Lääketieteellinen diagnoosi

Lääketieteellinen diagnoosi on lääketieteelliseen tietoon perustuva käsitys terveysongelman, sairauden tai tautitilan syistä ja pohjana lääketieteeseen pohjaavalle hoidolle. Sana diagnoosi tulee kreikan kielestä sanoista "dia" läpi, (γνώσις) "gnosis" tieto, ja tarkoittaa sananmukaisesti "seulomista tiedon läpi"). Diagnoosi tarkoittaa oireiden perusteella tehtyä päätelmää oireiden aiheuttajasta sairaudesta. Diagnoosien tekoon on kehitelty 1990-luvulta lähtien tietokoneohjelmia, sillä diagnosointi on osittain myös loogista päättelyä. Tällainen diagnostiikkakäytäntö ei kuitenkaan ole ainakaan Suomessa juurikaan käytössä. Diagnoosin perusteella lääkäri määrää hoitotoimenpiteet.

Diagnooseja tehdään lääkärin vastaanotolla. Lääkäri voi antaa ohjeita myös puhelimitse oireiden hoitoon ilman lääkkeitä. Diagnoosi merkitään potilasta koskeviin asiakirjoihin WHO:n ICD-10-tautiluokituksen mukaan, josta Stakes on laatinut suomalaisen version.

Diagnoosi voi olla väärä. Silloin annetut hoitotoimenpiteet ja lääkkeet eivät välttämättä poista oireiden aiheuttajaa.

Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus.

Diagnostiikkoja

• Geeni- eli DNA-diagnostiikka
• Alkiodiagnostiikka
• Molekyylidiagnostiikka
• In vitro -diagnostiikka

Katso myös

• Kliininen päätöksenteon tukijärjestelmä
• Lääketieteellinen testi

Lähteet

• Stakes – Tautiluokitus ICD-10 1999 OID=1.2.246.537.6.1 (Arkistoitu – Internet Archive)