Häiveteknologia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sea Shadow (IX-529) on Yhdysvaltain laivaston häiveteknologian tutkimista varten rakentama alus.
Boeing Bird of Prey Yhdysvaltain ilmavoimien kansallismuseossa.

Häiveteknologia (engl. stealth technology) tarkoittaa teknologiaryhmää, joilla pyritään kätkemään haluttu kohde sitä aktiivisesti etsiviltä ja tunnistamaan pyrkiviltä sensoreilta sekä passiivisilta seurantalaitteilta. Aiheesta puhutaan myös alhaisen seurattavuuden (engl. low observable technology) teknologiana.

Yleisimmin häivemenetelminä käytetään kohteen muotoilua ja erilaisia absorptiomateriaaleja: erään sanonnan mukaan neljä tärkeintä menetelmää ovat "muotoilu, muotoilu, muotoilu ja materiaalit".[1]

Laite, käytännössä lentokone tai vesikulkueuvo pyritään piilottamaan aktiivisesti toimivilta haku- ja seurantajärjestelmiltä kuten tutka- ja kaikuluotauslaitteet sekä passiivisesti toimivilta seurantajärjestelmiltä minimoimalla koneen aktiivisesti tuottamat signaalit kuten äänet ja infrapunasäteily.

Häivemenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muotoilun avulla pyritään sirottamaan tutkasta kohteeseen suunnattu säteily lähettäjästä poispäin. Tutkalla vaikeasti havaittavissa lentokoneissa ohjukset, pommit ja lisäpolttoainesäiliöt on sijoitettu koneen sisään luukuilla suojattuun ruumaan, jotta ne eivät heijastaisi tutkan signaaleja. Koneen tutkapalautetta kutsutaan termillä Radar cross-section (RCS).

Muita herätteitä kuten lämpösäteilyä, voidaan pienentää muotoilulla sekä peittämällä moottorin ulostulo- ja ilmanottoaukot.[1]

Absorboivat materiaalit muuntavat tutkan lähettämän sähkömagneettisen säteilyn lämmöksi. Resonoivilla materiaaleilla pyritään saamaan pinnoitteesta ja suojattavan kohteen pinnasta heijastuvat sähkömagneettiset kentät kumoamaan toisensa. Dispersiiviset materiaalit aiheuttavat kohteesta siroavan aallon dispersiota. Nykyisin häiveteknologian avulla kohde yritetään sulauttaa taustaansa yhä laajemman spektrin alueella.

Häiveteknologia on ideana vanha, sillä armeijat ovat pyrkineet jo kauan maastoutumaan ja piiloutumaan vihollisen näköhavainnoilta. Teknologia liitetään nykyisin osaksi kaikkia asejärjestelmiä lentokoneista laivoihin ja panssarivaunuihin. Sukellusveneet on muotoiltu ja pinnoitettu siten, että niitä olisi mahdollisimman vaikea havaita kuuntelemalla ja kaikuluotaamalla.

Lähes kaikki uudet asejärjestelmät hyödyntävät sitä jossain muodossa. Häivetekniikka on muodostunut yhdeksi tärkeimmäksi suunnittelukriteeriksi suunniteltaessa uusia ja päivitettäessä vanhoja asejärjestelmiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen B-2 Spirit -pommikoneiden suorituskyvystä ja aerodynamiikasta on tingitty, jotta koneen herätteitä saataisiin pienennetyksi.

F-117 ja F-22 hävittäjissä koneen tuottamia radioaaltoja (RF emissions) on pyritty vähentämään piiloutumiseksi passiviselta seurannalta. F-22 käyttää LPI-tutkaa (engl. Low-probability-of-intercept), jotta kohde voidaan "maalata" ilman kohteen itsensä kykyä havaita sitä. LPI-menetelmää käytetään esimerkiksi AESA-tutkissa (engl. active electronically scanned array).

F-22 koneessa sen omien sensorien tuottamia signaaleja muokataan niiden intensiteetin, keston ja alueen (taajuuden) suhteen havaitsemisen minimoimiseen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Horten Ho 229 oli ensimmäinen lentokone, jolla oli häiveominaisuuksia.[3] Tavoitteena oli välttää brittien käyttämän Chain Home -järjestelmän havainnot.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Colin Schultz: After Nearly 70 Years, How Do Stealth Planes Stay Stealthy? 13.12.2012. Smithsonia Mag. Viitattu 19.7.2018.
  2. 7 Secret Ways America's Stealth Armada Stays Off the Radar 13.12.2012. Wired. Viitattu 21.7.2018.
  3. Stephen Dowling: The WW2 flying wing decades ahead of its time 2.2.2016. BBC. Viitattu 19.7.2018.
  4. Horten Ho IX / Ho 229 Militaryfactory. Viitattu 19.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]