HIFK Fotboll

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HIFK Soccer)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HIFK
HIFK-Jalkapallo.svg
Koko nimi Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
Lempinimet Tähtirinnat
De stjärnprydda
Punapaidat
Rödtröjorna
Stadin kingit
Stadens stolthet
Kaunein kaikista
Perustettu 1897 (seura)
1907 (jalkapallojaosto)
Kaupunki Helsinki
Kenttä Bolt Arena
– kapasiteetti 10 770
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Suomi Christoffer Perret
Päävalmentaja Espanja Joaquín Gómez
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Mitalit
Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961
Hopeaa Hopeaa 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971
Pronssia Pronssia 1932, 1936, 1958, 1970
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 1959

HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaosto, jonka miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2020 Suomen korkeimmalla sarjatasolla Veikkausliigassa. Kotiottelunsa HIFK pelaa Töölössä Bolt Areenalla.

HIFK on perustettu 1897 ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. HIFK:n jalkapallojaostoon kuuluu myös vuonna 2020 perustettu HIFK Futsal, jonka edustusjoukkue pelaa pääsarjatasolla Futsal-liigassa.

Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen[1], ja ne löytyvät peliasustakin: paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen[2]. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").

HIFK pelasi aikoinaan 29 kautta SM-sarjassa (1930–1972) ja voitti seitsemän Suomen mestaruutta. Uudelleen se pelasi suomalaisen jalkapalloilun korkeimmalla sarjatasolla kausina 2015–2017.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingforsin perusti tuolloin 15-vuotias helsinkiläinen Svenska Reallyceumin oppilas Georges Doubitsky 15. lokakuuta 1897. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.

Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.[3] Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.

HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 19471959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.

HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.

Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla. Tämän jälkeen Nelosessa pelannut reservijoukkue nousi seuran edustusjoukkueeksi. HIFK teki kuitenkin paluuta takaisin Ykköseen, pelaten sarjatasolla seuraavaksi vuosina 2011 ja 2012, mutta pudoten kauden 2012 päätteeksi Kakkoseen. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. HIFK nousi kauden 2013 päätteeksi takaisin Ykköseen peitottuaan nousukarsinnassa kemiläisen PS Kemin. Kausi 2014 Ykkösessä oli sekin menestyksekäs, kun HIFK kiri viimeisellä kierroksella sarjan voittoon ja nousi Veikkausliigaan.

Nousun varmistuttua HIFK ilmoitti pelaavansa kotiottelunsa Veikkausliigassa Sonera Stadiumilla, paikallisvastustaja HJK:n kotikentällä. Joulukuussa 2014 HIFK käynnisti joukkorahoituskampanjan Invesdorin avustamana. HIFK pyrki keräämään annista 250 000 – 400 000 euroa myymällä osakkeita 189,70 euron kappalehintaan. Osakkeen hinta tuli seuran perustamisvuodesta. Seuran toimitusjohtaja René Östermanin mukaan HIFK oli ennen Veikkausliiga-kautta rahoituksen tarpeessa ja joukkorahoitus antoi seuran kannattajille käytännöllisimmän tien ryhtyä seuran omistajaksi. Kampanja päättyi onnistuneesti ja HIFK keräsi 345 823 euroa yhteensä 786 sijoittajalta.

HIFK oli pelannut divisioonaottelujaan Töölön Pallokentällä ja Brahenkentällä, mutta siirtyi liiganousun myötä jakamaan Sonera Stadiumin yhdessä HJK:n kanssa. Veikkausliigan kaudella 2015 HIFK esiintyi kokonaan suomalaisella joukkueella, joka pysytteli koko kauden putoamisviivan yläpuolella sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Eniten maaleja teki yhdeksästi onnistunut Pekka Sihvola.[4] Kauden 2017 päätteeksi HIFK hävisi kaksiosaisessa Veikkausliigan karsinnassa FC Hongalle ja putosi Ykköseen.[5]

Ykkösen kaudelle 2018 HIFK nimesi päävalmentajakseen yksivuotisella sopimuksella Teemu Kankkusen.[6] Kankkunen onnistui johtamaan joukkonsa Ykkösen mestariksi ja HIFK nousi sen myötä takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2019, vuoden tauon jälkeen.

Vuoden 2019 toukokuussa Lontoossa asuva kiinalainen liikemies Jin "Lucas" Chang osti 51,9 %:n enemmistön HIFK:n osakkeista.[7] Vuoden 2020 joulukuussa Chang luopui osakkeistaan ja seuran taustayhdistys HIFK Soccer rf palasi HIFK Fotboll Ab:n suurimmaksi omistajaksi.[8]

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK Fotbollin kannattajia fanipäädyssä kesällä 2017.

HIFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit pitää perustamisajankohtanaan kesäkuuta 2001.[9] Yhdistysrekisteriin Stadin Kingit ry. rekisteröitiin 7. helmikuuta 2006, ja yhdistys lakkautettiin rekisteristä 29. marraskuuta samana vuonna.[10]

HIFK:n ja sen paikallisvastustaja HJK:n kohtaamiset tunnetaan Stadin derbyinä. Aikoinaan joukkueiden välistä vastakkainasettelua kasvatti vahvat seuraidentiteetit, sillä HIFK tunnettiin ruotsinkielisten seurana ja HJK suomenkielisten seurana.[11] Toinen perinteinen kilpakumppani on niin ikään helsinkiläinen Kiffen, jonka kanssa pelatuista kohtaamisista käytetään nimitystä Klassikern (suom. Klassikko). Kilpasuhteiden taustalla on se, että vaikka molemmat olivat aikoinaan porvarillisia suomenruotsalaisia seuroja, Kiffen suuntautui hieman HIFK:ta enemmän työväestön suuntaan ja otti HIFK:ta kärkkäämmin mukaan myös suomenkielisiä henkilöitä.[12]

Toukokuussa 2015 parikymmentä HIFK-kannattajaa pahoinpiteli Tampereen Tammelan stadionilla järjestysmiehiä, joista osa oli naisia.[13] HIFK antoi väkivaltaisesti käyttäytyneille katsojille porttikieltoja otteluihinsa.[14] Neljälle miehelle luettiin lokakuussa 2017 Tampereella syyte toukokuussa 2015 pelatussa Ilves-ottelussa tapahtuneista järjestyksenvalvojien pahoinpitelyistä. Syyttäjä vaati kolmelle miehelle ehdotonta vankeusrangaistusta ja yhdelle ehdollista. Koventamisperusteena oli se, että osalla miehistä oli taustalla rankka rikosmenneisyys.[15] 8. marraskuuta neljä HIFK:n kannattajaa tuomittiin tapahtuneesta vankeusrangaistuksiin. Yksi miehistä tuomittiin 50 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, kolme muuta kannattajaa 3–4 kuukauden mittaisiin ehdollisiin rangaistuksiin.[16]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 2. elokuuta 2021.[17]

Nro. Paikka Pelaaja
1 M Suomi Markus Uusitalo (lainalla FC Hongasta)
2 H Sierra Leone Kei Kamara
3 P Suomi Sakari Mattila
4 P Suomi Hannu Patronen
5 P Espanja Pipe Sáez
6 K Pohjois-Irlanti Jake Dunwoody
7 H Suomi Jusif Ali
8 K Suomi Jukka Halme
9 H Espanja Juanan Entrena
10 K Suomi Moshtagh Yaghoubi
11 K Suomi Aatu Kujanpää
Nro. Paikka Pelaaja
15 P Suomi Jean-Claude Mabinda
16 P Suomi Tino Palmasto
17 K Suomi Jani Bäckman
22 K Suomi Matej Hradecký
23 P Kolumbia Aldayr Hernández
25 M Viro Martti Puolakainen
31 H Suomi Keaton Isaksson
35 M Irlanti Calum Ward
44 H Suomi Sakari Tukiainen
70 P Suomi Mosawer Ahadi
88 P Yhdysvallat Macario Hing-Glover

Lainalla olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 26. heinäkuuta 2021.

Nro. Paikka Pelaaja
14 H Brasilia Erikson Carlos (lainalla KTP:ssa)

Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[17]

  • Päävalmentaja: Espanja Joaquín Gómez
  • Valmentaja: Suomi Antti Niemi
  • Valmentaja: Suomi Tommi Ekmark
  • Fysiikkavalmentaja: Suomi Risto-Matti Toivonen
  • Fysioterapeutti: Suomi Joni Välilä
  • Huoltaja: Ranska Ludovic Thuné
  • Joukkueenjohtaja, Analyytikko: Suomi Olli Orvasto
  • Joukkueenjohtaja: Suomi Joona Haavisto
  • Lääkäri: Suomi Aapo Haavisto
  • Lääkäri: Suomi Jammu Öunap

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran ja sen edustusjoukkueiden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reservijoukkueiden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde kaudesta 2006 eteenpäin:[62]

  • 1999: HIFK/2 perustetaan ja se aloittaa toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta. Kauden päätteeksi joukkue nousee Kutoseen.[63]
  • 2000: HIFK/2 nousee Vitoseen.[63]
  • 2001: HIFK/2 nousee Neloseen.[63]
  • 2005: HIFK/2 perustetaan jälleen. Tällä kertaa kakkosjoukkue aloittaa Kutosessa ja nousee kauden päätteeksi Vitoseen.
  • 2006: HIFK/2 säilyy Vitosessa.
  • 2007: HIFK/2 nousee Neloseen.
  • 2008: HIFK/2 nousee Kolmoseen.
  • 2009: HIFK/2 putoaa Neloseen. HIFK/3 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2010: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 nousee Vitoseen.
  • 2011: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2012: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2013: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/3 nousee Neloseen. HIFK/4 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2014: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2015: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 säilyy Vitosessa. HIFK/5 perustetaan, se aloittaa Kutosessa ja säilyy siellä.
  • 2016: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 putoaa Kutoseen ja HIFK/5 säilyy Kutosessa.
  • 2017: HIFK/2 nousee Kakkoseen, HIFK/3 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Kutosessa.
  • 2018: HIFK/2 putoaa Kolmoseen, HIFK/3 säilyy Kolmosessa ja HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2019: HIFK/2 putoaa Neloseeen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2020: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2021: HIFK/2 pelaa Kolmosessa. HIFK/3 perustetaan uudelleen HIFK/4 tilalle ja pelaa Vitosessa.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen-mestaruus: 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961 (7)
  • Suomen-mestaruushopea: 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971 (7)
  • Suomen-mestaruuspronssi: 1932, 1936, 1958, 1970 (4)
  • Suomen Cup-mestaruushopea: 1959 (1)

Muita saavutuksia:

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjat 1930–2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjataso Kaudet yht. Kaudet
1.[64] 30 1930–39, 1940/41, 1943/44–45, 1946/47–47/48, 1948–49, 1958–66, 1970–72, 2015–17, 2019
2.[55] 21 1945/46, 1950–57, 1967–69, 1973–74, 1999–2002, 2011–12, 2014, 2018
3.[65] 19 1975–78, 1988–98, 2008–10, 2013
4. 7 1979[66], 1984–87[67], 2006–07
5. 7 1980–83[68], 2003–05

Sarjat ja sijoitukset 2001 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
2001 Ykkönen (Etelälohko)[55] 6. 27 11 4 12 39 – 39 37
2002 Ykkönen (Etelälohko)[55] 7. 22 6 6 10 27 – 41 24
2003 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[69] 5. 22 10 3 9 54 – 50 33
2004 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[70] 2. 22 16 0 6 59 – 31 48
2005 Nelonen (Helsinki, lohko 2)[71] 1. 20 18 1 1 83 – 18 55
2006 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 3)[72] 2. 22 14 3 5 50 – 29 45
2007 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 2)[73] 1. 22 19 1 2 85 – 15 58
2008 Kakkonen (A-lohko)[74] 7. 26 11 5 10 39 – 31 38
2009 Kakkonen (A-lohko)[75] 7. 26 10 6 10 40 – 36 36
2010 Kakkonen (A-lohko)[76] 1. 26 15 6 5 49 – 23 51
2011 Ykkönen[55] 9. 24 8 5 11 26 – 30 29
2012 Ykkönen[55] 10. 27 5 6 16 29 – 54 21
2013 Kakkonen (Itälohko)[77] 1. 27 19 5 3 64 – 22 62
2014 Ykkönen[55] 1. 27 15 5 7 63 – 30 50
2015 Veikkausliiga[78] 7. 33 10 13 10 42 – 42 43
2016 Veikkausliiga[79] 10. 33 8 10 15 35 – 39 34
2017 Veikkausliiga[80] 11. 33 6 11 16 37 – 54 29
2018 Ykkönen[55] 1. 27 16 6 5 47 – 22 54
2019 Veikkausliiga[81] 7. 27 10 9 8 37–34 39
2020 Veikkausliiga[82] 8. 22 8 4 10 29–33 28

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björkman, Ingmar: Idrottsföreningen Kamraterna r.f. Helsingfors 1897 – 1997, 100 år för Finlands idrott, 100 vuotta Suomen urheilun hyväksi. , 1997. ISBN 952-90-9066-8.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. yleisiä seurasta HIFK. Viitattu 13.10.2014.
  2. Jalkapallokirja 2014, s. 458. Suomen Palloliitto, 2014.
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  4. Veikkausliigan verkkonäyttely: Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors (HIFK) Urheilumuseo.fi. Viitattu 5.11.2016.
  5. Kuisma, Joonas: Honka palaa Veikkausliigaan! Sihvolan saksipotkutasoitus ei riittänyt Yle.fi. 4.11.2017. Yleisradio. Viitattu 5.11.2017.
  6. Teemu Kankkunen HIFK:n päävalmentajaksi Hifkfotboll.fi. 4.12.2017. HIFK Fotboll. Viitattu 5.12.2017.
  7. HIFK:n uusi omistaja oli hämärän kohun keskellä vain vuosi sitten - bisneskumppani poseerasi vähäpukeisten naisten ja aseiden kanssa, raivostui levinneistä kuvista www.iltalehti.fi. Viitattu 15.5.2019.
  8. TIEDOTE: HIFK ja Lucas Chang Jin jatkavat eri suuntiin www.hifkfotboll.fi. Viitattu 6.5.2021.
  9. Stadin kingit historia Stadin kingit. Viitattu 18.1.2015.
  10. Stadin kingit yhdistysrekisteriin prh. Viitattu 18.1.2015.
  11. HJK:n legenda Peltoniemi HIFK:sta: Käyttivät joskus paljon deodoranttia iltasanomat.fi.
  12. Ånäs, Markus: HIFK – Ikuisesti sinun, s. 23–24. Johnny Kniga, 2015. ISBN 978-951-0-41947-2.
  13. HIFK-fanit löivät myös naisia - "poikkeuksellista väkivaltaa" Iltalehti 15.5.2015.
  14. Pilvinen, Sami: HIFK antoi porttikieltoja huligaaneille 15.5.2015. Iltalehti. Viitattu 14.8.2017.
  15. Niiranen, Jussi: Jesse Torniaiselle luettiin syyte pahoinpitelystä jalkapallo-ottelussa – joukko IFK:n faneja hyökkäsi järjestysmiesten kimppuun 25.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.11.2017.
  16. Niiranen, Jussi: Jesse Torniaiselle ja kolmelle muulle HIFK:n futiskannattajalle vankeustuomioita pahoinpitelystä 8.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.11.2017.
  17. a b Edustusjoukkue 2021 HIFK Fotboll. Viitattu 24.5.2021.
  18. Vuorinen & Kasila s. 41
  19. Vuorinen & Kasila s. 93
  20. Vuorinen & Kasila s. 118
  21. Vuorinen & Kasila s. 121
  22. Vuorinen & Kasila s. 158
  23. Vuorinen & Kasila s. 186
  24. Vuorinen & Kasila s. 187-188
  25. a b Björkman s. 35
  26. Vuorinen & Kasila s. 247
  27. Vuorinen & Kasila s. 302-303
  28. Vuorinen & Kasila s. 380
  29. Björkman s. 11-13
  30. Björkman s. 21
  31. Björkman s. 27
  32. Björkman s. 87
  33. Björkman s. 91
  34. a b c d e f g h i j Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 362. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  35. Björkman s. 114
  36. Björkman s. 151
  37. Björkman s. 156
  38. Björkman s. 165
  39. Björkman s. 177
  40. Jalkapallokirja 2014, s. 312. Suomen Palloliitto, 2014.
  41. a b Jalkapallokirja 2014, s. 211. Suomen Palloliitto, 2014.
  42. Björkman s. 186
  43. Björkman s. 197
  44. Björkman s. 205
  45. a b Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 360. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188.
  46. Piipponen, Esko – Helikari, Torsti – Heinonen, Raimo: Jalkapallokirja 1973, s. 134. Turku: Suomen Palloliitto, 1973.
  47. a b Jalkapallokirja 2014, s. 213. Suomen Palloliitto, 2014.
  48. Björkman s. 210
  49. Björkman s. 211
  50. Björkman s. 219
  51. Björkman s. 230
  52. Björkman s. 231
  53. Björkman s. 241
  54. Björkman s. 250
  55. a b c d e f g h i 2-tason sarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 21.12.2014.
  56. Nelonen L1 Hki 2002 spl. Viitattu 16.1.2015.
  57. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 308-309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188.
  58. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 319-320. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188.
  59. cup 2014 6.krs spl. Viitattu 20.1.2015.
  60. Jalkapallokirjat 2001–2014
  61. 11 lisenssiä päätetty Veikkausliiga (22.12.-14). Viitattu 22.12.2014.
  62. Kaudet Tulospalvelussa
  63. a b c HIFK:n nousun takuumies: Johnny Saxberg, HIFK 22.4.11 [vanhentunut linkki]
  64. pääsarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pitarinen). Viitattu 21.12.2014.
  65. Jalkapallokirjat 1976–79, 89–99, 2009–11 ja 2014
  66. Björkman s. 231
  67. Björkman s. 244, 246, 249, 250
  68. Björkman s. 235, 237, 239, 241
  69. Helsingin piirin tilastot 2003 web.archive.org.
  70. Helsingin piirin tilastot 2004 web.archive.org.
  71. Helsingin piirin tilastot web.archive.org.
  72. 4-tason sarjataulukot 06 RSSSF (26.10.-06). Viitattu 21.12.2014.
  73. 4-tason sarjataulukot 07 Hki SPL Hgin piiri. Viitattu 21.12.2014.
  74. Soininen, Heidi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009, s. 309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  75. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  76. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 311. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188.
  77. Jalkapallokirja 2014, s. 301. Suomen Palloliitto, 2014.
  78. Joukkuetilastot 2015 Veikkausliiga.com. Viitattu 25.10.2015.
  79. Joukkuetilastot 2016 Veikkausliiga.com. Viitattu 31.10.2016.
  80. Joukkuetilastot 2017 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2017.
  81. Joukkuetilastot 2019 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 19.10.2019.
  82. Joukkuetilastot 2020 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 5.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]