Giacomo Leopardi
| Giacomo Leopardi | |
|---|---|
_-_ritr._A_Ferrazzi,_Recanati,_casa_Leopardi.jpg) Stanislao Ferrazzi, Giacomo Leopardi, 1820. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. kesäkuuta 1798 Recanati, Marche |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1837 (38 vuotta) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Cosimo Papareschi [1] |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.leopardi.it | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Giacomo Taldegardo Francesco di Sales Saverio Pietro Leopardi (29. kesäkuuta 1798 Recanati, Marche – 14. kesäkuuta 1837) on italialaisen runouden suurimpia nimiä.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leopardi syntyi pienessä Recanatin kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat ankaria katolilaisia kristittyjä, jotka torjuivat vapaan ja uuden ajattelun, eikä kotikaupunkikaan ollut henkisesti samalla tasolla kuin hän. Nuori Leopardi sulkeutui siksi omaan maailmaansa ja keskittyi tutkimaan kreikkalaisia ja latinalaisia kirjailijoita. Liiallinen rasitus heikensi hänen terveytensä. Hän kirjoitti latinaksi ja italiaksi tutkimuksia ensimmäisen ja toisen vuosisadan reettoreista ja kirkkoisistä. Tämän ajan tutkimuksista huomattavin on Saggio sugli errori popolari degli antichi (1815).[3] Vuonna 1817 Leopardi tutustui elinikäiseen ystäväänsä ja tukijaansa Pietro Giordaniin (1774–1848).[2]
Leopardi ryhtyi runoilijaksi ja alkoi samaan aikaan kannattaa liberaaleja ja patrioottisia aatteita. Isänmaallisuus henkii jo hänen ensi canzoneistaan All’Italia ja Sopra il monumento di Dante (1818). Mutta jo hänen kolmannessa isänmaallisessa canzonessaan Ad Angelo Mai (1820) ilmenee maailmantuskaa, mikä sitten synkkänä pohjavirtauksena kulkee kaikissa hänen runoissaan (Canzoni e versi, 1824–1826. Canti 1831–1835).[3]
Perhe oli taloudellisessa ahdingossa ja pelkäsi, että nuori Leopardi voisi yhteiskunnallisten vakaumuksiensa vuoksi joutua vaaroihin. Tämän vuoksi hänen täytyi 24-vuotiaaksi pysyä Recanatissa omaistensa valvonnan alaisena, sairaana ja synkkämielisenä. Vuonna 1822 hän viimein pääsi lähtemään kotoa, siirtyi Roomaan, missä ei viihtynyt ja palasi 1823 kotiin. Milanolainen kustantaja Stella kutsui hänet 1825 Milanoon ja antoi hänelle vaatimattoman toimen kustantamossaan. Myöhemmin Leopardi oleskeli Bolognassa, Firenzessä ja Pisassa.[3] Hän tutustui kirjailija Alessandro Manzoniin ja historioitsija Pietro Collettaan.[2]
Leopardin ystävä paroni Bunsen oli hankkinut hänelle yliopistonopettajan paikan Bonnissa, mutta hän hylkäsi tarjouksen terveyssyistä. Kun Leopardi ei enää jaksanut lukea eikä kirjoittaa, hän joutui purkamaan Stellan kustannusliikkeen kanssa tekemänsä sopimuksen ja palaamaan jälleen Becanatiin. Hän viipyi siellä vuoteen 1830, ja napolilainen Pietro Colletta antoi hänelle vuoden ajan rahallista tukea. Becanatista Leopardi palasi Firenzeen, missä hän 1831 omisti Cantinsa toscanalaisille ystävilleen.[3]
Kun Colletta ei enää voinut avustaa Leopardia, hänelle avasi kotinsa Napolissa toinen italialainen kirjailija, Antonio Ranieri. Tämän talossa Leopardi eli kuolemaansa asti. Leopardin kuoleman jälkeen Ranieri julkaisi teoksen Sette anni di sodalizio con Giacomo Leopardi, jota arvosteltiin Leopardin esittämisestä liian nurjassa valossa.[3]
Runojen lisäksi Leopardi julkaisi filosofisia tutkielmia sekä suorasanaisia, lähinnä dialoginmuotoisia kirjoitelmia 0peretti morali, joiden perussävy on moraalinen.[3]
Leopardin elämä päättyi kesällä 1837, vain 38 vuoden iässä, koleraepidemian seurauksena. Hänet on haudattu Napoliin lähelle Vergiliuksen hautaa.lähde?
Elokuva Leopardi – runoilijan elämä (Il Giovane favoloso, 2014) kertoo Leopardin elämästä[4].
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Giacomo Leopardin tuotannon suomennoksista
- Giacomo Leopardin Laulut. Suomentanut Elsa Tervo. Tampere: Lehmus, 1962.
- Mietteitä. (Pensieri, 1837.) Suomentanut ja selityksin varustanut Pauliina de Anna. Esipuheen kirjoittanut Marco Barsacchi. Turku: Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-135-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c ”Leopardi, Giacomo”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3677. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- ↑ a b c d e f Leopardi, Giacomo. Tietosanakirja. osa 5, palsta 822–823. Helsinki: Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1913.
- ↑ Il Giovane favoloso Elonet.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blomstedt, Jan: Luonto Leopardin silmin. Niin & näin 2/1995. (PDF)
- Campion, Peter: The Solitary Life. The New York Times 17.12.2010. (englanniksi)
- Dirda, Michael: Review: ”Canti,” by Giacomo Leopardi, translated by Jonathan Galassi. The Washington Post 15.12.2010. (englanniksi)
- Timpanaro, Sebastiano: The Pessimistic Materialism of Giacomo Leopardi. New Left Review 1979. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
