Espanjan ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espanjan ilmavoimat
Roundel of Spain.svg
Konetunnus
Ilmavoimien tunnus
Ilmavoimien tunnus
Toiminnassa 28. helmikuuta 1913 –
Valtio  Espanja
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli ilmapuolustus
Osa joukkoa Espanjan asevoimat
Koko 23 000 henkeä (2018)
414 lentokonetta
Motto Per aspera ad astra
Sodat ja taistelut Rifin sota
Espanjan sisällissota
Ifnisota
Jugoslavian hajoamissodat
Kosovon sota
Libyan sota
Vuosipäivät 10. joulukuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja Felipe VI
ilmavoimien kenraali Javier Salto

Espanjan ilmavoimat (esp. Ejército del Aire) on Espanjan asevoimien puolustushaara, joka vastaa Espanjan ilmapuolustuksesta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantin ylittänyt Plus Ultra -vesilentokone Palos de la Fronterassa.

Espanjassa on käytetty sotilaallisesti kuumailmapalloja ensikertaa vuonna 1896. Maavoimien ilmailujoukot perustettiin samana vuonna ja sijoitettiin Guadalajaraan. Joukkojen ensimmäisen lentolaitteen, lentovene Españan, valmistutti Leonardo Torres y Quevedo Alfredo Kindelánin avustamana vuonna 1905. Koneella tehtiin lukuisia koe- ja esittelylentoja.

Maavoimien lentojoukot perustettiin virallisesti vuonna 1909, kun eversti Pedro Vives Vich ja kapteeni Alfredo Kindelán tekivät virkamatkan useaan Euroopan maahan selvittääkseen mahdollisuuksia hankkia lentokalustoa Espanjalle. Vuotta myöhemmin kuninkaallisella käskyllä muodostettiin yleisten töiden ja kuljetusminiteriöön (esp. Ministerio de Fomento) kansallinen lentokoulu Escuela Nacional de Aviación Getafeen lähelle Madridia. Koulusta tuli Aeronáutica Española -niminen sotilasopetuslaitos eversti Pedro Vives astuessa maavoimien lentojoukkojen komentajaksi. Kapteeni Kindelán nimitettiin ilmailupäälliköksi.

Marokossa käydyn sodan aikana 17. joulukuuta 1913 siirtolaivueesta tuli ensimmäinen sotatoimiin osallistunut pommitusosasto, kun Loehner Flechasta pudotettiin pommeja Ben Karrixin tasangolle. Seuraavien vuosien aikana pääosa Espanjan ilmasotatoimista kohdistui Marokon pohjoisosiin.

Espanjan ensimmäinen merilentoasema perustettiin vuonna 1915 Murcian alueen Los Alcazaresissa. Alfredo Kindelán nimitettiin sotilaslentämisen ministeriksi Pedro Vivesin jälkeen. Katalaanien lentokoulu perustettiin seuraavana vuonna Barcelonan Can Tunisiin ja Getafen lentoasema kehittyi sotilaskentäksi. Kenraali Francisco Echagüe korvasi Kindelánin ilmavoimien komentajana vuonna 1919. Ensimmäiset laivuetunnusnumerot ja maatunnukset maalattiin vuonna 1920 kahteen Nieuport 80- ja Caudron G.3 -koneeseen. Pian tämän jälkeen laivaston ilmavoimat, joka oli perustettu neljä vuotta aiemmin, aloitti toimintansa El Pratissa nykyisen Barcelonan lentokentän alueella.

Annualin taistelussa kärsityn tappion jälkeen vuonna 1921 Riffiarmeija valtasi Zeluánin lentotukikohdan ja toisen lentotukikohdan Nadorissa. Everstiluutnantti Kindelán nimitettiin ilmavoimien ylipäälliköksi ja Espanjan Marokon takaisinvaltauksen ja Riffisodan päätyttyä vuonna 1926 ilmavoimien komentajaksi.

Cierva C.30 -autogiro museossa.

Espanjalaiset lentäjät Ramón Franco, Julio Ruiz de Alda, Juan Manuel Duran ja Pablo Rada tekivät ensimmäisen Atlantin ylilennon Espanjasta Etelä-Amerikkaan tammikuussa 1926 Plus Ultralla. Samana vuonna lentäjät González Gallarza, Joaquin Loriga Taboada ja Rafael Martínez Esteve tekivät ensimmäisen lennon Espanjasta Filippiineille. Yli kuukauden kestänyt lento tehtiin kahdella Breguet 19 -koneella, jotka tunnettiin nimellä Escuadrilla Elcano.

San Javierin lentotukikohta perustettiin vuonna 1930. Samana vuonna tasavaltalaismielinen kapina Cuatro Vientosin lentotukikohdassa lähellä Madridia murskattiin. Espanjan toisen tasavallan julistamisen jälkeen 1931 kenraali Luis Lombarte Serrano korvasi Kindelánin ilmavoimien komentajana, mutta hän sai väistyä komentaja Ramón Francon, myöhemmän diktaattorin Francisco Francon pikkuveljen, tieltä. Kapteeni Cipriano Rodriguez Diaz ja luutnantti Carlos de Haya González lensivät välilaskutta päiväntasaajan Guineaan, joka oli tuolloin Espanjan siirtomaa.

Kapteeni Warlelan toimitti vuonna 1933 Espanjan kiinteistökartoituksen ilmakuvauksella. Seuraavana vuonna espanjalainen ilmailun pioneeri Juan de la Cierva nousi suunnittelemallaan autogirolla C.30P ilmaan ja laskeutui vesilentokoneiden emälaiva Dédalolle. Eduardo Sáenz de Buruagasta tuli ilmavoimien komentaja vuonna 1934.

Hallituksen 2. lokakuuta 1935 antamalla määräyksellä ilmavoimien komentaja alistettiin puolustusministeriölle presidentin sijasta. Määräyksen seurauksena puolustushaaran alueorganisaatio uudistettiin vuotta myöhemmin. Käyttöön tuli laivaston ilmavoimien jo aiemmin käyttämä laivuerakenne.

Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaiden kapinan seurauksena Espanjassa syttyi sisällissota, joka jakoi ilmavoimat kahtia tasavaltaista hallitusta tukeviin ja kansallismielisiin. Heinäkuussa 1936 heti vallankaappauksen jälkeen ensimmäiset saksalaiset Junkers Ju 52 ja italialaiset Savoia-Marchetti SM.81 -koneet saapuivat auttamaan kapinoivia ja Fiat CR.32 -hävittäjät aloittivat toiminnan Córdoban rintamalla. Elokuussa Heinkel He 51 -hävittäjät saapuivat. Hävittäjien avulla kapinalliset saivat ilmaherruuden samoin kuin saksalaiset ja italialaiset siirtoarmeijat (Legion Condor ja Aviazione Legionaria).

Ensimmäinen suuri ilmataistelu käytiin italialaisten pommittaessa Madridia. Saksalaiset kokeilivat sodan aikana erilaisia pommitustekniikoita kuten pommittaessaan vuonna 1937 operaatio Rügenissä baskikaupunki Guernicaa aiheutetuista tuhoista ja ihmisuhreista välittämättä. Tasavaltalaisten ilmavoimat lakkasivat käytännössä olemasta vuonna 1938 käydyn Ebron taistelun jälkeen, kun heidän puolustuskykynsä murtui. Sodan päättyessä 1. huhtikuuta 1939 tasavaltalaisten ilmavoimat oli lakannut olemasta.

Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset Espanjan ilmavoimat perustettiin virallisesti 7. lokakuuta 1939 sisällissodan päätyttyä ja sen edeltäjinä olivat kansallismielisten ja tasavaltalaisten ilmavoimat. Tasavaltalaisten mustat tunnukset poistettiin ja ilmavoimien musta ympyrä korvattiin edelleen käytössä olevalla kelta-punaisella. Francon ilmavoimien sekä ulkomaisten Aviazione Legionarian ja Legion Condorin käyttämä musta-valkoinen pyrstöön sijoitettu Pyhän Andreaan risti on kuitenkin edelleen käytössä.

Hallintoa uudelleenorganisoitaessa luotiin ilmapuolustusalueet ja niiden edellyttämät esikunnat, jotka olivat:

  • 1. ilmapuolustusalue, keskusta
  • 2. ilmapuolustusalue, (Gibraltarin)salmi
  • 3. ilmapuolustusalue, itäinen
  • 4. ilmapuolustusalue, Pyreneet
  • 5. ilmapuolustusalue, Atlantti
  • Baleaarien ilmapuolustusalue
  • Marokon ilmapuolustusalue
  • Kanariansaarten ja Ita-Afrikan ilmapuolustusalue

Sininen laivue (esp. Escuadrillas Azules) oli ilmavoimien yksikkö, joka taisteli toisessa maailmansodassa akselivaltojen joukoissa saman aikaisesti Espanjasta koottujen vapaaehtoisten muodostaman sinisen divisioonan kanssa. Laivue taisteli itärintamalla osallistuen Kurskin taisteluun. Laivue oli hävittäjälentorykmentti 27 Afrikan laivueen osana VIII ilma-armeijakunnassa 2. ilma-armeijassa.

Toisen maailmansodan päätyttyä ilmavoimien kalusto koostui pääosin saksalaisista ja italialaisista koneista tai niiden kopioista kuten HA-1112-M1L Buchón, joka oli lisenssivalmistettu Messerschmitt Bf 109 varustettuna Rolls-Royce Merlin 500-45 moottorilla.

Maaliskuussa 1946 perustettiin Alcalá de Henaresissa laskuvarjoyksikkö Primera Bandera de la Primera Legión de Tropas de Aviación, jonka ensimmäinen sotatoimi oli 1957–1958 Ifnin sota. Yhdysvaltain hallinto kielsi siirtomaasotien vuoksi Yhdysvalloissa valmistettujen lentokoneiden viennin Espanjaan, jolloin ilmavoimat käytti vanhoja saksalaisvalmisteisia koneita kuten T-2 (Junkers Ju 52), B-2I (Heinkel 111), C-4K (Messerschmitt Bf 109). Pelastustehtävissä oli kuitenkin Grumman HU-16 Albatross -vesilentokoneita ja Sikorsky H-19B -helikoptereita.


Espanjan ilmavoimien C.15 Hornet RIAT 2017 -lentonäytöksessä.

Francon kuolema vuonna 1975 käynnisti demokraattisen kehityksen, jonka aikana ilmavoimien organisaatio muuttui ja kalusto kehittyi. Espanja liittyi puolustusliitto Natoon vuonna 1982. Ilmavoimille hankittiin Ranskasta Mirage III ja F1 -koneita (C.11 ja C.14), joista tuli lentokaluston runko 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Miraget korvattiin F/A-18 Horneteilla, jotka saivat Espanjassa mallinimen C.15 Hornet. Espanjan ilmavoimat osallistui Italian Avianon lentotukikohdasta Bosnian ja Kosovon sotiin osana Natojoukkoja.

Tukikohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien tukikohdat

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien mallitunnukset perustuvat kirjain-numeroyhdistelmään. Alkuosan kirjain kuvaa konemallin tehtävää:

Tehtävään lisätään mallin järjestysnumero ja väliviivalla erotetaan koneyksilö. Esimerkiksi tunnus C.15-08 tarkoittaa 15. hävittäjämallia eli F/A-18A Hornet ja yksilönumeroa 08 eli kahdeksas vastaanotettu kone. Tunnuksessa voi olla lisäkirjain kuvaamassa tehtävää kuten CE kaksipaikkainen hävittäjä, CR tiedusteluhävittäjä jne. Tämä tunnus on yleensä merkitty koneen pyrstöön pienellä. Lisäksi kylkinumerona on lennoston numero kansallisuustunnus ja lennoston konenumero, joka vaihtuu koneen siirtyessä yksiköstä toiseen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Spanish Air Force