin kuolleen vuonna 2002.[1] Tripolissa huomattiin kuitenkin vielä asuvan 80-vuotias Rina Debach, mutta hän muutti maasta vuonna 2003[2].
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa Libyan juutalaisista asui Tripolissa ja noin 6 000 Kyrenaikan puolella Benghazissa. Maaseudulla ja sisämaan vuoristoseudulla asui vain pieniä juutalaisyhteisöjä. Yhteisö oli melko vanhoillinen ja esimerkiksi uskonnollisia lakeja kuten sapattia ja ruokarajoituksia noudatettiin tarkasti. Naimisiin meno yhteisön ulkopuolelle oli harvinaista. Juutalaiset olivat lähinnä kauppiaita ja käsityöläisiä. He hallitsivat paljolti kaupanalaa, sekä hopea- ja kultaseppien alaa. Tripolin juutalaiset olivat tyypillisesti melko köyhiä ja he asuivat kahdessa juutalaisessa korttelissa. Benghazissa vastaavia kortteleita ei ollut. Libyan juutalaiset puhuivat lähinnä juutalaisarabiaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e M. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 477-481. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6 (englanniksi)
- ↑ Hillel Fendel: New Middle East at a Glance-Leader by Leader: Part II israelnationalnews.com. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)