Ferdinand II (Portugali)
Ferdinand II, Ferdinand August Franz Anton von Sachsen-Coburg-Gotha; (29. lokakuuta 1816 Wien, Itävalta – 15. joulukuuta 1885 Lissabon, Portugali) oli Portugalin kuningattaren Maria II:n toinen aviomies, maan kuningaspuoliso ja kanssahallitsija vuosina 1837–1853 sekä sijaishallitsija poikansa Pietari V:n alaikäisyyden aikana vuosina 1853–1855.[1]
Hänestä polveutui Portugalin viimeiseksi jäänyt hallitsijasuku Saksi-Coburg-Gotha.
Suku ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinand II:n vanhemmat olivat saksalainen Saksi-Coburg-Gothan prinssi, Saalfeldin ruhtinas Ferdinand Georg August (1785–1851) ja unkarilainen kreivitär, perijätär Mária Antónia Gabriella Koháry de Csábrág et Szitnya (1797–1862). Hänellä oli kolme sisarusta. Ferdinand oli Ison-Britannian prinssipuoliso Albertin serkku.
Nuori Ferdinand varttui useissa paikoissa: sukukartanoissa nykyisessä Slovakiassa, Itävallan keisarillisessa hovissa ja Saksassa. Hän oli Belgian kuninkaan Leopold I:n veljenpoika ja siten Belgian Leopold II:n ja Meksikon keisarinna Carlotan sekä kuningatar Victorian ja hänen miehensä prinssi Albertin serkku. Vuonna 1826 hänen arvonimensä muuttui Saksi-Coburg-Saalfeldin prinssistä Saksi-Coburg-Gothan prinssiksi Saksilaisten herttuakuntien uudelleenjärjestelyn seurauksena.
Avioliitot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinand nai Portugalin hallitsijan Maria II:n 19-vuotiaana tammikuussa 1836. Marian ensimmäinen aviomies oli kuollut kymmenen kuukautta aiemmin vain kahden kuukauden avioliiton jälkeen.[1] Ferdinand II toimi Marian kanssahallitsijana vuosina 1837–1853.
Heille syntyi yksitoista lasta, joista kuusi eli aikuiseksi asti. Ferdinand vaikutti siihen että hänen lapsensa saivat kurinalainsen mutta monipuolisen koulutuksen.[1] Marras-joulukuussa 1861 kolme heidän poikaansa kuoli kolera tai lavantauti epidemiaan.
- Pedro V (16. syyskuuta 1837 - 11. marraskuuta 1861), seurasi äitiään Pietari V:nä, 31. (tai joidenkin mukaan 32.) Portugalin kuninkaana, kuoli koleraan tai lavantautiin 24-vuotiaana
- Luís I (31. lokakuuta 1838 - 19. lokakuuta 1889), seurasi Ludvig I:nä veljeään Pedroa 32. (tai joidenkin mukaan 33.) Portugalin kuninkaaksi.
- Infanta Maria (4. lokakuuta 1840), syntyi kuolleena
- Infante João (16. maaliskuuta 1842 - 27. joulukuuta 1861) Bejan herttua, kuoli 19-vuotiaana koleraan tai lavantautiin
- Infanta Maria Ana (21. elokuuta 1843 - 5. helmikuuta 1884), avioitui vuonna 1859 Saksin kuninkaan Georgin kanssa, Saksin kuningas Fredrik August III:n äiti.
- Infanta Antónia (17. helmikuuta 1845 - 27. joulukuuta 1913), avioitui Hohenzollernin ruhtinas Leopoldin kanssa, Romanian kuningas Ferdinand I:n äiti.
- Infante Fernando (23. heinäkuuta 1846 - 6. marraskuuta 1861), kuoli 15-vuotiaana koleraan tai lavantautiin
- Infante Augusto (4. marraskuuta 1847 - 26. syyskuuta 1889), Coimbran herttua, kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä
- Infante Leopoldo (7. toukokuuta 1849), syntyi kuolleena
- Infanta Maria da Glória (3. helmikuuta 1851), syntyi kuolleena
- Infante Eugénio (15. marraskuuta 1853), syntyi kuolleena
Ferdinand avioitui toisen kerran vuonna 1869 morganaattisesti sveitsiläissyntyisen amerikkalaisen sopraanolaulajattaren, Elise Friederike Henslerin (1836–1929) kanssa, jolle annettiin Edlan kreivittären arvo. Hän oli tutustunut 24-vuotiaaseen laulajattareen Lissabonin oopperassa vuonna 1860, avioliitto oli lapseton ja Elisellä oli yksi tytär aiemmasta suhteesta. He elivät hiljaista elämää Ferdinandin vuosina 1834–1854 rakennuttamassa suuren puiston ympäröimässä, mielikuvituksellisessa fantasiapalatsi Palacío da Peñassa Sintrassa, jossa he harrastivat botaniikkaa ja ottivat vastaan kuuluisia taiteilijoita, joita he myös tukivat. Rakennus on Portugalin UNESCON maailmanperintökohde. Espanjan vallankumouksen jälkeen Ferdinandille ehdotettiin Espanjan kruunua, mutta hän kieltäytyi siitä.[2]
Kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinandin ja Marian ensimmäisen pojan Pedron (Pietari) syntymän jälkeen Ferdinand julistettiin 16. syyskuuta 1837 kuninkaaksi nimellä Ferdinand II. Marian kuoltua synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 15. marraskuuta 1853 alaikäisestä Pietari V:stä tuli kuningas ja Ferdinandista hänen sijaishallitsijansa. Hän luopui vallasta poikansa tultua täysi-ikäiseksi 16. syyskuuta 1855.[2][1]
Ferdinand II saavutti saksalaisesta syntyperästään huolimatta Portugalissa kansan suosion.[2] Hänet tunnettiin varsinkin taide-elämän suosijana.[1] Muutoin Marian ja Ferdinandin hallitsijakautta kuitenkin leimasi ajoittain sisällissodaksi muuttunut valtataistelu demokraattisempaa hallintoa vaatineiden niin sanottujen syyskuulaisten ja vanhoillisten sotilasjohtajien välillä. Pietari V:n kuoltua vuonna 1861 lapsettomana Portugalin kuninkaaksi tuli Ferdinand II:n ja Maria II:n nuorempi poika Ludvig I.[3]
Ferdinand oli älykäs ja taiteellisesti ajatteleva mies, jolla oli moderneja ja liberaaleja ajatuksia.[1] Hän oli taitava etsauksessa, keramiikan tekemisessä ja akvarellien maalaamisessa. Hän oli Kuninkaallisen tiedeakatemian presidentti, Coimbran yliopiston kansleri ja Ruusuristilaisten suurmestari.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ferdinand II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1908), s. 55–56 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ Portugal: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.7.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand II (Portugali) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
