Ilmo Hela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmo Hela (2. maaliskuuta 1915 Jyväskylä25. marraskuuta 1976 Helsinki) oli merentutkimuslaitoksen ylijohtaja ja akateemikko. Hänen vanhempansa olivat professori, säveltäjä Martti Mikael Hela ja Anna Maria Kiviranta. Hela kirjoitti ylioppilaaksi 1933 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1937, filosofian lisensiaatiksi 1944 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1944.[1] Vuosina 1937–1939 hän opiskeli Saksassa, aluksi Königsbergissä sitten Hampurissa, missä hän kiinnostui merentutkimuksesta.

Helan opinnot keskeytyivät talvisodan vuoksi, mutta vuonna 1940 hän sai virkaa tekevän apulaisassistentin toimen merentutkimuslaitoksesta, jossa hän palveli 35 seuraavaa vuotta. Vuodet 1945–1955 hän oli talassologi (merentutkija), vuodesta 1955 johtaja ja 1973–1975 ylijohtaja. Jatkosodassa Hela haavoittui mutta pystyi kuitenkin väittelemään tohtoriksi Itämeren vedenkorkeuden vaihteluista 4. syyskuuta 1944.[1]

Hela toimi 1947–1949 teknillisen korkeakoulun meteorologian erikoisopettajana ja 1948–1966 Helsingin yliopiston geofysiikan dosenttina. Hän työskenteli 1950 Yhdysvalloissa ASLA-stipendin turvin ja myöhemmin kahteen otteeseen Miamin yliopiston vierailevana oseanografian professorina. Yhdysvalloissa hän tutki erityisesti Golfvirtaa. Merentutkimuslaitoksessa Hela tutki Itämeren akustisia oloja, Ahvenanmeren hydrografiaa ja vesien kerrostuneisuutta. Myös kalastushydrologiasta hän julkaisi yhdessä Taivo Laevastun kanssa kaksi monografiaa.

Helan näkyvin kansainvälinen toimi oli 1961–1964 Monacossa Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) meren radioaktiivisuuslaboratorion johtajan toimi. Hän edusti Suomea kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) ja toimi sen hydrografisen komitean puheenjohtajana. Hän oli myös tieteellisten unionien kansainvälisen neuvoston (ICSU) hallituksen jäsen 1968–1972. Unescon hallintoneuvostossa hän oli 1966–1974. Kansainvälisten luottamustoimien ohella Hela toimi kotimaassaan muun muassa Geofysiikan seuran ja Suomen maantieteellisen seuran puheenjohtajana.

Monien toimiensa vuoksi Helan aika ei riittänyt omien tutkimusten tekemiseen, mutta hän kirjoitti lukuisan määrän yleistajuisia artikkeleja merentutkimuksesta ja suomensi kirjat James Fisher: Meren tarina (1958) ja T. F. Gaskell: Merenalainen maailma (1965).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Erkki Palosuo. 1977. Ilmo Helan elämänvaiheista. Meri No 4, 1977, s. 3–5.