Kaarle II (Romania)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle II (romaniaksi Carol II)
Kaarle II:n virallinen muotokuva
Kaarle II:n virallinen muotokuva
Romanian kuningas
8. kesäkuuta 1930 – 6. syyskuuta 1940
Pääministeri Iuliu Maniu
Gheorghe Mironescu
Iuliu Maniu
Nicolae Iorga
Alexandru Vaida-Voevod
Iuliu Maniu
Alexandru Vaida-Voevod
Ion Gheorghe Duca
Constantin Angelescu
Gheorghe Tătărescu
Octavian Goga
Miron Cristea
Armand Călinescu
Gheorghe Argeșanu
Constantin Argetoianu
Gheorghe Tătărescu
Ion Gigurtu
Ion Antonescu
Edeltäjä Mikael I
Seuraaja Mikael I
Tiedot
Syntynyt 15. lokakuuta 1893
Sinaia, Romania
Kuollut 4. huhtikuuta 1953 (59 vuotta)
Estoril, Portugali
Puoliso ”Zizi” Lambrino (aviol. 1918–1919) 1 lapsi
Prinsessa Helena (aviol. 1921–1928) 1 lapsi
Magda Lupescu (aviol. 1947–1953)
Lapset Mircea Gregor Carol Lambrino, myöh. prinssi Carol Mircea
Mikael I
Uskonto Romanian ortodoksinen kirkko
Arvonimet Conducator

Kaarle II, romaniaksi Carol (15. lokakuuta 18934. huhtikuuta 1953) hallitsi Romanian kuninkaana 1930–1940.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlen vanhemmat olivat kuningas Ferdinand ja kuningatar Marie, Ison-Britannian kuningatar Viktorian toisen pojan, prinssi Alfredin tytär. Kaarle II:sta tuli kruununprinssi, kun kuningas Kaarle I kuoli lokakuussa 1914 ja Ferdinand nousi Romanian kuninkaaksi.

Kaarle tunnettiin enemmänkin aiheuttamistaan skandaaleista kuin johtajankyvyistään. Hän nai Odessassa, Ukrainassa kenraalin tyttären Joanna Marie Valentina ”Zizi” Lambrinon (1898–1953) lain vastaisesti. He saivat pojan: Mircea Gregor Carol Lambrinon. Avioliitto mitätöitiin kuninkaallisella asetuksella 1919. Seuraavaksi hän nai Ateenassa kuningas Konstantin I:n tyttären, Kreikan ja Tanskan prinsessa Helenan 10. maaliskuuta 1921. Avioliitto ajautui pian kriisiin kuninkaan pidettyä yllä suhdetta Elena Wolffiin (”Magda Lupescu”, 1895–1977), juutalaisen apteekkarin tyttäreen, joka oli kaiken lisäksi eronnut. Skandaalin seurauksena Kaarle lähti maanpakoon joulukuussa 1925. Hänet poistettiin kruununperimysjärjestyksestä ja isänsä testamentista tammikuussa 1926. Hänen kuningatar Helenan kanssa saamansa poika Mikael (s. 1921) kruunattiin kuninkaaksi heinäkuussa 1927. Kaarle ja Helena erosivat 1928. Kaarlella oli lisäksi avioton poika rakastajattarensa Maria Martinin kanssa.

Kaarle kuitenkin palasi odottamatta maahan 7. kesäkuuta 1930, ja seuraavana päivänä hänet julistettiin kuninkaaksi.

Seuraavan vuosikymmenen aikana Kaarle II haki vaikutusvaltaa Romanian politiikassa manipuloimalla kilpailevia agraari- ja liberaalipuolueita ja juutalaisvastaisia ryhmiä. Hän ihaili Mussolinin autokraattista johtoa Italiassa ja horjutti Romanian demokratian jo epävakaita perustuksia. Viimein 27. helmikuuta 1938 uusi perustuslaki luovutti kuninkaalle korkeimman vallan maassa. Kaarle II loi Romaniaan Italian mallin mukaisen korporatiivisen diktatuurin ja perusti joulukuussa 1938 kansallisen uudelleensyntymisen rintaman (Frontul Renașterii Naționale), jota itse johti.

Kesällä 1940 Romania pakotettiin luovuttamaan ensin Bessarabia ja Pohjois-Bukovina Neuvostoliitolle (28. kesäkuuta) Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti ja myöhemmin vielä Pohjois-Transilvania Unkarille (30. elokuuta). Kaarle II nimitti kenraali Ion Antonescun pääministeriksi 4. syyskuuta 1940. Antonescu pakotti välittömästi kuninkaan luopumaan kruunusta, ja Kaarlen poika Mikael I kruunattiin jälleen kuninkaaksi 6. syyskuuta. Kaarle pakeni maasta ja asettui viimein asumaan Portugaliin. Hän nai Lupescun heinäkuussa 1947 Rio de Janeirossa.

Kaarle vietti loppuelämänsä maanpaossa ja kuoli Portugalin Estorilissa 1953. Hänen jäännöksenä palautettiin Romaniaan 2003, ja hänet haudattiin uudelleen Curtea de Argeşin luostariin, jossa useimmat Romanian kuninkaat lepäävät.