Saksan 250. jalkaväkidivisioona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
250. jalkaväkidivisioona
Toiminnassa 20. heinäkuuta 1941 – 20. lokakuuta 1943
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit jalkaväki
Lempinimi Sininen divisioona
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota

250. jalkaväkidivisioona (saks. 250. Infanterie-Division) oli toisessa maailmansodassa Saksan maavoimien jalkaväkiyhtymä, joka koottiin vapaaehtoisista espanjalaisista. Divisioona tunnetaan nimellä sininen divisioona (esp. División Azul). Divisioona sai jopa oman mitalin kunnostauduttuaan Leningradin piirityksessä 1943.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonan muodostamista ehdotti Espanjan johtaja Francisco Francon luotetuin neuvonantaja ja Espanjan ulkoministeri Ramón Serrano Súñer. Joukko muodostettiin, jotta Espanja välttyisi sodanjulistukselta länsiliittoutuneille sen jälkeen kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941. Vapaaehtoisten rekrytointi alkoi 28. kesäkuuta ja divisioonaan ilmoittautui suuri joukko falangistien kannattajia. Espanjan asevoimat halusi säilyttää divisioonan valvonnan eikä luovuttanut vastuuta falangisteille, minkä seurauksena vakinaisessa palveluksessa olevia upseereita sijoitettiin sen johtotehtäviin ja joukkoihin liitettiin vakituisen armeijan rivisotilaita.

Divisioona muodostettiin espanjalaisista vapaaehtoisista ja perustamispäivänä Grafenwoehrin koulutuskeskuksessa 20. heinäkuuta 1941 sen vahvuus oli 14 000 sotilasta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonan organisaatio elokuussa 1941.

Divisioona lähetettiin pian perustamisen jälkeen itärintamalle Novgorodiin pohjoiseen armeijaryhmään, jonka mukana se osallistui taisteluihin NovgorodinLeningradin ja Ilmajärven alueilla vuoden 1941 lopulta alkuvuoteen 1942. Divisioonalla oli suuri merkitys torjuttaessa puna-armeijan talvihyökkäystä, jolloin se kärsi 8 000 miehen tappiot kaatuneina, haavoittuneina, vangittuina ja paleltuneina.[1]

Saatuaan täydennyksiä Espanjasta divisioona siirrettiin Olhavan alueelle, missä se osallistui toiseen Laatokan taisteluun tammi-helmikuussa 1943 menettäen 3 200 miestä. Taistelussa fusilieeripataljoona menetti 90 prosenttia vahvuudestaan, mutta divisioona piti asemansa torjuen puna-armeijan hyökkäyksen. Divisioona osallistui Leningradin piirityksen valvontaan lokakuuhun 1943, jolloin Franco pyysi divisioonan kotiuttamista. Divisioona lakkautettiin virallisesti 20. lokakuuta 1943. Noin puolet divisioonan henkilöstöstä jatkoi kuitenkin palvelustaan Waffen-SS:ssä sodan loppuun.[1]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonankomentajat[2]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitchum, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume One: 1st-290th Infantry Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3437-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.