Ilmo Hela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmo Hela
Henkilötiedot
Syntynyt 2. maaliskuuta 1915 Jyväskylä[1][2]
Kuollut 25. marraskuuta 1976 Helsinki (61 vuotta)[1][2]
Kansallisuus Suomi
Ammatti ylijohtaja, professori, akateemikko[1]
Tieteilijä
Tutkimusalue meritiede[1]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1937, FL 1944 ja FT 1945)[1]
Instituutti Merentutkimuslaitos[1]

Ilmo Hela (2. maaliskuuta 1915 Jyväskylä25. marraskuuta 1976 Helsinki) oli merentutkimuslaitoksen ylijohtaja, professori ja akateemikko (1975-).[1][2][3]

Hänen vanhempansa olivat professori, säveltäjä Martti Mikael Hela ja Anna Maria Kiviranta. Hela kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin yhteislyseosta 1933 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1937. Vuosina 1937–1939 hän opiskeli Saksassa, aluksi Königsbergissä sitten Hampurissa, missä hän kiinnostui merentutkimuksesta. Helan opinnot keskeytyivät talvisodan vuoksi, mutta vuonna 1940 hän sai virkaa tekevän apulaisassistentin toimen merentutkimuslaitoksesta, jossa hän palveli 35 seuraavaa vuotta. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi 1944 ja filosofian tohtoriksi 1945.[1] Jatkosodassa Hela haavoittui mutta pystyi kuitenkin väittelemään Itämeren vedenkorkeuden vaihteluista 4. syyskuuta 1944 saksankielisellä väitöskirjallaan (Über die Schwankungen des Wasserstandes in der Ostsee mit besonderer Berücksichtigung des Wasseraustausches durch die dänischen Gewässer 44). Vuosina 1948–1966 hän oli Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti.[4][1]

Vuodet 1945–1955 hän oli talassologi (merentutkija), jona aikana Hela toimi myös 1947–1949 teknillisen korkeakoulun meteorologian erikoisopettajana ja työskenteli 1950 Yhdysvalloissa ASLA-stipendin turvin ja myöhemmin kahteen otteeseen Miamin yliopiston vierailevana oseanografian professorina (vieraileva professori 1951–1952, apulaisprofessori 1953–1955). Yhdysvalloissa hän tutki erityisesti Golfvirtaa. Vuodesta 1955 hän toimi johtajana ja 1973–1975 ylijohtajana; näihin virkoihin liittyi professorin arvo. [4][1] Merentutkimuslaitoksessa Hela tutki Itämeren akustisia oloja, Ahvenanmeren hydrografiaa ja vesien kerrostuneisuutta. Myös kalastushydrologiasta hän julkaisi yhdessä Taivo Laevastun kanssa kaksi monografiaa.

Helan näkyvin kansainvälinen toimi oli 1961–1964 Monacossa Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) meren radioaktiivisuuslaboratorion johtajan toimi.[1] Hän edusti Suomea kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) ja toimi sen hydrografisen komitean puheenjohtajana. Hän edusti Suomea myös maailman meteorologisen järjestön (WMO) merimeteorologisessa komissiossa. Hän oli myös tieteellisten unionien kansainvälisen neuvoston (ICSU) hallituksen jäsen 1968–1972. Unescon hallintoneuvostossa hän oli 1966–1974. Kansainvälisten luottamustoimien ohella Hela toimi kotimaassaan muun muassa Geofysiikan seuran (1957, 1965) ja Suomen maantieteellisen seuran puheenjohtajana (1961, 1967).[1]

Hän oli vuodesta 1956 Suomen Tiedeseuran ja vuodesta 1959 Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[1]

Monien toimiensa vuoksi Helan aika ei riittänyt omien tutkimusten tekemiseen, mutta hän kirjoitti lukuisan määrän yleistajuisia artikkeleja merentutkimuksesta ja suomensi kirjat James Fisher: Meren tarina (1958) ja T. F. Gaskell: Merenalainen maailma (1965).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 168. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c Hela, Ilmo Uppslagsverket Finland, uppslagsverket.fi. Schildts förlags Ab. Viitattu 19.10.2017.
  3. Anto Leikola: Hela, Ilmo (1915–1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b Erkki Palosuo. 1977. Ilmo Helan elämänvaiheista. Meri No 4, 1977, s. 3–5.