Ilmo Hela

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilmo Hela
Ilmo Hela.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 2. maaliskuuta 1915 Jyväskylä[1][2]
Kuollut 25. marraskuuta 1976 Helsinki (61 vuotta)[1][2]
Kansalaisuus Suomi
Ammatti ylijohtaja, professori, akateemikko[1]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1937, FL 1944 ja FT 1945)[1]
Instituutti Merentutkimuslaitos[1]
Tutkimusalue meritiede[1]

Ilmo Hela (2. maaliskuuta 1915 Jyväskylä25. marraskuuta 1976 Helsinki) oli merentutkimuslaitoksen ylijohtaja, professori ja akateemikko.[1][2][3]

Perhetaustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmo Hela syntyi vanhimpana lapsena professori, säveltäjä Martti Mikael ja Anna Maria (o.s. Kiviranta) Helan perheeseen. Perhe asui silloin Raumalla, mutta muutti sitten Kajaaniin.

Hela avioitui insinööri Aliisa Kristiina Lehmussaaren kanssa ja perheeseen syntyivät pojat Jarmo ja Mikko.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmo Helalla oli Kajaanin seminaarin kodissa meteorologian alalta valmisteltu väitöskirja, joka tuhoutui helmikuussa 1940 Kajaanin pommituksessa.

Hela kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin yhteislyseosta 1933. Hän opiskeli matematiikkaa, fysiikkaa ja meteorologiaa sekä musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1937. Vuosina 1937–1939 hän opiskeli Saksassa, aluksi Königsbergissä sitten Hampurissa, missä hän kiinnostui merentutkimuksesta. Helalla oli Kajaanin kodissa meteorologian alalta valmisteltu väitöskirja, joka tuhoutui helmikuussa 1940 Kajaanin pommituksissa. Helan opinnot keskeytyivät talvisodan vuoksi. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi 1944 ja filosofian tohtoriksi 1945.[1] Jatkosodassa Hela haavoittui, mutta pystyi kuitenkin väittelemään Itämeren vedenkorkeuden vaihteluista 4. syyskuuta 1944 saksankielisellä väitöskirjallaan (Über die Schwankungen des Wasserstandes in der Ostsee mit besonderer Berücksichtigung des Wasseraustausches durch die dänischen Gewässer 44).[1] Väitöskirjassaan Hela selvittää Tanskan salmien osuutta Itämeren vedenvaihdossa sekä määrittelee myös vedenkorkeuden vaihtelujen suuruusrajat.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Hela sai virkaa tekevän apulaisassistentin toimen merentutkimuslaitoksesta, jossa hän palveli 35 seuraavaa vuotta.

Vuodet 1945–1955 Hela oli talassologi (merentutkija), jona aikana Hela toimi myös 1947–1949 teknillisen korkeakoulun meteorologian erikoisopettajana ja työskenteli 1950 Yhdysvalloissa ASLA-stipendin turvin ja myöhemmin kahteen otteeseen Miamin yliopiston vierailevana oseanografian professorina (vieraileva professori 1951–1952, apulaisprofessori 1953–1955). Yhdysvalloissa hän tutki erityisesti Golfvirtaa. Vuosina 1948–1966 hän oli Helsingin yliopiston geofysiikan dosenttina[1][4] sekä toimi myös 1947–1949 teknillisen korkeakoulun meteorologian erikoisopettajana. Hela nimitettiin 1955 Merentutkimuslaitoksen johtajaksi ja sittemmin ylijohtajaksi 1973–1975. Näihin virkoihin liittyi professorin arvo.[4][1] Helan näkyvin kansainvälinen toimi oli 1961–1964 Monacossa Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) meren radioaktiivisuuslaboratorion johtajan toimi[1] sekä johtajuus Unescossa.

Merentutkimuslaitoksessa Hela tutki Itämeren akustisia oloja, Ahvenanmeren hydrografiaa ja vesien kerrostuneisuutta. Hän kiinnitti huomiota myös meren saastuneisuuteen sekä kalastushydrologiaaan. Hela julkaisi yhdessä Taivo Laevastun kanssa englanniksi kaksi monografiaa, jotka käännettiin myös venäjäksi.

Vuonna 1954 Merentutkimuslaitos oli saanut oman merentutkimusaluksen, Arandan, jonka tutkimustoiminnan Hela organisoi tehokkaasti. Kansainvälisen geofysiikan vuoden kunniaksi 1957 Aranda purjehti Barentsinmerelle ja Huippuvuorille asti.

Sota-aikaa ja luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hela palveli talvisodan aikana V:n Armeijakunnan esikunnassa. V. 1941 puhjennut jatkosota vei hänet meteorologiksi ensin Rovaniemelle, sieltä Onttolaan ja sitten 1943 virallisesti Poriin. Porista Hela komennettiin sääaseman päälliköksi Äänislinnaan. Täällä hän ehti olla mukana perustamassa Äänislinnan yliopistoa. Sen jälkeen hänet siirrettiin Joensuuhun Lentorykmentti 4:n meteorologiksi.

Kapteeni Helan matkustaessa kuorma-auton lavalla kohti pohjoisia rintamalinjoja räjähti kranaatti auton edessä ja hän vammautui. Ruhjeiden lisäksi syntyi paha märkäpesäke vasempaan olkavarteen, jolloin aiottiin amputoida vasen käsi. Siihen ei Ilmo Hela kuitenkaan suostunut. Hela siirtyi Göteborgiin hoidettavaksi.

Hela toimi Fysikaalisen oseanografian kansainvälisen järjestön varapresidenttinä ja sihteerinä, edusti Suomea kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) ja toimi sen hydrografisen komitean puheenjohtajana. Hän edusti Suomea myös maailman meteorologisen järjestön (WMO) merimeteorologisessa komissiossa. Hän oli myös tieteellisten unionien kansainvälisen neuvoston (ICSU) hallituksen jäsen 1968–1972. Unescon hallintoneuvostossa hän oli 1966–1974. Kansainvälisten luottamustoimien ohella Hela toimi kotimaassaan muun muassa Geofysiikan seuran (1957, 1965) ja Suomen maantieteellisen seuran puheenjohtajana (1961, 1967).[1]

Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtajana Hela joutui useiksi vuosiksi myös koko Unescon hallintoneuvostoon. Yleinen tiedepoliittinen kiinnostus vei Helan Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitean (niin sanotun Linkomiehen komitean) sihteeriksi ja vuoden 1965 akatemiakomitean jäseneksi. Suomen Akatemian sihteerinä hän työskenteli 1949, Valtion luonnontieteellisen toimikunnan sihteerinä 1950‒1951, 1953. Hän oli vuodesta 1956 Suomen Tiedeseuran ja vuodesta 1959 Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[1] Hän oli myös Geodeettisen laitoksen neuvotteleva virkamies 1970‒1974.

Monien toimiensa vuoksi Helalla ei ollut riittävästi aikaa omien tutkimusten tekemiseen, mutta hän kirjoitti lukuisan määrän yleistajuisia artikkeleja merentutkimuksesta ja suomensi mm. kirjat James Fisher: Meren tarina (1958) ja T. F. Gaskell: Merenalainen maailma (1965).

Sota-aikana vaurioitunut käsi lopulta parani, mutta mieluinen viulunsoitto piti lopettaa käden toimintarajoitteisuuden vuoksi. Konekirjoitusta vika ei haitannut. Helan toimintatarmo, innostuneisuus ja monipuolinen kielitaito antoivat erinomaiset edellytykset edellä esitettyihin työasioihin ja toimintoihin. Silti hän ehti esimiehenä syventyä alaistensa tieteelliseen työhön ja auttaa heitä monin tavoin.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helalle myönnettiin Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan Vapaudenristi sekä Monacon Kulttuuriansioritarikunnan ansioristi.

Akateemikon arvon Hela sai 1975.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Palmén, Erik, Zur Frage des termischen Aufbaues der Fronten in der freien Atmosphäre. E. Palmén und Ilmo Hela. Kustantaja tuntematon, 1941.
  • Stenij, S. Einar, Suomen merenrannikoiden vedenkorkeuksien lukuisuudet,  S. E. Stenij ja Ilmo Hela. Merentutkimuslaitos, 1947.
  • Vedenkorkeusarvoja 1941 ja 1942 = Vattenståndsvärden 1941 och 1942. Merentutkimuslaitos, 1948.
  • Vedenkorkeusarvoja 1943 = Vattenståndsvärden 1943. Merentutkimuslaitos, 1950.
  • Vedenkorkeusarvoja 1944 = Vattenståndsvärden 1944. Merentutkimuslaitos, 1950.
  • Vedenkorkeusarvoja 1945-1946 = Vattenståndsvärden 1945-1946. Merentutkimuslaitos, 1951.
  • Vedenkorkeusarvoja 1947 ja 1948 = Vattenståndsvärden 1947 och 1948. Merentutkimuslaitos, 1954.
  • Yhteenveto Arandan retkikunnan vuonna 1956 suorittamasta tutkimusohjelmasta. Merenkulkuhallitus, 1956.
  • Fisher, James, Meren tarina. Suomentanut Ilmo Hela. Tammi, 1958.
  • Vedenkorkeusarvoja 1959 = Vattenståndsvärden 1959. Merentutkimuslaitos, 1960.
  • Gaskell, T. F., Merenalainen maailma. Piirrokset Barry Evans, suomentanut Ilmo Hela. WSOY, 1965.
  • Meritieteen tehtävistä = The objects of oceanography. Suomeksi toimittanut Ilmo Hela. Merentutkimuslaitoksen julkaisu 222, 1967.
  • Fysikaalisen meritieteen kirjallisuuden luokitusopas : 551.46 = Bibliographical classification of physical oceanography : 551.46. Merentutkimuslaitoksen julkaisu 226, 1968.
  • Tiede ja kehitysmaat : esitelmä Suomen tiedeseuran kokouksessa 21. p:nä helmikuuta 1972. Societas scientiarum Fennica, 1972
  • Hydrographische Beobachtungen an Bord vom finnischen Forschungsdampfer "Aranda" während der Internationalen Postsee-expedition im Juli und August 1939. Ilmo Hela und Erkki Laurila. Merentutkimuslaitos, 1941.
  • Über die Schwankungen des Wasserstandes in der Ostsee mit besonderer Berücksichtigung des Wasseraustausches durch die dänischen Gewässer. Suomalainen tiedeakatemia, 1944.
  • A study of the annual fluctuation of the heights of sea-level in the Baltic and in the North Sea. Societas scientiarum fennica, 1947.
  • On the periodicity of the recent changes in our climate. Suomalainen tiedeakatemia, 1950.
  • On the energy exchange between the sea and the atmosphere in the Baltic area. Suomalainen tiedeakatemia, 1951.
  • Drift currents and permanent flow. Societas scientiarum Fennica, 1952.
  • A study of land upheaval at the Finnish coast.  Societas geographica Fenniae, 1953.
  • Hydrographical and chemical data collected in 1955 on board the R/V Aranda in the Baltic Sea. Ilmo Hela, Folke Koroleff. Merentutkimuslaitos, 1958.
  • Hydrographical and chemical data collected in 1957 on board the R/V Aranda in the Barents Sea. Ilmo Hela, Folke Koroleff. Merentutkimuslaitos, 1958.
  • Sea level records for the years 1887-1896 at Hanko (Hangö) (59 ̊49' N., 22 ̊58' E). Merentutkimuslaitos, 1958.
  • Hydrographical and chemical data collected in 1956 on board the R/V Aranda in the Baltic Sea. Ilmo Hela. Merentutkimuslaitos, 1959.
  • The Baltic cruise with R/V Aranda 1957 : hydrographical data. Ilmo Hela, Folke Koroleff. Merentutkimuslaitos, 1959.
  • Tracer dyes as a means of studying turbulent diffusion in the sea. Suomalainen tiedeakatemia, 1960.
  • Fisheries hydrography : how oceanography and meteorology can and do serve fisheries. Ilmo Hela, Taivo Laevastu. Fishing News (Books), 1961.
  • Secular changes in the salinity of the upper waters of the northern Baltic Sea. Societas scientiarum Fennica, 1966.
  • Paavo Tulkki, The bottom of the Bothnian Bay : geomorphology and sediments. Lauri Niemistö and Boris Winterhalter, Bottom photography used to study oxygen conditions in the Northern Baltic Sea. Pasi O. Lehmusluoto and Åke Niemi, Effect of fixation with formalin and Lugol's solution on [sup 14]C measurements of phytoplankton production. Ilmo Hela, Synoptic survey of the hydrography of the Åland Sea in 1973. Merentutkimuslaitos, 1977.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 168. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c Hela, Ilmo Uppslagsverket Finland, uppslagsverket.fi. Schildts förlags Ab. Viitattu 19.10.2017.
  3. Anto Leikola: Hela, Ilmo (1915–1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b Erkki Palosuo. 1977. Ilmo Helan elämänvaiheista. Meri No 4, 1977, s. 3–5.