Ilmestyskirja. Nyt.

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo sotaelokuvasta. Ilmestyskirja nyt! on myös Raimo Mäkelän kirjoittama kirja.
Ilmestyskirja. Nyt.
Apocalypse Now
Ohjaaja Francis Ford Coppola
Käsikirjoittaja
Tuottaja Francis Ford Coppola
Säveltäjä
Kuvaaja Vittorio Storaro
Leikkaaja
Tuotantosuunnittelija Dean Tavoularis
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta
Kesto
  • 153 minuuttia
  • 203 minuuttia (ohjaajan versio)
  • 174 minuuttia (final cut)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 31 miljoonaa dollaria
Tuotto 150 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ilmestyskirja. Nyt. (engl. Apocalypse Now) on yhdysvaltalainen Vietnamin sotaan sijoittuva eeppinen sotaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1979. Elokuvan ohjasi Francis Ford Coppola ja sen pääosia esittivät Marlon Brando, Robert Duvall ja Martin Sheen. Elokuvan käsikirjoitus perustuu löyhästi Joseph Conradin romaaniin Pimeyden sydän. Coppola ohjasi, tuotti, käsikirjoitti elokuvan sekä sävelsi isänsä Carmine Coppolan kanssa siihen musiikin ja näytteli TV-ryhmän ohjaajaa.

Ilmestyskirja. Nyt. oli suuri menestys, ja se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlien arvostetun Kultainen palmu -palkinnon. Elokuva keräsi myös kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, muun muassa paras elokuva, ohjaus, miessivuosa (Duvall), joista se voitti parhaan kuvauksen ja äänileikkauksen palkinnot.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Marlon Brando  eversti Walter E. Kurtz  
 Robert Duvall  everstiluutnantti William ”Bill” Kilgore  
 Martin Sheen  kapteeni Benjamin L. Willard  
 Frederic Forrest  Jay ”Chef” Hicks  
 Albert Hall  pursimies George Phillips  
 Sam Bottoms  Lance B. Johnson  
 Laurence Fishburne  Tyrone ”Mr. Clean” Miller  
 Dennis Hopper  sotakuvaaja  
 G. D. Spradlin  kenraaliluutnantti R. Corman  
 Jerry Ziesmer  Jerry  
 Harrison Ford  eversti G. Lucas  
 Scott Glenn  kapteeni Richard M. Colby  
 Francis Ford Coppola  TV-kuvausryhmän johtaja (cameo)  
 R. Lee Ermey  helikopteripilotti (kreditoimaton rooli)  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coppola alkoi työstää käsikirjoitusta yhdessä John Miliusin kanssa vuonna 1969. Elokuva kantoi alun perin nimeä The Psychedelic Soldier, mutta Milius vaihtoi sen myöhemmin muotoon Apocalypse Now. Coppolan ja Miliusin hyvä ystävä George Lucas oli 1970-luvun alussa halukas ohjaamaan elokuvan ja suunnitteli sen kuvaamista debyyttiohjauksensa THX 1138:n jälkeen. Coppola tarjosi myöhemmin ohjauspestiä myös Miliusille, joka oli kuitenkin Lucasin tavoin kiinni omassa projektissaan. Lucasin tapauksessa oma projekti oli Tähtien sota. Coppola tarjosi ohjaajan tehtävää ilmeisesti myös jugoslavialaiselle Dušan Makavejeville, mutta tämä kieltäytyi.[1] Coppola tarttui lopulta ohjaksiin itse vuonna 1975.

Myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestyskirja valittiin vuonna 2000 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[3]

Brittiläinen heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt elokuvaan pohjautuvan kappaleen ”The Edge of Darkness”. Myös saksalainen Sodom on tehnyt elokuvasta kappaleen ”Napalm in the Morning”.

Eri versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkuperäinen kesto on 153 minuuttia, mutta ohjaajan versio (Apocalypse Now Redux) vuodelta 2001 on vieläkin pidempi, 203 minuuttia. Vuonna 2019 elokuvasta julkaistiin final cut -versio, joka on kestoltaan 174 minuuttia.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on tavallaan osa suomalaista televisiohistoriaa, sillä Yle TV1:n kuuluttaja Tutteli Hammermann erotettiin yhtiöstä elokuvan televisioesitykseen liittyneen poliittisesti latautuneen kuulutuksen vuoksi vuonna 1994. Ennen elokuvan alkua Hammermann kertoi pitkässä kuulutuksessaan Vietnamin sodasta keräämiään tietoja. Kuulutuksessa hän toi ilmi omia mielipiteitään sodan syistä ja kertoi demokratian voittaneen. Tarkoituksena oli valistaa katsojia 25 vuotta aiemmin päättyneestä sodasta. Hammermann oli herättänyt keskustelua jo vuonna 1993 arvosteltuaan kuulutuksessaan Greenpeacesta kertovaa dokumenttielokuvaa varoittamalla katsojia sen yksipuolisuudesta.[4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sterritt, David: Sweet Movie: Wake Up! Criterion.com 18.6.2007. Viitattu 29.12.2007.
  2. Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
  4. Miksi? | Voittiko demokratia Vietnamissa 1976? Helsingin Sanomat. 4.1.1995. Viitattu 25.7.2023.
  5. Televisiokuuluttajat – koko kansan yhteiset ystävät yle.fi. 29.2.2012. Viitattu 25.7.2023.
  6. Fifi web.archive.org. 6.11.2014. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 25.7.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.