Boeing F/A-18E/F Super Hornet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boeing F/A-18E/F Super Hornet
081102-N-0000C-002.jpg
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas (Boeing)
Ensilento 29. marraskuuta 1995
Status käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain laivasto
Yhdysvaltain merijalkaväki
Kehitetty mallista McDonnell Douglas F/A-18 Hornet
Muunnelmat Boeing F/A-18G Growler

Boeing F/A-18E/F Super Hornet on Yhdysvaltain laivaston vuodesta 1999 käyttämä hävittäjä, joka on kehitetty McDonnell Douglas F/A-18C/D-mallista.[1]

Kehitys ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1987 Yhdysvaltain puolustusministeriö määräsi Yhdysvaltain laivaston ja ilmavoimien edustajat tutkimaan F/A-18 Hornetin ja F-16 koneiden mahdollisuuksia täyttää aukko, jonka laivastolle muunnetun F-22 (NATF) ja A-12 koneiden käyttöönoton viivästyminen aiheutti. McDonnell Douglas esitti ratkaisunaan Hornet 2000 -ohjelmaa, jossa korjattaisiin alkuperäisen koneen lyhyt toimintamatka ja pienehkö asekuorma. Koneeseen asennettaisiin suuremmat siivet ja vakaajat, sisäiset lisätankit sekä voimakkaammat moottorit. A-12-koneen peruuntuminen aiheutti laivaston ilmavoimissa tarpeen A-6F:n suunnitelmien esiin nostamisen ja F-14D-koneiden valmistamisen.[2]

Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan päättyminen aiheutti Yhdysvaltain asevoimien uudelleen järjestelyjä sekä budjettileikkauksia, mikä lopullisesti lakkautti A-12- sekä NATF-ohjelman. Laivasto esitti tukensa Hornet 2000 -hankkeelle, josta kehittyi F/A-18E Super Hornet. Laivasto vahvisti hankkeen rahoituksen 12. toukokuuta 1992, jolloin hankkeen kustannusarvioksi esitettiin 63 090 miljoonaa dollaria.lähde? Operatiivinen kyvykkyys piti saavuttaa vuoteen 2000 mennessä ja lentotukialus operaatiot ensimmäisellä laivueella 2003. Kongressi hyväksyi hankkeen kesäkuussa 1992 mahdollistaen suunnittelu ja kehityshanke aloittamisen. Rahoituksesta 3,7 miljardia meni McDonnell Douglasille ja loput moottorivalmistaja General Electricille F-414-moottorin valmistamiseksi. Kongressi asetti katon konemallin hinnalle, mikä ei saisi ylittää 125 prosenttia F/A-18C-mallin hinnasta. Laivasto allekirjoitti lopullisen sopimuksen 7. joulukuuta 1992, mihin sisältyi kolmen maakoekoneen valmistus. Näistä ST-50 staattisia testejä, DT-50 pudotuskokeita ja FT-50 vauriotestausta varten. Sopimukseen kuului lisäksi viisi yksipaikkaista F/A-18E ja kaksi kaksipaikkaista F/A-18F-konetta.[2]

Alustavat suunnitelmat tarkistettiin onnistuneesti 28. kesäkuuta - 2. heinäkuuta 1993, vaikka olikin kaikkiaan 53 löydöstä. Kattavampi kriittinen tarkastelu oli 13.-17. kesäkuuta 1994, jolloin suunniteltu kone läpäisi kaikki laivaston asettamat aikataulu, hinta, tekniset, luotettavuus ja ylläpito vaateet. Northrop/Grumman aloitti E1:n (BuNo 165164) keski/takarungon valmistamisen 24. toukokuuta 1994 Hawthornessa Kaliforniassa ja McDonnell aloitti työt eturungon kanssa St. Louisissa 23. syyskuuta. Kone valmistui 18. syyskuuta 1995 St. Louisissa Missourissa ja Fred Madenwald teki koneella ensilennon 29. marraskuuta.[2]

Kone lähti helmikuussa 1996 Patuxent Riverin koelentokeskukseen koelentoja varten.[2]

Boeing F/A-18 Super Hornet on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille.[3]

EA-18G Growler[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio, joka lensi ensilentonsa 15. elokuuta 2006.[4] Kone tuli Yhdysvaltain laivaston palveluskäyttöön vuonna 2009[5] korvaten laivaston EA-6B Prowler -koneet ja jo käytöstä poistetut ilmavoimien EF-111A Raven -koneet.

Kaksipaikkainen EA-18G Growler on elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu malli,[6] jossa toinen paikka on asejärjestelmäupseerille(engl. Weapon Systems Officer).

Advanced Super Hornet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Advanced Super Hornet (ASH) on Boeingin esitys parannetulle mallille.[7] Muutoksina aiempaan ovat muun muassa rungon muotojen mukaiset yläpuoliset lisäpolttoainesäiliöt (engl. conformal fuel tanks).[7] Mallissa ulkoinen asekuorma voidaan sijoitta häiveominaisuuksia parantaviin säiliöihin.[7]

Erot C/D -malliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C/D-mallin ja E/F-mallin ilmanottoaukkojen ja johtoreunan jatkeen eroavaisuudet.

Super Hornet on kookkaampi kuin aiempi malli (suluissa C/D-malli):

  • Pituus: 18,31 m (17,1 m)
  • Kärkiväli: 13,62 m (12,3 m)
  • Korkeus: 4,88 m (4,7 m)
  • Siipipinta-ala: 46,5 m² (38 m²)

Super Hornet suuremman kokonsa puolesta mahdollistaa suuremman polttoainekuorman kantamisen sisäisesti sekä ulkoisesti useamman lisäsäiliön käyttämisen samanaikaisesti.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Super Hornet on käytössä Yhdysvaltain laivaston lisäksi Kuwaitissa.[8][9]

Yhdysvaltain laivaston tilaamien 110 Block III -koneen tuotanto alkaa vuonna 2020.[10] Block III -koneiden ominaisuuksiin kuuluu aktiivinen elektronisesti keilaava tutka (AESA).[10]

Tekniset tiedot (F/A-18E)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1 (F/A-18E), 2 (F/A-18F)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&018.038000018,38 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&013.062000013,62 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.08800004,88 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&046.045000046,45 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&013835.&&&&0013 835 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&029938.&&&&0029 938 kg
  • Polttoainemäärä: 6559
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × General Electric F414-GE-400 jälkipolttavaa ohivirtausmoottoria; &&&&&&&&&&&&&062.030000062,3 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&&097.090000097,9 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: Mach &&&&&&&&&&&&&&01.08000001,8

Aseistus

Avioniikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Super Hornet Technical Specifications Boeing. Viitattu 3.3.2017.
  2. a b c d Elward, Brad: Focus Aircraft: Boeing F/A-18E/F Super Hornet. International Air Power Review, 2004, nro 11, s. 36- 73. AIRtime publishing. ISBN 1-880588-60-9. (englanniksi)
  3. Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille defmin.fi. Viitattu 17.2.2018.
  4. "Boeing Flies EA-18G Growler for First Time". 15.8.2006. Boeing. Viitattu 14.10.2006. (englanniksi)
  5. http://www.navair.navy.mil/index.cfm?fuseaction=home.PrintNewsStory&id=4231
  6. EA-18G GROWLER Boeing. Viitattu 3.3.2017.
  7. a b c Hornetin seuraaja saa stealth-ominaisuuksia - Boeing Advanced Super Hornet -koekone Lentoposti. Viitattu 3.3.2017.
  8. Kuwait buzzing as Super Hornet deal is confirmed Arabian Aerospace. Viitattu 16.6.2019.
  9. Charlie Gao: F/A-18E/F Super Hornet: A Killer in the Sky (So Why Aren't They Selling?) 20.10.2018. The National Interest. Viitattu 16.6.2019. (englanniksi)
  10. a b Stew Magnuson: Boeing Pursues New Customers with Super Hornet Upgrades 23.5.2018. National Defense. Viitattu 16.6.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]