Tämä on lupaava artikkeli.

Hannu Riikonen (taiteilija)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hannu Riikonen
Henkilötiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1945 (ikä 72)
Korpilahti
Kansallisuus suomalainen
Taiteilija
Ala maalaustaide
kuvanveisto
installaatio
Kuuluisimpia töitä Juice

Hannu Riikonen (s. 13. joulukuuta 1945 Korpilahti) on suomalainen kuvanveistäjä[1] ja taidemaalari. Riikosen naivistis-realistiset ja usein myös humoristiset teokset kuvaavat runsasmuotoisia ihmishahmoja ja eläimiä eri tilanteissa.[2] Viimeaikaisissa teoksissa Riikosen ilmaisu on ollut pelkistetympää ja abstraktimpaa.[3][2]

Riikonen tunnetaan muun muassa Juice-veistoksesta, joka oli esillä Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Aula-baarissa.[4] Teosten materiaaleina on maalattu kipsi, puu ja kevytmuovit. Hän käyttää tekniikkaa, jossa puu ja solumuovi päällystetään kankaalla sekä viimeistellään akryyliväreillä ja lakalla.[5][6]

Taiteilijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanvalmistusta ammattioppilaitoksessa opettanut Riikonen on taiteilijana itseoppinut.[7] Runsaasti näyttelyitä pitäneen Riikosen töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1970.[2] Hän liittyi 1972 Taidemaalariliittoon ja muutti 1973 Kuopioon ja 1975 Tampereelle. Riikonen alkoi 1976 tehdä myös kipsiveistoksia ja liittyi samana vuonna Tampereen Taiteilijaseuraan.[8]

Riikonen liittyi vuonna 1982 Suomen Kuvanveistäjäliittoon ja alkoi 1984 tehdä maalattuja puu- ja sekatekniikkaveistoksia sekä reliefejä. Riikonen kokeili 1980-luvulla myös video- ja tietokonetaidetta. Hän siirtyi 1990 myös veistosinstallaatioihin. Riikosen taidetta ollut esillä muun muassa Itäkeskuksen metroasemassa Helsingin juhlaviikkojen aikana 1987, Mäntän kuvataideviikoilla 1995 ja 2001 sekä kansainvälisessä kutsunäyttelyssä Pärnussa.[8] Yksityisnäyttelyitä on ollut muun muassa Galleria Sculptorissa, Mikkelin, Oulun, Keravan ja Hämeenlinnan taidemuseoissa[9] sekä BELA Biennalissa Portugalissa 2012.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riikonen aloitti dada- ja poptaide-vaikutteisilla esinekollaaseilla 1970-luvulla.[2] Riikosen tyyliä luonnehditaan usein naivismiksi, mutta hän soveltaa tyyliä varsin väljästi.[10] Mukana on muun muassa kitsch-sävytteistä banaaliutta[11] sekä satiirista kyynisyyttä.[3]

Esittävät teokset käsittelevät usein yhteiskunnallisia teemoja pienen ihmisen näkökulmasta[7] ja muun muassa suomalaisuuden olemusta.[2] Ihmishahmot ovat enemmän tyyppejä kuin persoonia. Kansanominaisuuksiin viittaavat hahmot muistuttavat toisinaan myös ITE-taiteilijoiden veistoksista tuttuja ihmistyyppejä. Reliefeissä taas on opettavaisen kolmiulotteisen huoneentaulun tuntua.[3]

Kriitikko Hannu Castren on luonnehtinut Riikosen veistoksia piikiksi runsaassa lihassa. Castren on verrannut Riikosen pulleita figuureja Picasson 1920-luvun surrealistisiin mutta antiikin perinnettä jatkaviin hahmoihin, ja Aaltosen Hämeensillan veistoksiin.[12]

Myöhemmissä abstraktimmissa veistoksissa on kaksoiskuvamaisuutta,[3] ne peilautuvat symmetrisesti eri suuntiin.[6]

Teosten vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Aula-baarissa ollut Riikosen Juicea esittävä veistos on nykyisin Juicen kirjastossa Tampellan alueella. Kirjasto on Viola-kodin tiloissa Reino & Aino Kotikenkä -yhtiön Arto Huhtisen lahjoittamana.[4] Maalattu kipsiveistos on vuodelta 1987.[13]

Huomiota herätti 1990-luvulla myös Kerttu, joka synnytti Jyväskylän paikallislehdissä keskustelua "pornopatsaista". Kohun vuoksi teos jouduttiin poistamaan 1994 julkisista tiloista ja sijoittamaan kaupungintalolle kaupunginsihteerin huoneeseen.[14]

Riikosen maalaus Miesten ehdoilla (1982) on Eero Koivistoisen levyn Kallista on ja halvalla menee kannessa.[15]

Julkiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoroin vieraissa 1978, Opettajainkoulutuslaitos, Hämeenlinna[1]
  • Salatut valheet, Tervetuloa ikävä ja Juice, 1981–87. Hotelli Tampere[1]
  • Diletantti 1986, Hakkarin yläaste, Lempäälä[1]
  • Citymies 1987, Hervannan ammattioppilaitos, Tampere[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinänen, Satu ja Riikonen Hannu, 1991. Hannu Riikonen: maalauksia, veistoksia, installaatioita. Tampere: Tampereen nykytaiteen museo.
  • Itkonen, Satu: Sydän siveltimellä. Suomalaista naivismia, s. 100-103. Taidepiste, 1998. ISBN 951-96451-3-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]