Gheorghe Tătărescu
Gheorghe Tătărescu | |
---|---|
Tătărescu 1930-luvulla. |
|
Romanian pääministeri | |
Edeltäjä |
Constantin Anghelescu Constantin Argetoianu |
Seuraaja |
Octavian Goga Ion Gigurtu |
Romanian ulkoministeri | |
Edeltäjä |
Nicolae Titulescu Nicolae Petrescu-Comnen Constantin Vișoianu |
Seuraaja |
Nicolae Titulescu Istrate Micescu Ana Pauker |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. joulukuuta 1886 Târgu Jiu, Romania |
Kuollut | 28. maaliskuuta 1957 (70 vuotta) Bukarest, Romania |
Tiedot | |
Puolue | Romanian Kansallis-liberaalinen puolue |
Gheorghe Tătărescu (1886 mahdollisesti Târgu Jiu – 28. maaliskuuta 1957 Bukarest) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1934–1937 ja 1939–1940.[1] Hän edusti Kansallisliberaalia puoluetta (PNL).
Tătărescu oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi apulaissisäministerinä Ionel Brătianun liberaalissa hallituksessa vuosina 1922–1926 ja teollisuusministerinä vuosina 1933–1934. Tătărescusta tuli pääministeri Ion G. Ducan murhan seurauksena tammikuussa 1934. Tătărescu toimi yhteistyössä poliittisen kentän manipulointiin tähdänneen kuningas Kaarle II:n kanssa, ja hänen hallituksensa johti maata sotatilalainsäädännön vallitessa. Helmikuussa 1938 kuningas ryhtyi hallitsemaan käytännössä diktatorisesti, missä yhteydessä Tătărescu palasi vähäksi aikaa hallitukseen varapääministerinä. Hänestä tuli toisen kerran pääministeri marraskuussa 1939.[1] Tătărescun toinen hallitus kaatui kesällä 1940 Neuvostoliiton miehitettyä Romanialle kuuluneen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan.
Toisen maailmansodan jälkeen Tătărescu hakeutui yhteistyöhön kommunistien kanssa ja perusti oman liberaalipuolueen jouduttuaan syrjään PNL:stä.
Tătărescu toimi vuodesta 1945 ulkoministerinä kommunistijohtoisessa Petru Grozan hallituksessa ja johti muun muassa Romanian valtuuskuntaa Pariisin rauhankonferenssissa.[2] Tătărescu joutui eroamaan ulkoministerin tehtävästään marraskuussa 1947 parlamentin antaman epäluottamuslauseen jälkeen. Myöhemmin kommunistihallinto vangitsi hänet Sighetin vankilaan.[1] Hän kuoli pari vuotta vapautumisensa jälkeen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gheorghe Tătărescu Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.3.2013
- ↑ Tatarescu korosti Romanian osuutta sodan loppuvaiheessa. Helsingin Sanomat, 14.8.1946, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gheorghe Tătărescu Wikimedia Commonsissa
|