Kaarlo Sarkia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarlo Sarkia
Kaarlo Sarkia
Kaarlo Sarkia
Syntynyt 11. toukokuuta 1902
Kiikka
Kuollut 16. marraskuuta 1945 (43 vuotta)
Sysmä
Ammatit runoilija, kääntäjä
Kansalaisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kaarlo (Kalle) Sarkia (alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) (11. toukokuuta 1902 Kiikka16. marraskuuta 1945 Sysmä)[1] oli suomalainen runoilija ja esteetikko. Hän suomensi ranskalaista runoutta. Hänestä on käytetty myös nimitystä ”suomalainen Apollo”.lähde?

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkia syntyi aviottomana piian lapsena vuonna 1902. Hänen äitinsä oli Aleksandra (Sandra) Maria Sulin (1874–20.2.1916), joka kuoli pojan ollessa vajaa 14-vuotias, ja poika joutui Hilda Runnin, joka oli Kaarlo Sarkian kummitäti, kasvatiksi. Isä oli puuseppä Malakias Korkki, jonka suku oli kotoisin Houhajärven Kuukan talosta. Sarkian isä oli lähes 100 prosenttisella varmuudella Tyrväältä ollut kirvesmies Heikki Laaksonen.

Sarkia asui äitinsä kanssa tämän palveluspaikassa Aadolfilla (Aadolfi Mäkelä), mutta tämän kuoltua joulukuussa 1914, he muuttivat äidin vanhempien kotitaloon Kaarlon isoäidin Emman (Lindroos) ja isoisän Paulu Sulinin (myöh. Pajunen) eli ”Vahalan vaarin” luokse. Äidin terveys heikkeni, ja vastuun otti Hilda Runni. Siirryttyään oppikouluun Kaarlo asui kauppias Lehtosen perheessä, ja auttoi apteekkari Bäckmanin poikia läksyissä. Bäckmanin perheestä tuli tärkeä hänen myöhemmälle elämälleen, sillä hän oppi perheen sveitsiläissyntyiseltä äidiltä ranskaa ja saksaa.

Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitälähde?. Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931.

Tuberkuloosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin ja jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta runoilijan iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudestalähde?. Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.

Fil. tri Panu Rajala toteaa esitelmässään,[2] että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut. Hiisku kertoo kuitenkin Sarkia-elämäkerrassaan, että parantolailmapiiri tiukkoine sääntöineen ahdisti Sarkiaa, hän ei osallistunut potilaiden viihdeiltoihin ja hälinä häiritsi häntä.[3] Toiselta parantolareisulta 1935 sopeutumisongelmat saivat hänet pakenemaan kesken hoidon.[4].

Sarkialla oli paremmat mahdollisuudet saada hoitoa kuin tavallisellaselvennä kansalaisella. Häntä hoidettiin WSOY:n antaman stipendin turvinlähde?.

Homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkupuolella homoseksuaalisuus oli vahva tabu. Se oli myös vankeudella rangaistava rikos. Asiasta joko vaiettiin tai siitä puhuttiin kiertoilmaisuin. Aikalaiset ja myöhemminkin kirjoittaneet ovat olleet hienotunteisia Sarkialle ja käsitelleet hänen homoseksuaalisuuttaan kierrellen. Tietenkin Sarkia itse ei juuri missään vaiheessa ilmaissut viehtymyksiäänlähde?.

Esitelmässään filosofian tohtori Panu Rajala toteaa Sarkian homoseksuaalisuudesta seuraavaa:[2].

»Milloin Sarkia kärsi anomaliasta, sisäisestä ristiriidasta, syyllisyydestä, poikkeavuudesta tai yleensä vain eriasteisesta vieraudesta. Ei voitu suoraan sanoa, että Sarkian syvimmät ongelmat juontuivat ihanteellisesta esteettisyydestä, johon yhdistyi hellittämätön omasta homoseksuaalisuudesta johtuva synnintunto. Myös Sarkian ajoittaista taipumusta hillittömiin nautintoihin tuli kosketella hienovaraisesti.»

Artikkelissaan Rajala tuo esille ainakin kolme vakavampaa Sarkian suhdetta, jotka olisivat voineet olla seksuaalisia. Tunnetuin lienee suhde Uuno Kailaaseen. Siitä on myös niukalti tietoja Kailaksen papereissa. Toisaalta matkat ulkomaille olivat tässäkin asiassa henkireikä Sarkialle.

Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär de Noailles, Arthur Rimbaud.

Sarkialla on sanottu olleen suomenkielisistä runoilijoista täydellisimmän kielentajunlähde?. Hän saattoi luoda harmonian tunnelman vain sanojen asunmerkityksen ja runosäkeiden poljennon avulla. Sarkian sanotaankin lausahtaneen ”Minun suurin onneni on se, että saan runoilla suomeksi.”lähde?

Kaarlo Sarkia imi voimakkaasti vaikutteita muun muassa asuinpaikkakunnastalähde?. Vielä aikuisenakin Sarkia saattoi pohtia vaikutuksia näkemyksiinsä: ”…näkemyksen laajuus ja suuripiirteisyys - runoilun kannalta välttämättömiä seikkoja - puuttuvat minulta. Tunnen ahtaitten rajojen puristavan itseäni, en uskalla, en jaksa lähteä lentoon. Pieni elämä, pienet itsekkäät tunteet ja tunnelmat ovat minun piiriini kuuluvaa hyvää.”[5] Runoilijaksi heittäytyminen ei aina ollut helppoa. Taloudelliset vaikeudet ja velkojen maksu vaivasivat. Nuorella ja komealla Sarkialla oli taipumus elää suurellisesti ja näyttävästi. Hän oli aikansa dandy, sillä hänen kirjeissään ja joskus tuotannossaan tulee esiin narsistisia piirteitälähde?.

Suomentajana Sarkia oli menestyksekäs, ja eritoten hänen käännöksensä Arthur Rimbaud’n runosta Le Bateau Ivre eli ”Humaltunut venhe” saavutti jakamattoman tunnustuksen ja suuren suosionlähde?. Teoksen ovat ”yrittäneet” kääntää Tuomas Anhava nimella ”Juopunut pursi” sekä Einari Aaltonen nimellä ”Känninen paatti”. Kuitenkin Sarkia saavutti runon oikean rytmin, saman jolla vene heilahtelee aalloilla kuin juopunut ikäänlähde?.

Sarkia sai runouteensa paljon vaikutteita käännöstyöstään, joka oli hyvin monipuolista, mutta myös matkat ulkomaille olivat hänen ohjelmassaan jo varhain. Panu Rajala toteaakin esitelmässään[5]:

»Sarkia matkaili Berliinissä ja Sveitsissä kohta ylioppilaaksi tultuaan, ja kypsän mestaruutensa aikoihin 1930-luvun lopulla hän oleskeli pitkään Italiassa kustantajansa WSOY:n stipendin turvin. Hän seurasi heikosti poliittisia tapahtumia, viittasi kintaalla talonpoikaismarssille kotimaassa, mutta haltioitui Rooman espanjalaisilla portailla pitämään improvisoidun palopuheen Mussolinia ja Italian fascisteja vastaan.
Puhe johti pidätykseen ja kuulusteluun, mutta "syyntakeeton ja haihatteleva" suomalainen vapautettiin jatkoseuraamuksista.»

Kääntäjänä hän tutustui Leconte de Lislen runouteen, ja tällä oli suuri vaikutus hänen kahteen viimeiseen kokoelmaansa, kuten hän itsekin jossakin totesi.[6]

Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa.

Sarkia oli tunnustettu ja arvostettu lyyrikko jo elinaikanaan. Hänen varhainen kuolemansa teki hänestä eräänlaisen muoti-ilmiönlähde?. Vuosisadan loppu koki eräänlaisen Sarkia-renessanssin, sillä esimerkiksi Erik Bergman, Kaj Chydenius, Petri Laaksonen ja monet muutkin sävelsivät hänen kirjoittamiaan runojalähde?.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasifismistaan huolimatta Sarkia ei ollut kiinnostunut politiikasta. Runoissa hän ei ota kantaa ajan tapahtumiin, ei lukenut lehtiä ja väheksyi vuonna 1930 erään Saksassa parhaillaan oleskelleen tuttavansa kiinnostusta esimerkiksi talonpoikaismarssiin:

»Muistan kyllä että Saksassa melkein jokainen juttelee politiikka bierlasiensa ääressä, mutta että Sinä olet haksahtanut!»
(Hiisku s. 153)

Hänen mielipiteensä kuitenkin kallistuivat vasemmistoon, ja samalla siihen liittyi vahva isänmaallisuus. Hän ei hyväksynyt AKS:ää vaan sen sijaan luki innostuneena Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi -romaania.[7]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä rakennuksessa Sysmässä Kaarlo Sarkia asui kuollessaan. Seinässä on runoilijan muistolaatta.
Sarkian hauta Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.

Sarkian synnyinpitäjässä Kiikassa (nykyisin Sastamalan kaupungin osa) on useita Sarkian muistokohteita. Lapsuudenkodin paikalla toimii Sarkia-museo[8] ja lähellä olevan synnyinkodin paikalla on Sarkian patsas. Patsaassa on nelitahoisen jalustan päällä runoilijan pään näköispatsas. Sen on veistänyt Kauko Räike vuonna 1959. Patsas paljastettiin 17.7.1960. Paljastuspuheen piti opetusministeri Heikki Hosia. Samalla paikalla on myös syntymäkodin merkkiviiri.

Kiikan entisen kansakoulun seinässä on reliefi, joka kertoo Sarkian käyneen siellä koulua. Sarkian kummitädin ja kasvatusäidin Hilda Runnin hautamuistolaattaan on tehty marmorijalusta, jossa on teksti Kaarlo Sarkian kasvatusäiti.

Tyrvään yhteiskoulussa (nykyisin Vammalan lukio), josta Sarkia kirjoitti ylioppilaaksi, on koulun oppilaskunnan hankkima, vuonna 1948 paljastettu Essi Renvallin veistämä Sarkian rintakuva.

Sarkian muistoa vaalii vuonna 1952 perustettu Sarkia-seura. Alun perin sen ensisijainen tehtävä oli patsaan hankinta.[9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahlittu, WSOY, 1929
  • Velka elämälle, WSOY, 1931
  • Unen kaivo, WSOY, 1936
  • Kohtalon vaaka, WSOY,1943
  • Runot, WSOY 1944 (Kootut)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aune Hiisku, Kaarlo Sarkia, uneksija – kilvoittelija, WSOY 1972.
  • Panu Rajala: "Kaarlo Sarkian arvoitus." Esitelmä, pidetty Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivien Sarkia-seminaarissa 30.6.2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarlo Sarkia, Sarkia-seura
  2. a b Panu Rajalan esitelmä
  3. Hiisku s. 156.
  4. Hiisku s. 182.
  5. a b Panu Rajalan esitelmä.
  6. Hiisku s. 192
  7. Hiisku s. 153-154.
  8. Sarkia-museo
  9. Sarkia-seura

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, WSOY 1947, sivut 231-252.
  • Magnus Björkenheim: Kaarlo Sarkia, WSOY 1952
  • Unto Kupiainen: Suomalainen lyriikka Juhani Siljosta Kaarlo Sarkiaan, WSOY 1965
  • Matti Kurjensaari: Veljeni merellä myrskyävällä, muotokuvia muistista, WSOY 1966.
  • Sirpa Lustig: Kaarlo Sarkia tutkimuksen ja kritiikin kohteena, Turun yliopisto 1978.
  • Hannu Launonen: Suomalaisen runon struktuurianalyysiä: tutkimus, SKS 1984.
  • Pirjo-Riitta Junnila: Kaarlo Sarkian alkutuotannon runojen riimit ja niiden merkityksen suhde runojen merkityssisältöön Helsingin yliopisto 1985. (Julkaisematon pro gradu -tutkielma)
  • Marjut Ahola: Kaarlo Sarkian runojen adjektiivinen sanasto (1990) Jyväskylän yliopisto. (Julkaisematon pro gradu -tutkielma)
  • Taru Kivineva: Antiteesit Kaarlo Sarkian runokokoelmassa "Kohtalon vaaka", Helsingin yliopisto 1998. (Julkaisematon pro gradu -tutkielma)
  • Sarkian maisemia, Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys, 1985. toim. Martti Hangaslahti ISBN 951-9279-16-4
  • Pietilä, Esko: Kotiseutumme muistot, Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys, 2002 ISBN 951-9279-36-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Kaarlo Sarkia.