Inga-Brita Castrén
Inga-Brita Castrén (26. maaliskuuta 1919 Helsinki – 31. joulukuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen teologian ja filosofian maisteri. Hän sai Helsingin yliopiston teologian kunniatohtorin arvon vuonna 2000.
Helsingin Sanomien nekrologi luonnehti Inga-Brita Castrénia 1900-luvun ekumeenisen liikkeen uranuurtajiin kuuluvaksi henkilöksi, joka oli pitkän uransa aikana mukana muovaamassa kirkon ja kristittyjen yhteyspyrkimyksiä ja niitä palvelevia järjestöjä. [1]
Castrén toimi 1950-luvulla Suomen kristillisen ylioppilasliiton (SKY) naistyön ja ulkoasiain sihteerinä vuosina 1943–1953. Sen jälkeen hänen uransa johti merkittäviin kansainvälisiin tehtäviin. Hän toimi Genevessä ylioppilaiden kristillisen maailmanliiton WSCF:n Afrikan työn sihteerinä 1959–1962, NNKY:n maailmanliiton ekumeenisen työn sihteerinä 1962–1969 sekä Kirkkojen maailmanneuvoston lähetyskasvatussihteerinä 1969–1973. Suomessa hän toimi Seurakuntaopiston konferenssitoiminnan sihteerinä ja Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) pääsihteerinä 1974–1984. [2]
Hänen isänsä oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, pääministeri Urho Castrén.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Avoimuuteen sidottu : näköaloja ja kokemuksia kansainvälisessä ekumeenisessa työssä. Muistelmat. Kirjaneliö 1990.
- Missä kutsu kansallasi, siinä sullakin osasi : nuorten kohtaloita sodan aikana. 1991 (yhteisjulkaisu)
- Anna meidät toisillemme : hartauksia yhteisellä tiellä. 1994
- Työtytöt : naisten vapaaehtoinen työpalvelu 1941-1945. 1997 (yhteisjulkaisu).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Risto Cantell: Muistot: Inga-Brita Castrén Helsingin Sanomat. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ Minna Ahola: Inga-Brita Castrén Suomen Kansallisbibliografia. 4.9.2012. Viitattu 26.1.2015.
| ||||||||||||||
