Rautakaarti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rautakaartin tunnuslippu ristikkosymboleineen.

Rautakaarti (romaniaksi Garda de Fier) oli Romaniassa vuosina 1927–1941 toiminut äärinationalistinen, fasistinen ja antisemitistinen puolue.[1] Useimmista tuon ajan eurooppalaisista äärioikeistolaisista liikkeistä poiketen Rautakaartin aatemaailmassa korostuivat voimakkaasti myös ortodoksinen kristinusko ja nationalistinen mystiikka. Puolueen alkuperäinen nimi oli Arkkienkeli Mikaelin legioona (Legiunea Arhanghelului Mihail), ja sen kannattajia kutsuttiin muun muassa legioonalaisiksi tai vihreäpaidoiksi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakaartin marssi Bukarestissa.
Ion Antonescu ja Horia Sima lokakuussa 1940, taustalla Corneliu Codreanun kuva.

Puolueen perusti Corneliu Zelea Codreanu vuonna 1927 nimellä ”Arkkienkeli Mikaelin legioona” ja se tunnettiin yleisesti ”legioonana”.[1] Kyseessä oli aluksi opiskelijaliike.[3] Codreanu oli aiemmin toiminut professori A. C. Cuzan johtamassa Kansallisen kristillisyyden puolustuksen liitto (LANC) -nimisessä antisemitistisessä ja antikommunistisessa puolueessa.[4] Vuonna 1930 Codreanu perusti puolueelleen Rautakaarti-nimisen sotilaallisen siiven, ja tätä nimeä alettiin yleisesti käyttää myös itse puolueesta.[1][4] Romanian hallitus lakkautti puolueen ensi kerran vuonna 1931 ja toistamiseen joulukuussa 1933, mutta toiminta käynnistettiin uudelleen peitenimellä ”Kaikki isänmaalle” (Totul Pentru Ţară). Vuoden 1937 parlamenttivaaleissa se sai noin 16 prosenttia äänistä ja oli kannatukseltaan Romanian kolmanneksi suurin puolue. Kuningas Kaarle II lakkautti Rautakaartin jälleen siirtyessään diktatoriseen hallintoon tammikuussa 1938.[1][4][2] Puolueen johtaja Codreanu vangittiin huhtikuussa ja surmattiin marraskuussa 1938 vankilasiirtoon liittyneen lavastetun pakoyrityksen yhteydessä.[4]

Kaarle II:n luovuttua kruunusta Rautakaarti oli 1940–1941 mukana kenraali Ion Antonescun johtamassa Kansallisessa legioonalaishallituksessa, jossa puolueen uusi johtaja Horia Sima toimi varapääministerinä. Valtataistelu johti tammikuussa 1941 Rautakaartin vallankaappausyritykseen ja kolmipäiväiseen sisällissotaan, jonka Rautakaarti hävisi Antonesculle ja tätä tukeneille Romanian ja Saksan armeijoille. Sen jälkeen liike murskattiin lopullisesti ja Sima joutui pakenemaan maasta.[1][2][5] Antonescun syrjäyttämisen jälkeen Sima johti syksyllä 1944 lyhytikäistä saksalaismielistä pakolaishallitusta Wienissä.[3]

Juutalaisvainot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakaartin kannattajat hyökkäilivät sen perustamisesta alkaen väkivaltaisesti Romanian juutalaisia ja näiden omaisuutta vastaan. Kesästä 1940 alkaen puolue suoritti juutalaisten joukkomurhia, erityisesti Moldovassa. Kansallinen legioonalaishallitus sääti myös juutalaisvastaisia lakeja. Tammikuun 1941 kapinan aikana rautakaartilaiset surmasivat noin 150 juutalaista, joista 120 pääkaupungissa Bukarestissa. Kesäkuussa 1941 entisiä rautakaartilaisia osallistui hallituksen joukkojen kanssa Iașin pogromiin.[3]

Poliittiset murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakaartin iskuryhmät salamurhasivat useita merkittäviä henkilöitä, mukaan lukien neljä Romanian pääministeriä. Nicadori-niminen iskuryhmä murhasi puolueen tukahduttamista yrittäneen pääministeri Ion G. Ducan vuonna 1933, Decemviri-iskuryhmä paloittelumurhasi Rautakaartista eronneen poliitikon Mihai Stelescun vuonna 1936 ja Răzbunători-iskuryhmä murhasi pääministeri Armand Călinescun vuonna 1939. Nicadorin kolme ja Decemvirin kymmenen jäsentä surmattiin vankilassa samassa yhteydessä Codreanun kanssa marraskuussa 1938. Rautakaartin ollessa Antonescun hallituksessa sen kannattajat murhasivat marraskuussa 1940 useita vastustajiaan, mukaan lukien entiset pääministerit Nicolae Iorgan ja Gheorghe Argeșanun. Suurin osa murhista tapahtui niin sanotussa Jilavan vankilan joukkomurhassa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Iron Guard (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.2.2020.
  2. a b c Jardar Seim: Jerngarden (norjaksi) Store norske leksikon 23.5.2018. Viitattu 19.2.2020.
  3. a b c Iron Guard (englanniksi) Encyclopaedia Judaica, Encyclopedia.com. Viitattu 19.2.2020.
  4. a b c d Corneliu Codreanu (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.2.2020.
  5. Järngardet (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 19.2.2020.
  6. Michael Newton: Famous Assassinations in World History: An Encyclopedia, s. 69, 120–121, 827. ABC-CLIO 2014. Google Books

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]