Albanian protektoraatti
| Albanian kuningaskunta Regno d’Albania |
|||
|---|---|---|---|
1939–1943 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Kuningas | Viktor Emanuel III (1939–1943) | ||
| Kenraalikuvernööri |
Francesco Jacomoni (1939–1943) Alberto Pariani (1943) |
||
| Pääkaupunki | Tirana | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 27 538[1] km² | ||
| Väkiluku (1939) | 1 063 893[1] | ||
| Kielet | italia, albania | ||
| Tunnuslause | FERT | ||
| Kansallislaulu | ”Hymni i Flamurit” | ||
| Edeltäjät |
.svg){kind=small} Albanian kuningaskunta Jugoslavian kuningaskunta |
||
| Seuraaja | Albanian saksalaismiehitys | ||
.svg)
.svg)
.svg)
Albanian protektoraatti, virallisesti Albanian kuningaskunta (ital. Regno d’Albania, alb. Mbretënia e Shqipërisë; tunnettiin myös nimellä Suur-Albania) oli Italian kuningaskunnalle vuosina 1939–1943 kuulunut protektoraatti. Käytännössä kyseessä oli Italian ja Albanian personaaliunioni, jota johti Italian kuningas Viktor Emanuel III.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albanian valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Albanian valtaus
Huolimatta Albanian ja Italian pitkäaikaisesta yhteistyöstä Italia valtasi Albanian 7. huhtikuuta 1939, viisi kuukautta ennen toisen maailmansodan alkua. Albanian aseellinen vastarinta osoittautui tehottomaksi, ja lyhyen puolustuksen jälkeen maa miehitettiin. Niinpä 9. huhtikuuta Albanian kuningas Zogu I pakeni Kreikkaan.
Albaniasta tuli Italian kuninkaan Viktor Emmanuel III:n johtama protektoraatti. Albanian asevoimista tuli osa Italian armeijaa, ja italialaisia neuvonantajia sijoitettiin kaikkialle Albanian hallintoon. Italia hallitsi myös protektoraatin luonnonvaroja.
Albania oli historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeä italialaisille nationalisteille, koska se oli pitkään ollut osa Rooman keisarikuntaa.
Albania sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albania oli strategisestikin tärkeä Italialle, koska sen kautta Italia pystyi hyökkäämään Jugoslaviaan ja Kreikkaan.
Lokakuussa 1940 Italian–Kreikan sodan aikana Benito Mussolini hyökkäsi Kreikkaan Albanian kautta. Kreikka teki vastahyökkäyksen ja onnistui valtaamaan osan Albanian protektoraatista. Huhtikuussa 1941 Kreikka antautui Saksan tekemän hyökkäyksen jälkeen, ja koko Albania palasi Italian haltuun. Italian suunnitelma Chamerian liittämisestä Albaniaan hyllytettiin suuren vastustuksen ja albaanien ja kreikkalaisten välisten erimielisyyksien takia.
Jugoslavian ja Kreikan valtauksen jälkeen Italia aloitti neuvottelut Saksan, Bulgarian ja Itsenäisen Kroatian valtion kanssa rajoista. Huhtikuussa Mussolini halusi laajentaa Albanian rajoja muun muassa liittämällä Montenegron autonomisena alueena Albaniaan. Italian antautumisen jälkeen Albania siirtyi Saksan haltuun sodan loppuun asti.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albania ja Italia olivat tulliliitossa, joka poisti suurimman osan kaupankäynnin rajoituksista. Italian tullijärjestelmä otettiin käyttöön Albaniassa. Italia korvasi tullipolitikan muutoksesta aiheutuneet tappiot maksamalla Albanialle 15 miljoonaa lekiä joka vuosi.
Vuonna 1944 Albaniassa oli 430 yhdistystä ja teollisuusyritystä. Vuonna 1938 niitä oli ollut 244 ja vuonna 1922 vain 71.
Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albaniassa oli 10 prefektuuria, joihin kuului yhteensä 30 ala-prefektuuria ja 23 kuntaa. Jokaista prefektuuria kontrolloi prefekti. Vuonna 1941 Albaniaan liitettiin kolme uutta prefektuurua Jugoslaviasta, jotka olivat Kossovo, Metohija ja Debar.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tornisterschrift des Oberkommandos der Wehrmacht - Soldaten-Atlas. Oberkommando des Heeres, 1941. Internet Archive (viitattu 1.10.2022). (saksaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albanian protektoraatti Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta