HIFK Fotboll

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta HIFK Soccer)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HIFK Fotboll
HIFK:n tunnus
Koko nimi Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
Lempinimet Tähtirinnat
De stjärnprydda
Punapaidat
Rödtröjorna
Stadin kingit
Stadens stolthet
Perustettu 1897 (seura)
1907 (jalkapallojaosto)
Kaupunki Helsinki
Kenttä Telia 5G -areena
– kapasiteetti 10 770
Sarja Ykkönen (2018)
Sarjataso 2.
Värit          
Puheenjohtaja Suomen lippu Kaarlo Kankkunen
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961
Hopeaa Hopeaa 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971
Pronssia Pronssia 1932, 1936, 1958, 1970
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 1959

HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaosto, jonka miesten edustusjoukkue putosi kauden 2017 päätteeksi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Ykköseen. HIFK on perustettu 1897 ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. Kotikenttä kaudella 2017 on Telia 5G -areena[1]. Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen[2], ja ne löytyvät peliasustakin (2014): paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen[3]. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").

HIFK pelasi 29 kautta SM-sarjassa (1930–1972) ja voitti seitsemän Suomen mestaruutta. Kaudella 2013 HIFK voitti Kakkosen nousukarsinnan ja nousi Ykköseen, jonka myös voitti heti eli varmisti paluunsa suomalaisen jalkapalloilun korkeimmalle sarjatasolle 42 vuoden tauon jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors perustettiin 15. lokakuuta vuonna 1897 Georges Doubitskyn toimesta. Doubitsky oli tuolloin 15-vuotias Svenska Reallyceumin oppilas Helsingissä. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.

Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.[4] Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.

HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 19471959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.

HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.

Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla. Tämän jälkeen Nelosessa pelannut reservijoukkue nousi seuran edustusjoukkueeksi. HIFK teki kuitenkin paluuta takaisin Ykköseen, pelaten sarjatasolla seuraavaksi vuosina 2011 ja 2012, mutta pudoten kauden 2012 päätteeksi Kakkoseen. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. HIFK nousi kauden 2013 päätteeksi takaisin Ykköseen peitottuaan nousukarsinnassa kemiläisen PS Kemin. Kausi 2014 Ykkösessä oli sekin menestyksekäs, kun HIFK kiri viimeisellä kierroksella sarjan voittoon ja nousi Veikkausliigaan.

Nousun varmistuttua HIFK ilmoitti pelaavansa kotiottelunsa Veikkausliigassa Sonera Stadiumilla, paikallisvastustaja HJK:n kotikentällä. Joulukuussa 2014 HIFK käynnisti joukkorahoituskampanjan Invesdorin avustamana. HIFK pyrki keräämään annista 250 000 – 400 000 euroa myymällä osakkeita 189,70 euron kappalehintaan. Osakkeen hinta tuli seuran perustamisvuodesta. Seuran toimitusjohtaja René Östermanin mukaan HIFK oli ennen Veikkausliiga-kautta rahoituksen tarpeessa ja joukkorahoitus antoi seuran kannattajille käytännöllisimmän tien ryhtyä seuran omistajaksi. Kampanja päättyi onnistuneesti ja HIFK keräsi 345 823 euroa yhteensä 786 sijoittajalta.

HIFK oli pelannut divisioonaottelujaan Töölön Pallokentällä ja Brahenkentällä, mutta siirtyi liiganousun myötä jakamaan Sonera Stadiumin yhdessä HJK:n kanssa. Veikkausliigan kaudella 2015 HIFK esiintyi kokonaan suomalaisella joukkueella, joka pysytteli koko kauden putoamisviivan yläpuolella sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Eniten maaleja teki yhdeksästi onnistunut Pekka Sihvola.[5] Kauden 2017 päätteeksi HIFK hävisi kaksiosaisessa Veikkausliigan karsinnassa FC Hongalle ja putosi Ykköseen.[6]

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK Fotbollin kannattajia fanipäädyssä kesällä 2017.

HIFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit pitää perustamisajankohtanaan kesäkuuta 2001.[7] Yhdistysrekisteriin Stadin Kingit ry. rekisteröitiin 7. helmikuuta 2006, ja yhdistys lakkautettiin rekisteristä 29. marraskuuta samana vuonna.[8]

HIFK:ssa kapteenina toiminut Jukka Halme on todennut seuran kannattajien olevan ”mieletön vahvuus meille”, ja että joukkue ja fanit ovat kuin yhtä perhettä.[9]

HIFK:n ja sen paikallisvastustaja HJK:n kohtaamiset tunnetaan Stadin derbyinä. Aikoinaan joukkueiden välistä vastakkainasettelua kasvatti vahvat seuraidentiteetit, sillä HIFK tunnettiin ruotsinkielisten seurana ja HJK suomenkielisten seurana.[10] Toinen perinteinen kilpakumppani on niin ikään helsinkiläinen Kiffen, jonka kanssa pelatuista kohtaamisista käytetään nimitystä Klassikern (suom. Klassikko). Kilpasuhteiden taustalla on se, että vaikka molemmat olivat aikoinaan porvarillisia suomenruotsalaisia seuroja, Kiffen suuntautui hieman HIFK:ta enemmän työväestön suuntaan ja otti HIFK:ta kärkkäämmin mukaan myös suomenkielisiä henkilöitä.[11][11]

Stadin Kingit sekä HJK:n Sakilaiset saivat kyseenalaista julkisuutta 27.11.2014 pelatun Eurooppa-liigan ottelun HJK – FC Kööpenhamina alla, kun kannattajaryhmien jäseniä ajautui keskenäiseen nujakointiin. Myös Stadin Kingejä oli nujakassa osallisena kööpenhaminalaisten puolella.[12] Kannattajaryhmien välistä nujakointia on ollut kuitenkin silloin tällöin aiemminkin.[13]

Toukokuussa 2015 parikymmentä HIFK-kannattajaa pahoinpiteli Tampereen Tammelan stadionilla järjestysmiehiä, joista osa oli naisia.[14] HIFK antoi väkivaltaisesti käyttäytyneille katsojille porttikieltoja otteluihinsa.[15] Vuotta myöhemmin Stadin Kingien marssin eturivissä nähtiin brittiläisen äärioikeistopuolue National Frontin logoa mukaileva lakana.[16] Stadin Kingien jäsen, uusnatsi Jesse Torniainen, on tuomittu kuolemaan johtaneesta Helsingin Asema-aukion pahoinpitelystä.[17][18] Torniaiselle ja kolmelle muulle miehelle luettiin lokakuussa 2017 Tampereella syyte toukokuussa 2015 pelatussa Ilves-ottelussa tapahtuneista järjestyksenvalvojien pahoinpitelyistä. Syyttäjä vaati kolmelle miehelle ehdotonta vankeusrangaistusta ja yhdelle ehdollista. Koventamisperusteena oli se, että osalla miehistä oli taustalla rankka rikosmenneisyys.[19] 8. marraskuuta neljä HIFK:n kannattajaa tuomittiin tapahtuneesta vankeusrangaistuksiin. Jesse Torniainen tuomittiin 50 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, kolme muuta kannattajaa 3–4 kuukauden mittaisiin ehdollisiin rangaistuksiin.[20]

Kauden 2017 liigakarsinnassa FC Honkaa vastaan HIFK:n kannattajat heittivät ottelun lopussa pelikentälle soihtuja, mikä aiheutti nurmeen tuhansien eurojen palovauriot. Lisäksi kannattajien katsomosta irtosi seitsemän laitamainosta, ja muutamia penkkejä rikottiin.[21]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 21. syyskuuta 2017.[22]

Maalivahdit
01 Suomen lippu Tomi Maanoja
71 Suomen lippu Carljohan Eriksson
Puolustajat
02 Suomen lippu Nosh A Lody
03 Suomen lippu Pauli Kuusijärvi
04 Suomen lippu Tommi Vesala
05 Suomen lippu Tuukka Andberg
12 Suomen lippu Tuomas Aho
15 Suomen lippu Kim Raimi
17 Suomen lippu Jani Bäckman
18 Suomen lippu Matias Hänninen
28 Suomen lippu Kristian Heinolainen
29 Suomen lippu Joonas Salmi
Keskikenttäpelaajat
06 Suomen lippu Xhevdet Gela
07 Suomen lippu Daniel Rantanen
08 Suomen lippu Jukka Halme
11 Suomen lippu Otto-Pekka Jurvainen
13 Suomen lippu Esa Terävä
20 Suomen lippu Tommi Jyry
21 Suomen lippu Eero Hyökyvirta
22 Suomen lippu Fredrik Lassas
23 Suomen lippu Mika Väyrynen (C)
27 Suomen lippu Nnaemeka Anyamele
Hyökkääjät
09 Suomen lippu Pekka Sihvola
10 Suomen lippu Juho Mäkelä
16 Suomen lippu Antti Ulmanen
19 Suomen lippu Aleksi Ristola
31 Suomen lippu Nikolas Saira
99 Suomen lippu Mikael Forssell

Taustaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[23]

  • Päävalmentaja:
  • Valmentaja: Mikko Eskelinen
  • Maalivahtivalmentaja: Petri Pyhältö
  • Maalivahtivalmentaja: Ville Anttonen
  • Fysioterapeutti: Masi Salmi
  • Fysioterapeutti: Ville Rapeli
  • Fysioterapeutti: Toni Kneip
  • Joukkueenjohtaja: Petteri Jutila
  • Joukkueenjohtaja: Joona Haavisto
  • Lääkäri: Kirsi Korpi (Diacor)
  • Lääkäri: Aapo Haavisto

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran ja sen edustusjoukkueiden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reservijoukkueiden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1999: HIFK/2 perustetaan ja se aloittaa toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta. Kauden päätteeksi joukkue nousi Kutoseen.[68]
  • 2000: HIFK/2 nousi Vitoseen.[68]
  • 2001: HIFK/2 nousi Neloseen.[68]
  • 2005: HIFK/2 perustetaan jälleen. Tällä kertaa kakkosjoukkue aloitti Kutosessa ja nousi kauden päätteeksi Vitoseen.lähde?
  • 2007: HIFK/2 nousi Neloseen.lähde?
  • 2008: HIFK/2 nousi Kolmoseen ja toimi omien nuorten ponnahduslautana nimellä Akademi.lähde?
  • 2009: HIFK/2 putosi Neloseen ja kauden alussa perustettu HIFK/3 nousi Kutoseen.lähde?
  • 2010: HIFK/2 pelasi Nelosessa ja HIFK/3 nousi Vitoseen.lähde?
  • 2011: HIFK/2 ja HIFK/3 säilyttivät sarjapaikkansa.lähde?
  • 2012: HIFK/2 ja HIFK/3 säilyttivät sarjapaikkansa.lähde?
  • 2013: HIFK/2 nousi Kolmoseen, HIFK/3 nousi Neloseen. HIFK/4 perustetaan ja se aloitti toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta[69], nousi Kutoseen.lähde?
  • 2014: HIFK/2, HIFK/3 ja HIFK/4 säilyttivät sarjapaikkansa.lähde?

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen-mestaruus: 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961 (7)
  • Suomen-mestaruushopea: 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971 (7)
  • Suomen-mestaruuspronssi: 1932, 1936, 1958, 1970 (4)

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjat 1930–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjataso Kaudet yht. Kaudet
1.[70] 29 1930–39, 1940/41, 1943/44–45, 1946/47–47/48, 1948–49, 1958–66, 1970–72
2.[61] 21 1945/46, 1950–57, 1967–69, 1973–74, 1999–2002, 2011–12, 2014
3.[71] 19 1975–78, 1988–98, 2008–10, 2013
4. 7 1979[72], 1984–87[73], 2006–07
5. 7 1980–83[74], 2003–05

Sarjat ja sijoitukset 2001 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
2001 Ykkönen (Etelälohko)[61] 6. 27 11 4 12 39 – 39 37
2002 Ykkönen (Etelälohko)[61] 7. 22 6 6 10 27 – 41 24
2003 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[75] 5. 22 10 3 9 54 – 50 33
2004 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[76] 2. 22 16 0 6 59 – 31 48
2005 Nelonen (Helsinki, lohko 2)[77] 1. 20 18 1 1 83 – 18 55
2006 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 3)[78] 2. 22 14 3 5 50 – 29 45
2007 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 2)[79] 1. 22 19 1 2 85 – 15 58
2008 Kakkonen (A-lohko)[80] 7. 26 11 5 10 39 – 31 38
2009 Kakkonen (A-lohko)[81] 7. 26 10 6 10 40 – 36 36
2010 Kakkonen (A-lohko)[82] 1. 26 15 6 5 49 – 23 51
2011 Ykkönen[61] 9. 24 8 5 11 26 – 30 29
2012 Ykkönen[61] 10. 27 5 6 16 29 – 54 21
2013 Kakkonen (Itälohko)[83] 1. 27 19 5 3 64 – 22 62
2014 Ykkönen[61] 1. 27 15 5 7 63 – 30 50
2015 Veikkausliiga[84] 7. 33 10 13 10 42 – 42 43
2016 Veikkausliiga[85] 10. 33 8 10 15 35 – 39 34
2017 Veikkausliiga[86] 11. 33 6 11 16 37 – 54 29

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björkman, Ingmar: Idrottsföreningen Kamraterna r.f. Helsingfors 1897 – 1997, 100 år för Finlands idrott, 100 vuotta Suomen urheilun hyväksi. , 1997. ISBN 952-90-9066-8.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HIFK kotikenttä 2015 Veikkausliiga 10.11.-14. Viitattu 11.11.2014.
  2. yleisiä seurasta HIFK. Viitattu 13.10.2014.
  3. Jalkapallokirja 2014, s. 458. Suomen Palloliitto, 2014.
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  5. Veikkausliigan verkkonäyttely: Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors (HIFK) Urheilumuseo.fi. Viitattu 5.11.2016.
  6. Kuisma, Joonas: Honka palaa Veikkausliigaan! Sihvolan saksipotkutasoitus ei riittänyt Yle.fi. 4.11.2017. Yleisradio. Viitattu 5.11.2017.
  7. Stadin kingit historia Stadin kingit. Viitattu 18.1.2015.
  8. Stadin kingit yhdistysrekisteriin prh. Viitattu 18.1.2015.
  9. Parviainen, Vesa: HIFK-fanit rähinöivät Tampereella - seura tuomitsee jyrkästi 15.5.2015. Iltalehti. Viitattu 14.8.2017.
  10. HJK:n legenda Peltoniemi HIFK:sta: Käyttivät joskus paljon deodoranttia
  11. a b Ånäs, Markus: HIFK – Ikuisesti sinun, s. 23–24. Johnny Kniga, 2015. ISBN 978-951-0-41947-2.
  12. Jalkapallofanien marssi päättyi 50 hengen mellakkaan Helsingissä
  13. HJK ja HIFK-fanit tappelussa Helsingissä
  14. HIFK-fanit löivät myös naisia - "poikkeuksellista väkivaltaa" Iltalehti 15.5.2015.
  15. Pilvinen, Sami: HIFK antoi porttikieltoja huligaaneille 15.5.2015. Iltalehti. Viitattu 14.8.2017.
  16. HIFK:n kannattajamarssin kärjessä äärioikeistolainen symboli Ilta-Sanomat 26.5.2016.
  17. Stadin derbyn jälkipyykki: Uusnatsi Jesse Torniainen päästettiin katsomoon - vapautui porttikiellosta, jonka sai aikaisemmasta joukkotappelusta Iltalehti 2.8.2017. Viitattu 2.8.2017.
  18. Waris, Olli: Asema-aukion pahoinpitelystä epäilty rähinöi jalkapallo-ottelussa - katso video Iltalehti.fi. 20.9.2016. Viitattu 3.8.2017.
  19. Niiranen, Jussi: Jesse Torniaiselle luettiin syyte pahoinpitelystä jalkapallo-ottelussa – joukko IFK:n faneja hyökkäsi järjestysmiesten kimppuun 25.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.11.2017.
  20. Niiranen, Jussi: Jesse Torniaiselle ja kolmelle muulle HIFK:n futiskannattajalle vankeustuomioita pahoinpitelystä 8.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.11.2017.
  21. Hakola, Tero: Telia 5G -areenalle tuhansien eurojen vahingot HIFK-fanien soihduista: Korjaajilla kiire saada kenttä kuntoon Huuhkajien otteluun 6.11.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2017.
  22. Edustusjoukkue - HIFK Fotboll HIFK Fotboll. Viitattu 10.7.2017.
  23. Edustusjoukkue - HIFK Fotboll HIFK Fotboll. Viitattu 22.3.2017.
  24. Vuorinen & Kasila s. 41
  25. Vuorinen & Kasila s. 93
  26. Vuorinen & Kasila s. 118
  27. Vuorinen & Kasila s. 121
  28. Vuorinen & Kasila s. 158
  29. Vuorinen & Kasila s. 186
  30. Vuorinen & Kasila s. 187-188
  31. a b Björkman s. 35
  32. Vuorinen & Kasila s. 247
  33. Vuorinen & Kasila s. 302-303
  34. Vuorinen & Kasila s. 380
  35. Björkman s. 11-13
  36. Björkman s. 21
  37. Björkman s. 27
  38. Björkman s. 87
  39. Björkman s. 91
  40. a b c d e f g h i j Lahtinen, Esko S.; Forsblom, Mauri; Heinonen, Markku; Lahtinen, Kirsti; Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 362. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  41. Björkman s. 114
  42. Björkman s.151
  43. Björkman s. 156
  44. Björkman s. 165
  45. Björkman s. 177
  46. Jalkapallokirja 2014, s. 312. Suomen Palloliitto, 2014.
  47. a b Jalkapallokirja 2014, s. 211. Suomen Palloliitto, 2014.
  48. Björkman s. 186
  49. Björkman s. 197
  50. Björkman s. 205
  51. a b Lahtinen, Esko S.; Forsblom, Mauri; Heinonen, Markku; Lahtinen, Kirsti; Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 360. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  52. Piipponen, Esko; Helikari, Torsti; Heinonen, Raimo: Jalkapallokirja 1973, s. 134. Turku: Suomen Palloliitto, 1973.
  53. a b Jalkapallokirja 2014, s. 213. Suomen Palloliitto, 2014.
  54. Björkman s. 210
  55. Björkman s. 211
  56. Björkman s. 219
  57. Björkman s. 230
  58. Björkman s. 231
  59. Björkman s. 241
  60. Björkman s. 250
  61. a b c d e f g h 2-tason sarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 21.12.2014.
  62. Nelonen L1 Hki 2002 spl. Viitattu 16.1.2015.
  63. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 308-309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  64. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 319-320. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  65. cup 2014 6.krs spl. Viitattu 20.1.2015.
  66. Jalkapallokirjat 2001–2014
  67. 11 lisenssiä päätetty Veikkausliiga (22.12.-14). Viitattu 22.12.2014.
  68. a b c HIFK:n nousun takuumies: Johnny Saxberg, HIFK 22.4.11 [vanhentunut linkki]
  69. HIFK/4 perusteilla, HIFK 9.11.12 [vanhentunut linkki]
  70. pääsarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pitarinen). Viitattu 21.12.2014.
  71. Jalkapallokirjat 1976–79, 89–99, 2009–11 ja 2014
  72. Björkman s. 231
  73. Björkman s. 244, 246, 249, 250
  74. Björkman s. 235, 237, 239, 241
  75. Helsingin piirin tilastot 2003
  76. Helsingin piirin tilastot 2004
  77. Helsingin piirin tilastot
  78. 4-tason sarjataulukot 06 RSSSF (26.10.-06). Viitattu 21.12.2014.
  79. 4-tason sarjataulukot 07 Hki SPL Hgin piiri. Viitattu 21.12.2014.
  80. Soininen, Heidi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009, s. 309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  81. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  82. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 311. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  83. Jalkapallokirja 2014, s. 301. Suomen Palloliitto, 2014.
  84. Joukkuetilastot 2015 Veikkausliiga.com. Viitattu 25.10.2015.
  85. Joukkuetilastot 2016 Veikkausliiga.com. Viitattu 31.10.2016.
  86. Joukkuetilastot 2017 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]