Aleksandros Papagos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandros Papagos vuonna 1954.

Aleksandros Papagos (kreik. Αλέξανδρος Παπάγος; 9. joulukuuta 1883 Ateena4. lokakuuta 1955 Ateena[1]) oli kreikkalainen sotilas, joka johti Kreikan armeijaa toisessa maailmansodassa 1940–1941 sekä hallituksen joukkoja Kreikan sisällissodan loppuvaiheessa 1949. Myöhemmin hän siirtyi politiikkaan ja toimi Kreikan pääministerinä vuosina 1952–1955.

Papagos aloitti palveluksensa Kreikan armeijassa vuonna 1906 ja osallistui Balkanin sotiin vuosina 1912–1913 sekä Kreikan Turkin-sotaretkeen 1919–1922. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1927 ja hänestä tuli vuonna 1935 sotaministeri ja 1936 yleisesikunnan päällikkö. Italian hyökätessä Kreikkaan lokakuussa 1940 Papagoksesta tehtiin ylipäällikkö ja hän johti menestyksekästä puolustustaistelua, jonka tuloksena Italian joukot pakotettiin perääntymään Albanian puolelle. Kreikan puolustus kuitenkin murtui nopeasti Saksan hyökättyä huhtikuussa 1941 ja antautumisen jälkeen Papagos jäi saksalaisten vangiksi.[1] Liittoutuneet vapauttivat hänet saksalaisten vankileiriltä vasta aivan toisen maailmansodan viimeisinä päivinä.

Papagos palasi maailmansodan jälkeen Kreikan armeijaan ja johti sotilasoperaatioita sissisotaa käyneitä kommunisteja vastaan. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1949. Papagos erosi ylipäällikön tehtävistä toukokuussa 1951 ja perusti Ellinikos Synagermos -nimisen puolueen, josta tuli nopeasti Kreikan suurin puolue. Papagos nautti suurta henkilökohtaista kansansuosiota ja marraskuun 1952 parlamenttivaaleissa saavutetun ratkaisevan voiton jälkeen kohosi pääministeriksi. Hän kuoli virassa ollessaan kolme vuotta myöhemmin.[1]

Aleksandros Papagoksen isä oli kenraalimajuri Leonidas Papagos. Papagoksen mukaan on nimetty Ateenan esikaupunki Papagu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alexandros Papagos (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]