Ferdinand I (Romania)
| Ferdinand I | |
|---|---|
 | |
| Romanian kuningas | |
| Valtakausi | 10. lokakuuta 1914 – 20. heinäkuuta 1927 |
| Kruunajaiset | 15. lokakuuta 1922 |
| Edeltäjä | Kaarle I |
| Seuraaja | Mikael I |
| Syntynyt |
24. elokuuta 1865 Sigmaringen, Saksan liitto |
| Kuollut |
20. heinäkuuta 1927 Sinaia, Romanian kuningaskunta |
| Puoliso | Maria |
| Lapset |
Kaarle II Elisabet Romanialainen Maria Nicolae Ileana Mircea |
| Koko nimi | Ferdinand Viktor Albert Meinrad |
| Suku | Hohenzollern-Sigmaringen |
| Isä | Leopold von Hohenzollern |
| Äiti | Antonia |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Ferdinand I (24. elokuuta 1865 Sigmaringen, Saksan liitto – 20. heinäkuuta 1927 Sinaia, Romania) oli Romanian kuningas vuosina 1914−1927.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand oli Hohenzollern-Sigmaringenin prinssi Leopoldin[2] ja Portugalin prinsessa Antonian (1845–1913) poika. Infanta Antonia oli Portugalin kuningatar Maria II:n ja Ferdinand II:n kolmanneksi vanhin tytär.
Kruununperijä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1889 Ferdinandin setä, Romanian ensimmäinen kuningas Kaarle I, adoptoi Ferdinandin tehden tästä kruununperijänsä. Vaikka Ferdinand oli luonteeltaan vetäytyvä ja ajoittain epäröivä, hän osoitti huomattavaa kiinnostusta Romanian sotilasasioihin ja komensi armeijaa toisen Balkanin sodan aikana vuonna 1913.[2]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand nousi Romanian valtaistuimelle Kaarle I:n kuoltua elokuussa 1914, vain hieman sen jälkeen kun ensimmäinen maailmansota oli puhjennut.
Setänsä kuoltua hän nousi Romanian valtaistuimelle lokakuussa 1914. Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa hän odotti tapahtumia ennen kuin lopulta asettui liittoutuneiden puolelle elokuussa 1916. Saksalaisten miehitettyä Bukarestin vuoden 1916 lopulla hän siirsi hallituksensa Iașiin.[2]
Saksalaissyntyinen kuningas onnistui aluksi pitämään Romanian suursodan ulkopuolella, mutta elokuussa 1916 Ferdinand liitti maansa ympärysvaltojen rintamaan.[1] Huhtikuussa 1917 hän esti mahdollisesti vallankumouksellisen tilanteen lupaamalla maareformin ja äänioikeuden talonpojille, mutta hän ei onnistunut löytämään lopullisia ratkaisuja maatalousongelmaan tai sodanjälkeisten vuosien demokratian puutteisiin.
Suurten vastoinkäymisten jälkeen sota kääntyi lopulta Romanialle menestykseksi. Keskusvaltojen ja Venäjän romahdettua vuonna 1918 Bessarabia, Bukovina ja Transilvania liitettiin Romaniaan. Ferdinandia juhlittiin maan yhdistäjänä, ja vuonna 1922 hänet kruunattiin symbolisesti uudelleen Alba Iuliassa kaikkien romanialaisten kuninkaaksi.[2]
Vuonna 1920 hän johti kenraali Alexandru Averescun nimittämistä pääministeriksi. Averescun hallitus oli se, joka vuonna 1921 lopulta pani täytäntöön osan kuninkaan kauan lupaamasta maareformista. Vuonna 1925 Ferdinand pakotti poikansa, playboy-kruununprinssi Carolin, luopumaan naisseikkailuittensa aiheuttaman skandaalin vuoksi valtaistuimesta ja myöhemmin testamentissaan varmisti kruununperimyksen pienelle pojanpojalleen, prinssi Mikaelille.[2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand I kuoli 61-vuotiaana Sinaiassa heinäkuussa 1927. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen vasta kuusivuotias pojanpoikansa Mikael I, jonka puolesta maata johti kolmehenkinen holhoojahallitus.
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinand avioitui vuonna 1893 Edinburghin prinsessa Marian (1875–1938) kanssa, joka oli Edinburghin herttua Alfredin ja Maria Aleksandrovna Romanovan tytär ja kuningatar Viktorian ja Venäjän keisari Aleksanteri II:n lapsenlapsi.[2]
Heille syntyi kuusi lasta:
- Karol II (1893–1953), 1. puoliso 1918 Ioana Maria Valentina "Zizi" Lambrino; poika Mircea Gregor Carol Lambrino, avioliitto mitätöitiin 1919; 2. puoliso 1921 Tanskan ja Kreikan prinsessa Helena, poika Mikael I.; 3. puoliso 1947 Elena "Magda" Lupescu, ei jälkeläisiä.
- Elisabeta (1894–1956), puoliso 1921–1935 Kreikan kuningas Yrjö II, avioero, ei jälkeläisiä.
- Maria (1900–1961), puoliso Jugoslavian kuningas Aleksanteri I, kolme lasta, poika Pietari II.
- Nicolae (1903–1978), Romanian holhoojahallituksen jäsen 1927–1930, avioitui (1) 1931 Ioana Dolettin (1902/9–1963) kanssa, ei jälkeläisiä; avioitui (2) 1967 Thereza Lisboa Figueira de Mellon (1913–1997) kanssa, ei jälkeläisiä.
- Ileana (1908–1991), 1. puoliso Itävalta-Toscanan arkkiherttua Anton, kuusi lasta; 2. puoliso tohtori Stefan Issarescu.
- Mircea (1913–1916), kuoli kolmivuotiaana.
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romanialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde:[3]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hohenzollernin perheen ritarikunta (Preussi)
Mustan kotkan ritarikunta (Preussi, 1893)[4]
Punaisen kotkan ritarikunta (Preussi)
Leopoldin ritarikunta (Belgia)
Pyhän Aleksanterin ritarikunta (Bulgaria)
Kunnialegioona (Ranska)
Ruhtinas Danilo I:n ritarikunta (Montenegro)
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat)
Valkoisen Kotkan ritarikunta (Puola)
Virtuti Militari (Puola, 1923)[5]
Kahden ritarikunnan nauha (Portugali)
Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä, 1894)[6]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjä)
Valkoisen kotkan ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Annan ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Yrjön ritarikunta (Venäjä)
Valkoisen kotkan ritarikunta (Serbia)[7]
Karađorđen tähden ritarikunta (Serbia)[7]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 1907)[8]
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Saksilais-ernstiläisen suvun ritarikunta (Saksin herttuakunnat)
Albrekt Karhun ritarikunta (Anhalt)[9]
Pyhän Hubertin ritarikunta (Baijeri, 1908)[10]
Ludvigin ritarikunta (Hesse, 1894)[11]
Tuoksuruutakruunun ritarikunta (Saksi)[6]
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1890)[12]
Kultaisen taljan ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1909)[12]
Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia, 1925)[13]
Elefanttiritarikunta (Tanska, 1908)[14]
Bathin ritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1892)[15]
Sukkanauharitarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta)
Kuninkaallinen viktorialaisketju (Yhdistynyt kuningaskunta)
Kuninkaallinen viktorialaisritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta)
.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
Lähde:[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Romanian kuningas Ferdinand kuollut. Satakunnan Kansa, 21.07.1927, nro 164, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 03.07.2020.
- 1 2 3 4 5 6 7 Ferdinand I | Hohenzollern Dynasty, World War I, Reunification | Britannica www.britannica.com. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 Handbuch über den Königlich preussischen Hof und Staat, s. 6. In Kommission bei R.v. Decker's Verlag, 1868. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.5.2024. (saksaksi)
- ↑ Schwarzer Adler-orden. Preussische Ordens-liste, 1886, s. 5. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Broń i Barwa, 1935, nr 7 (s. 148) 19.4.2013. Stowarzyszenie Przyjaciół Muzeum Wojska. Arkistoitu 14.5.2024. Viitattu 14.5.2024. (puolaksi)
- 1 2 Almanach de Gotha, s. 78. Gotha, Germany : Justus Perthes, 1913. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.5.2024. (ranskaksi)
- 1 2 Acović, Dragomir: Slava i čast: Odlikovanja među Srbima, Srbi među odlikovanjima, s. 368. Službeni Glasnik, 2012. (serbiaksi)
- ↑ Kungl. Serafimerorden (s. 613) Svensk rikskalender. 1909. Viitattu 14.5.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch für das Herzogthum Anhalt, s. 17. Im Selbstverlage des Herausgebers, 1894. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.5.2024. (saksaksi)
- ↑ Königliche Orden, s. 9. Hof- und – Staatshandbuch des Königreichs Bayern, 1909. (saksaksi)
- ↑ Ludewigs-orden, s. 8. Großherzoglich Hessische Ordensliste, 1907. (saksaksi)
- 1 2 Ritter-Orden (56 & 60) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1910. Viitattu 14.5.2024. (saksaksi)
- ↑ Kolana Řádu Bílého lva aneb hlavy států v řetězech Československé řády a vyznamenání. 2024. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Jørgen Pedersen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 468. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.5.2024. (tanskaksi)
- ↑ The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors, s. 214. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ferdinand Ensimäisen kruunajaiset, Suomen Kuvalehti, 04.11.1922, nro 44, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: Kaarle I |
Romanian kuningas 1914–1927 |
Seuraaja: Mikael I |
