Yrjö II (Kreikka)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö II
Georgeiiofgreece.jpg
Kuningas Yrjö II.
Kreikan kuningas
27. syyskuuta 192225. maaliskuuta 1924
3. marraskuuta 19351. huhtikuuta 1947
Pääministeri Anastásios Charalámpis
Sotírios Krokídas
Stylianós Gonatás
Elefthérios Venizélos
Geórgios Kafantáris

Konstantínos Demertzís
Ioánnis Metaxás
Aléxandros Koryzís
Emmanouíl Tsouderós
Sofoklís Venizélos
Geórgios Papandréou
...
Konstantínos Tsaldáris
Edeltäjä Konstantin I
Seuraaja Paul I
Tiedot
Syntynyt 19. heinäkuuta 1890
Tatói, Kreikka
Kuollut 1. huhtikuuta 1947 (56 vuotta)
Ateena, Kreikka
Puoliso Kuningatar Elisabet
Vanhemmat Konstantin I
Sofia
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus George II of Greece Signature.svg

Yrjö II (kreik. Γεώργιος Β΄, Geórgios II, 19. heinäkuuta 18901. huhtikuuta 1947) oli Kreikan kuningas, joka hallitsi Kreikkaa vuosina 19221923 ja 19351947. Jälkimmäisen valtakauden alkuvaiheessa ennen toista maailmansotaa sotilasdiktaattori Ioánnis Metaxás kohosi merkittävään asemaan.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö II syntyi Tatóin palatsissa, lähellä Ateenaa Konstantin I:n (1868–1923) ja Preussin prinsessa Sofian (1870–1932) vanhimpana poikana. Hän avioitui Romanian prinsessa Elisabetin kanssa Bukarestissa 27. helmikuuta 1921. Heillä ei ollut lapsia, ja he erosivat 1935.[2] Yrjöstä tuli kruununprinssi isänsä Konstantinin noustessa Kreikan valtaistuimelle maaliskuussa 1913. Kreikka pysyi syttyneessä I maailmansodassa puolueettomana, mutta maassa vallitsi valtataistelu saksalaissuuntautuneen kuningas Konstantinin ja englantilais-ranskalaisesti suuntautuneen pääministeri Elefthérios Venizéloksen välillä. Kesäkuussa 1917 tilanne johti siihen, että kuningas Konstantin luopui kruunusta, mutta seuraajaksi ei tullutkaan Yrjöä, vaan hänen nuorempi veljensä Aleksanteri. Yrjöä pidettiin isänsä tavoin poliittisesti liiaksi saksalaismyönteisenä.[2]

Vuosi kuninkaana 1920-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljensä Aleksanterin tapaturmaisen kuoleman ja isänsä Konstantinin kuninkaaksi paluun jälkeen koitti Yrjön aika Kreikan kuninkaana. Kreikka oli aloittanut sodan Turkkia vastaan keväällä 1919. Alun menestyksen jälkeen sotaonni oli kääntynyt tappioksi Kreikalle. Tässä tilanteessa Yrjö II nousi Kreikan valtaistuimelle isänsä kruunustaluopumisen jälkeen 27. syyskuuta 1922.

Tilanne kuningasvaltaa ja tasavaltaa kannattavien välillä säilyi jännittyneenä. Syksyn 1923 tasavaltalaisten parlamenttivaalivoiton ja lokakuussa kuningasvallan kannattajien epäonnistuneen vallankaappausyrityksen seurauksena Yrjö poistui 19. joulukuuta 1923 maasta. Hän pakeni vaimonsa kotimaahan Romaniaan, ja eli myöhemmin Isossa-Britanniassa. Kreikka julistettiin tasavallaksi 25. maaliskuuta 1924. Vajaa kaksi viikkoa aikaisemmin maassa oli suoritettu kansanäänestys tasavaltaan siirtymisestä, ja se sai 70% kannatuksen.[3]

Kuninkaaksi uudelleen 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan aika Kreikassa oli hyvin epävakaa. Oli useita hallituksia ja vallankaappauksia. Tasavallan ajan suureksi nimeksi nousi kenraali Geórgios Kondýlis, jonka johdolla Kreikka vaihtoi valtiomuodon tasavallasta kuningaskunnaksi. 3. marraskuuta 1935 suoritetussa kansanäänestyksessä kuninkaan paluu sai lähes 98% kannatuksen.[4]

Vuoden 1936 maassa suoritettiin parlamenttivaalit, jossa oikeistovoimien johtaja Panagís Tsaldáris ja tasavaltainen Venizéloksen puolueen edustaja Themistoklís Sofoúlis tulivat tasavahvoiksi kommunistien toimiessa vaankielipuolueena. Kondýliksen vuoden 1936 alussa tapahtuneen kuoleman jälkeen maan vahvaksi mieheksi nousi kenraali Ioánnis Metaxás, josta tuli huhtikuussa 1936 pääministeri. 4. elokuuta 1936 Metaxás julisti maassa hätätilan ja ajoi parlamentissa läpi poikkeusvaltuudet hallitukselleen. Sen jälkeen aina toiseen maailmansodan alkuun maassa vallitsi Metaxáksen diktatuuri.

Toinen maailmansota Kreikan osalta alkoi lokakuussa 1940, jolloin Italia hyökkäsi Albaniasta kohti Kreikkaa. Kreikkalaiset taistelivat menestyksellisesti työntäen rintaman italialaisten hallitsemalle alueelle Albaniaan. Kenraali Metaxáksen tammikuussa 1941 tapahtuneen kuolemaan jälkeen Kreikka joutui vielä uuden maahantunkeutumisen kohteeksi. Saksa hyökkäsi huhtikuussa 1941 Jugoslaviaan ja edelleen Kreikkaan. Kuningas Yrjö pakeni hallituksensa kanssa 23. huhtikuuta Kreetalle. Siellä kuningas pakolaishallituksineen pystyi olemaan toukokuun lopulle, jolloin Saksan hyökättyä saarelle kuningas ja hallitus joutuivat pakenemaan Egyptiin. Sieltä kuningas Yrjö siirtyi edelleen Britanniaan sotavuosiksi.[2]

Kuninkaaksi kolmannen kerran maanpaosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan miehityksen päättyessä syksyllä 1944 Kreikka ajautui kaaokseen. Brittiläiset joukot tukivat pakolaishallituksen joukkoja taisteluissa kommunistista ELAS:ia vastaan. Pysyessään vielä maanpaossa Egyptissä kuningas Yrjö nimitti Iso-Britannian hallituksen suosituksesta valtionhoitajaksi Ateenan ortodoksisen patriarkan Damaskinóksen, joka johti maata aina Yrjön paluuseen asti eli siihen asti, kunnes poliittinen tilanne Kreikassa olisi rauhoittunut. Syyskuun 1. päivä 1946 Kreikassa suoritettiin kansanäänestys, jossa äänestettiin kuningasvallan jatkumisesta. Kuninkaan paluuta kannattavat voimat saivat 69% koko maan äänistä.[5] Äänestystuloksen jälkeen Yrjö II kutsuttiin uudelleen valtaan 28. syyskuuta 1946.[2]

Yrjö II kuoli sydänkohtaukseen kuninkaallisessa palatsissaan Ateenassa. Yrjö II:n jälkeen kuninkaaksi tuli hänen nuorempi veljensä Paul I.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nohlen, D & Stöver, P: Elections in Europe: A data handbook. Baden-Baden: Nomos Verlagsgesellschaft, 2010. ISBN 978-3-8329-5609-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. George II Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.6.2016.
  2. a b c d King George II The Greek Royal Family. Viitattu 22.6.2016.
  3. Nohlen & Stover, s. 829,
  4. Nohlen & Stover, s. 838,
  5. Nohlen & Stover, s. 838,
  Edeltäjä:
Konstantin I
Kreikan kuningas
19221924, 19351947
Seuraaja:
Paul I