Italian–Kreikan sota

Italian–Kreikan sota
Osa Balkania toisessa maailmansodassa
	; Kreikkalaissotilaita.
Päivämäärä	28. lokakuuta 1940 – 23. huhtikuuta 1941
Paikka	Kreikan pohjoisosat
Lopputulos	Kreikan taktinen voitto, strateginen pattitilanne, saksalaiset käynnistivät operaatio Maritan
Osapuolet
Italia; Albania	Kreikka
Komentajat
Sebastiano Visconti Prasca; Ubaldo Soddu; Ugo Cavallero	Aleksandros Papagos
Vahvuudet
565 000 sotilasta; 463 lentokonetta; 163 panssarivaunua	300 000 sotilasta; 77 lentokonetta
Tappiot
13 755 kaatunutta; 50 874 haavoittunutta; 25 067 kadonnutta	13 325 kaatunutta; 42 485 haavoittunutta; 1 290 kadonnutta
	Infobox OKNimi-testi OK

Italian–Kreikan sota oli toisessa maailmansodassa fasistisen Italian epäonnistunut yritys valloittaa Kreikka. Sotaa käytiin 28. lokakuuta 1940 – 23. huhtikuuta 1941. Italian hyökkäys Kreikkaan aloitti Balkanin sotatoimet toisessa maailmansodassa.

Kreikka torjui menestyksekkäästi Italian hyökkäyksen, kunnes keväällä 1941 Saksa tuli Italian avuksi ja hyökkäsi Kreikkaan. Kreikan taistelu päättyi Saksan voittoon huhtikuuhun 1941 lopussa.

Taustaa

Vuosina 1912–1913 käytyjen Balkanin sotien jälkeen suurvallat loivat itsenäisen Albanian kuningaskunnan. Uusi valtio oli taloudellisesti heikko ja takapajuinen, eikä sen alueella ollut juurikaan luonnonvaroja, joten se ei ollut ensimmäisen maailmansodan alkaessa vakiinnuttanut asemaansa. Italia miehitti Valonan, ja kreikkalaisjoukot valtasivat Pohjois-Epeiroksen, mistä ne tosin vetäytyivät Italian ja Itävallan painostuksesta.

Itäisen Makedonian Roúpelin linnoitus antautui toukokuussa 1916 Bulgarialle, mikä mahdollisti Italialle kreikkalaisjoukkojen karkottamisen Epeiroksen alueelta ja hallinnoimansa alueen rajan siirtämisen Ranskan valtaamaan Korçëen. Ulkovaltojen painostaessa Kreikka liittyi sotaan kesäkuussa 1917. Samalla Albanian itsenäisyys Italian protektoraattina tunnustettiin. Italia joutui vetäytymään Pohjois-Epeiroksesta Ranskan ja Ison-Britannian painostuksesta.

Vuonna 1923 Kreikan ja Albanian välinen rajankäynti oli tekemättä. Tuntemattomat murhasivat kenraali Tellinin ja neljä hänen esikuntansa upseeria. Vuotta myöhemmin Italiassa valtaan noussut Benito Mussolini vaati Kreikalta virallista anteeksipyyntöä, Kreikan laivaston tervehdystä Italian lipulle, oikeudenkäyntiä murhasta sekä 50 miljoonan Italian liiran korvauksia. Kaikki toimet piti tehdä viidessä vuorokaudessa. Kreikan hallitus torjui vaateet kahta ensimmäistä lukuun ottamatta. Mussolini määräsi Italian laivaston tulittamaan Korfua, jolloin kuusitoista asukasta sai surmansa ja lukuisia haavoittui. Italian joukot nousivat tulituksen jälkeen maihin ja miehittivät saaren.

Viisi Italian laivaston alusta tulitti Albanian Durrësia, ja ilmavoimien lentokoneet tiputtivat Tiranaan lentolehtisiä, joissa pyydettiin kansan olevan tarttumatta aseisiin miehittäviä Italian joukkoja vastaan. Italialaisjoukot valtasivat Albanian 7. huhtikuuta 1939, ja Italian kuningas Viktor Emanuel III vastaanotti Albanian kruunun 16. huhtikuuta. Hyökkäyksen seurauksena Ranska ja Britannia takasivat Kreikan ja Romanian koskemattomuuden.^[1]

Toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan ja Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan. Kreikan diktaattori Ioánnis Metaxás yritti pitää maansa erossa konfliktista mutta tuli samalla lisänneeksi riippuvuutta Isosta-Britanniasta. Metaxás oli myös Saksan ihailija, ja hän oli rakentanut vahvat taloudelliset suhteet Adolf Hitlerin Saksan kanssa.

Vuoden 1940 puoleenväliin mennessä Italian diktaattori Benito Mussolini oli seurannut kateellisena Hitlerin valloituksia. Italian asevoimien varustelu oli kesken, mutta Mussolini halusi todistaa, että hän voisi johtaa Italian samanlaiseen sotilaalliseen menestykseen kuin Saksa.^[2] Kun Saksan hyökkäys Ranskaan oli päättymässä Saksan selkeään voittoon, Mussolini julisti liittoutuneille sodan 10. kesäkuuta 1940. Mussolini havitteli Ranskalta laivoja ja siirtomaita, mutta Hitler esti aikeet ja vältti asettamasta Ranskalle rangaistusehtoja.^[3]

Kesällä 1940 Italia hyökkäsi Brittiläiseen Somalimaahan, ja Mussolini pyrki vahvistamaan Italian asemaa myös Balkanilla. Hitler oli saanut viitteitä Italian suunnitelmista Kreikan varalle ja vastustanut hyökkäystä. Siksi hyökkäystä Kreikkaan onkin luonnehdittu Mussolinin kostoksi Hitlerille, koska tämä ei ollut antanut Mussolinille ennakkovaroitusta joukkojensa siirtämisestä syyskuussa 1940 Romaniaan, jossa Hitler pyrki suojelemaan öljykenttiä.^[4]

Sotatapahtumat

Italian hyökkäys Kreikkaan Albanian kautta.

28. lokakuuta 1940 Metaxás hylkäsi Italian uhkavaatimuksen vaatia miehitystä Kreikan alueella. Italian hyökkäys Kreikkaan alkoi varhain aamulla 28. lokakuuta kohti Elaíaa Epeiroksen Kalpákissa. Kreikan armeija puolustautui ja pakotti italialaiset perääntymään. Joulukuun puoleenväliin mennessä, kreikkalaisten käytössä oli lähes neljännes Albaniaa, joka sitoi lähes 530 000 sotilasta Italian joukoista. Maaliskuussa 1941 Italian suurin vastahyökkäys epäonnistui.

Saksa hyökkäsi 6. huhtikuuta 1941 Kreikkaan, Bulgariaan ja Jugoslaviaan. 12. huhtikuuta Kreikan armeija alkoi vetäytyä Albaniasta välttääkseen Saksan saarron. 20. huhtikuuta Kreikan armeija Epeiroksessa antautui saksalaisille, ja kun 23. huhtikuuta 1941 solmittiin aselepo.

Merkitys

Kreikan voitto Italiasta lokakuussa 1940 oli ensimmäinen liittoutuneen valtion voitto toisessa maailmansodassa ja auttoi parantamaan taistelumoraalia miehitettyssä Euroopassa. Jotkut historioitsijat, kuten John Keegan, väittävät, että se on saattanut vaikuttaa koko sotaan pakottamalla Saksan lykkäämään hyökkäystä Neuvostoliittoon. Viive tarkoitti sitä, että Saksan joukot olisivat saavuttaneet tavoitteensa hyökkäämällä Neuvostoliittoon, jos olisivat hyökänneet vuotta aikaisemmin, ennen ankaraa talvea, jonka vuoksi Saksa kärsi tappion Moskovan taistelussa.^[5] Hyökkäys alkoi Albanian kautta 28. lokakuuta 1940 ja päättyi italialaisjoukkojen perääntymiseen 23. huhtikuuta 1941. Kreikkalaisten saavuttama torjuntavoitto oli ensimmäinen liittoutuneiden saavuttama akselivaltoja vastaan käyty voittotaistelu maajoukkoja vastaan toisessa maailmansodassa^[6]. Taistelun seurauksena italialaiset joutuivat pyytämään apua Saksalta, joka valloitti maan Operaatio Maritan aikana.

Lähteet

↑ Bell, P. M. H.: The Origins of the Second World War in Europe, s. 256. Lontoo: Longman, 1986. ISBN 0-582-49112-6 (englanniksi)
↑ Fischer, Rolf: Toisen maailmansodan kuva-atlas, s. 77–80. (Alkuteos Bildatlas Zweiter Weltkrieg.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Köln: Vemag, 2010. ISBN 978-3-625-12413-9
↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 142–143, 149. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
↑ Kershaw, Ian: Hitler, s. 568. (Alkuteos Hitler (2008), lyhennetty laitos kaksiosaisesta teoksesta Hitler 1889–1936: Hubris (1998) ja Hitler 1936–1945: Nemesis (2000) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22804-2
↑ Riefenstahl (1987) s. 295^{lähde tarkemmin?}
↑ Ewer, Peter: Forgotten ANZACS : the campaign in Greece, 1941, s. 75. Carlton North, Vic.: Scribe Publications, 2008. ISBN 9781921215292 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian–Kreikan sota Wikimedia Commonsissa

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Greco-Italian War

[1] Bell, P. M. H.: The Origins of the Second World War in Europe, s. 256. Lontoo: Longman, 1986. ISBN 0-582-49112-6 (englanniksi)

[2] Fischer, Rolf: Toisen maailmansodan kuva-atlas, s. 77–80. (Alkuteos Bildatlas Zweiter Weltkrieg.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Köln: Vemag, 2010. ISBN 978-3-625-12413-9

[3] Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 142–143, 149. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8

[4] Kershaw, Ian: Hitler, s. 568. (Alkuteos Hitler (2008), lyhennetty laitos kaksiosaisesta teoksesta Hitler 1889–1936: Hubris (1998) ja Hitler 1936–1945: Nemesis (2000) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22804-2

[5] Riefenstahl (1987) s. 295^{lähde tarkemmin?}

[6] Ewer, Peter: Forgotten ANZACS : the campaign in Greece, 1941, s. 75. Carlton North, Vic.: Scribe Publications, 2008. ISBN 9781921215292 Teoksen verkkoversio.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]