McDonnell Douglas F/A-18 Hornet

Wikipedia
(Ohjattu sivulta F/A-18 Hornet)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
F/A-18 Hornet
Hornet lennolla Etelä-Kiinan meren yllä
Hornet lennolla Etelä-Kiinan meren yllä
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas / Boeing
Northrop
Ensilento 18. marraskuuta 1978
Esitelty 7. tammikuuta 1983
Status käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain laivasto
Yhdysvaltain merijalkaväki
Australian kuninkaalliset ilmavoimat
Valmistusmäärä 1 480
Kehitetty mallista Northrop YF-17

McDonnell Douglas F/A-18 Hornet on yhdysvaltalaisen McDonnell Douglasin (nykyään Boeing) valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone.

F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja kuusi prosenttia pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä ja varustelultaan samanlaisia yksipaikkaisten koneiden kanssa.

F/A-18 Hornetia käyttävät muun muassa Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki, NASA, Australian kuninkaalliset ilmavoimat (RAAF), Kuwaitin ilmavoimat, Sveitsi, Malesia, Kanada, Espanja ja Suomi (F/A-18C/D).  

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokone suunniteltiin tukialuskäyttöön korvaamaan A-4 Skyhawk-, A-7 Corsair II-, ja F-4 Phantom II -koneita ja kevyempänä täydentämään F-14 Tomcat -kalustoa. Aluksi Grumman tarjosi kevennettyä versiota F-14-koneesta ja McDonnell Douglas ehdotti F-15-koneen muuntamista laivastokäyttöön sopivaksi. Kumpikin vaihtoehto todettiin jo varhain vain vähän F-14-konetta edullisemmaksi.

Konetyypiksi valittiin Northropin YF-17, joka oli aiemmin hävinnyt kilpailun ilmavoimien jokasään hävittäjäkoneesta F-16 Fighting Falconille. Varsinainen tuotanto annettiin McDonnell Douglasille.

Varhaisissa suunnitelmissa oli kolme eri konetyyppiä, yksipaikkaiset F-18 ja rynnäkkökone A-18 sekä kaksipaikkainen koulutuskone TF-18. F- ja A-mallien ainoa oleellinen ero oli erilainen avioniikka. Suunnitelmien edetessä F- ja A-mallit yhdistettiin F/A-18A-koneeksi ja koulutusversiosta tuli F/A-18B.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien F-18D Hornet

Koneita ostettiin alun perin 64, joista seitsemän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuorevedellä 1996–2000. F-18 tilattiin Suomeen kesken 1990-luvun taantumaa. Markan arvon heikkenemisen, indeksimaksujen ja Euroopan unionin tullimaksujen ja niiden viivästyskorkojen vuoksi koneiden hinta nousi kaavaillusta 13 miljardista markasta (2,17 miljardia euroa) 3,16 miljardiin euroon eli noin 46 prosenttia.[1]

Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 F-18C-torjuntahävittäjää.[2] Suomessa käytettiin aiemmin merkintää ”F-18”, joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack[3]). Erottelu oli poliittinen, sillä kone on lähes identtinen Yhdysvaltain laivaston käyttämiin nähden – ilmasta-maahan-aseistus vain päätettiin jättää ostamatta. Päätökseen palattiin 2000-luvun alussa ja Hornetien ilmasta-maahan-ominaisuudet päätettiin ottaa käyttöön. Tämän mahdollistamiseksi tilattiin elinkaaren keskivaiheen päivityksen (MLU2) yhteydessä muun muassa Litening AT-maalinosoituslaitteita.[4] Hornetien uudistuksen kokonaissumma nousee Ilmavoimien arvion mukaan 1,625 miljardiin euroon.[5] Nykyään ilmavoimat viittaa koneisiin F/A-18-tyyppimerkinnällä.[6]

Ilmavoimen F-18C Hornet Saksassa

Suomessa käytössä olevat F-18-lentokoneet kantavat pääasiassa siipien alla neljää AIM-120 AMRAAM (keskimatkan ilmataisteluohjus) -tutkaohjusta ja siipien kärjissä kahta AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjusta (lyhyen matkan ilmataisteluohjus). Maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 ohjusta ja kaksi AIM-9-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun.

Vuonna 2007 ilmavoimissa otettiin käyttöön kypärätähtäimet ja Sidewinder-infrapunaohjusten uusin kehitysversio (AIM-9X) osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä (MLU1). Syksyllä 2008 saatiin myyntivahvistus tilauksesta, joka arvioitiin optioineen 400 miljoonan dollarin arvoiseksi.[7] Tilaukseen kuului muun muassa 70 kappaletta radioita, kypärätähtäimiä ja näyttöpaneeleita sekä 15 JSOW-liitopommia.[7] Marraskuussa 2011 Yhdysvaltain kongressi antoi myyntiluvan kehittyneemmälle AGM-158 JASSM -risteilyohjukselle. 1. maaliskuuta 2012 vahvistettiin kaupat 70 JASSM-ohjukselle. Kauppaan sisältyy taisteluohjukset, harjoitusohjuksia, koulutusta ja tarvittavat muutokset koneiden järjestelmiin.[8] Maataistelukyvyn ja ilmasta-maahan-ohjusten sekä pommien käyttöönotto muutti Hornetien tyyppiluokituksen F-mallista F/A-malliin. Vastaava elinkaaren keskivaiheen päivityksen myötä tapahtunut maataistelukyvyn lisäys tehtiin Sveitsissä.

MLU1 2004–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MLU2 2012–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli puolet koneista oli päivitetty 1. kesäkuuta 2015 mennessä. Kyseisellä viikolla ilmavoimat pudottaa ensimmäiset kovat pomminsa (JDAM) sitten toisen maailmansodan.[9]

  • Viesti- ja suunnistusjärjestelmien päivityksiä
  • Nato-yhteensopiva Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä
  • Ohjaamon päivitys nestekidenäyttöihin
  • Sensori- ja omasuojajärjestelmän päivityksiä
  • AMRAAM-tutkaohjuksen uuden version, 120C-7:n käyttöönotto
  • Ilmasta maahan -täsmäaseistuksen käytöönotto (lyhyen kantaman ohjautuva JDAM-pommi, keskipitkän kantaman JSOW-liitopommi sekä pitkän kantaman JASSM-risteilyohjus)
  • Litening-maalinosoituslaite
  • Uuden aseistuksen edellyttämät ohjelmistopäivitykset
  • Varaosahankintoja ja rakennevahvistustöitä
  • Uusi koelentomittausjärjestelmä [6]

Hornet-onnettomuudet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ilmavoimien F-18C Hornet

Suomessa on palveluskäytössä menetetty 15 vuodessa kaksi konetta (vuosina 2001 ja 2010) ja yksi vaurioitui pahoin yhteentörmäyksessä vuonna 2001 sekä vuonna 2006 kaksi konetta törmäsi toisiinsa saaden pieniä vaurioita. Onnettomuuksissa ei ole kuollut ketään.

8. marraskuuta 2001 Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n HN-430 ja HN-413 törmäsivät toisiinsa ilmassa Karstulassa[10], Kyyjärven lounaispuolella. HN-430 putosi maahan ja romuttui täysin lentäjän pelastautuessa heittoistuimella. HN-413:n lentäjä onnistui palaamaan Pirkkalan tukikohtaan.[11] HN-413 muutettiin 15 miljoonan euron kustannuksin ja Kanadan ilmavoimilta ostetun CF-18B-koneen eturungon osilla kaksipaikkaiseksi F-18D-hävittäjäksi. Korjaustyö aloitettiin 2006 ja se valmistui syksyllä 2009. Maailmallakin ainutlaatuinen uudelleenrakennusurakka nosti koulukoneiden lukumäärän kahdeksaan.[12][13] Korjaustyöt maksoivat 15 miljoonaa euroa ja niihin kului noin 100 000 työtuntia. Horneteiden kappalehinnaksi on 1990-luvulla arviotu tulleen noin 25 miljoonaa euroa. HN-413:lla oli lennetty vain kymmenesosa kaikkiaan Horneteiden 6 000 lentotunnista. Hornet 18D:n korjaamiseen käytettiin edellisen Hornet-polven 18B:n rungon etuosaa, joka ostettiin Kanadasta. Työt suoritti Patria yhteistyössä Suomen ilmavoimien, Yhdysvaltain laivaston ja Boeingin kanssa, joka joutui käynnistämään vanhaa tuotantolinjaansa osien saamiseksi jo myynnistä poistuneeseen malliin. Korjattu HN-413 oli numeroltaan HN-468.[14]

4. toukokuuta 2006 Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä. Kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaajan kärki (HN-415) ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Molemmat koneet laskeutuivat kentälleen Rissalaan onnistuneesti.

21. tammikuuta 2010 aiemmin vaurioitunut ja korjattu HN-468 tuhoutui Juupajoella tapahtuneessa maahansyöksyssä.[15] Kone oli korjauksien vuoksi Patrian kirjoilla, eikä sitä ollut vielä luovutettu Ilmavoimille.[16] Koneella lennettiin ns. vastaanottokoelentoja ja sillä oli ennen maahansyöksyä tehty ns. virheliiketesti. Kaksihenkinen miehistö – 32-vuotias kapteeni ja 44-vuotias everstiluutnantti – pelastautuivat heittoistuimilla, mutta molemmat loukkaantuivat niin vakavasti, että he tarvitsivat leikkaushoitoa.[15]

26. tammikuuta 2011 Hornet HN-428 (F-18C) ajautui rullaustieltä Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Lentäjä ehti koneesta pois heittoistuimella ennen kuin se törmäsi lumipenkkaan. Hän selvisi venähdyksin.[17] Kyseessä oli pimeänäkölaitteen avulla tehty harjoituslaskeutuminen pimennetylle kentälle. Lentäjän olisi pitänyt laskeutua kiitotielle, mutta hän laskeutui rullaustielle syystä, joka ei ole toistaiseksi tiedossa. Lentäjä toimi tilanteessa oikein.[18] [19]

NASA:n F/A-18-lentokoneiden AAR -kytkentä.

EA-18G Growler[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio, joka lensi ensilentonsa 15. elokuuta 2006 .[20] Kone tuli Yhdysvaltain laivaston palveluskäyttöön vuonna 2009[21] korvaten laivaston EA-6B Prowler -koneet ja jo käytöstä poistetut ilmavoimien EF-111A Raven -koneet.

Tekniset tiedot (F/A-18C/D)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McDONNELL DOUGLAS F-A-18 HORNET.png

Lähde: U.S. Navy fact file,[22] Frawley Directory,[23] Great Book[24]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1 (F/A-18C), 2 (F/A-18D)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&017.07000017,07 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&011.043000011,43 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.06700004,67 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&038.&&&&0038 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&010680.&&&&0010 680 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&016850.&&&&0016 850 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&023541.&&&&0023 541 kg
  • Polttoainetilavuus: 4930 l
  • Voimalaite: 2 × General Electric F404-GE-402 jälkipolttavaa ohivirtausmoottoria, &&&&&&&&&&&&&048.020000048,2 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&&079.020000079,2 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01915.&&&&001 915 km/h (Mach 1,8) 12 190 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03700.&&&&003 700 km lisäsäiliöiden kanssa korkealla[25], 740 km[26] hävittäjätehtävä; noin 1 000 km rynnäkkötehtävä
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&03330.&&&&003 330 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&015000.&&&&0015 000 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0254.&&&&00254 m/s
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0454.&&&&00454 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 0,96 (1,13 normaalilentopainolla ja 50 % polttoainevaroilla)

Aseistus

Avioniikka

  • Hughes APG-73-tutka
  • ROVER-antenni (Remotely Operated Video Enhanced Receiver)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/armeija-saastaa-ja-kayttaa-miljardeja-horneteihin
  2. "F-18 Hornet". Ilmavoimat. Viitattu 11.1.2007.
  3. "Model designation of Military Aerospace Vechiles". (.pdf-tiedosto) 12.5.2004. United States Department of Defence. Viitattu 30.6.2007. (englanniksi)
  4. http://www.lentoposti.fi/uutiset/ensimmaiset_mlu2_paivitetyt_hornetit_ovat_koelentovaiheessa
  5. Raivio, Jyri: Hornetien uudistuksesta jättikulut Helsingin Sanomat. 2.10.2008. Viitattu 1.3.2012.
  6. a b c Hornet-kalusto saavuttaa suorituskykynsä huipun 10.4.2015. Ilmavoimat. Viitattu 27.5.2015.
  7. a b van Leeuwen, Marcel: Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program 9.9.2008. Aviationnews.eu. Viitattu 12.9.2008. (englanniksi)
  8. Suomi hankkii pitkän kantaman ilmasta-maahan ohjusjärjestelmän puolustusvoimat.fi. 2.3.2012. Suomen puolustusvoimat. Viitattu 28.11.2012.
  9. HS: Ilmavoimat pudottaa ensimmäiset pomminsa 70 vuoteen Iltasanomat. 31.5.2015. Viitattu 31.5.2015.
  10. "Hornet-onnettomuuden aiheutti riittämätön näköhavainto" Verkkouutiset.fi
  11. http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/kotimaa/10396.html
  12. http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-11-30,104:2:422740,1:0:0:0:0:0:
  13. Tuunattu Hornet nousee siivilleen
  14. http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/article331017.ece?s=u&wtm=tt-25092009
  15. a b Sama Hornet ollut onnettomuudessa ennenkin
  16. Frankenplane-turmakone oli uniikki yksilö yle.fi.
  17. Hornet-turmaa tutkittu koko yö - lentäjä pelastautui heittoistuimella
  18. Jukka Harju, Hornet-lentäjää ei syytelty Pirkkalan kentällä, Helsingin Sanomat 28.1.2011 sivu A 6
  19. Ruotuväki
  20. "Boeing Flies EA-18G Growler for First Time". 15.8.2006. Boeing. Viitattu 14.10.2006. (englanniksi)
  21. http://www.navair.navy.mil/index.cfm?fuseaction=home.PrintNewsStory&id=4231
  22. "F/A-18 Hornet strike fighter fact file." US Navy, 26 May 2009.
  23. Frawley, Gerald. "Boeing F/A-18 Hornet". The International Directory of Military Aircraft, 2002/2003. Fyshwick ACT: Aerospace Publications Pty Ltd., 2002. ISBN 978-1-875671-55-7.
  24. Spick, Mike, ed. "F/A-18 Hornet". Great Book of Modern Warplanes. St. Paul, Minnesota: MBI Publishing, 2000. ISBN 978-0-7603-0893-6.
  25. F-18 Hornet (HN) Ilmavoimien sivusto.
  26. Hornet – Ilmavoimien tehonyrkki Rannikon puolustaja-lehden sivusto.
  27. "Designations of U.S. Nuclear Weapons." designation-systems.net. Retrieved: 8 April 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F/A-18 Hornet.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:McDonnell Douglas F/A-18 Hornet  –  (tekniset tiedot)