Gatling

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gatling gun.jpg
Richard Jordan Gatling

Gatling on menestyksekkäin nykyaikaista konekivääriä edeltänyt sarjatuliase. Yhdysvaltalainen keksijä Richard J. Gatling patentoi aseen 9. maaliskuuta 1862.

Gatlingissa on keskusakselin ympärillä yleensä kuudesta kymmeneen piippu-lukkoyhdistelmää, jotka ulkoisella voimanlähteellä – alkujaan käsiveivi, myöhemmin yleensä sähkömoottori – keskusakselin ympäri pyöriessään vuorollaan lataantuvat yhteisestä patruunan syöttölaitteesta, laukeavat laukaisukohtaan tullessaan ja poistavat hylsyn.

Gatlingeja käytettiin vähäisessä määrin Yhdysvaltain sisällissodassa vuosina 18611865. Niitä käytettiin runsaasti siirtomaasodissa, ja Gatling-konekivääri oli yksi amerikkalaisten voiton avaimia USA:n ja Espanjan sodassa 1898. Gatling pysyi USA:n armeijan varusteena aina vuoteen 1911, jolloin kevyempi Maxim-konekivääri syrjäytti sen.

Gatlingin pahin epäkohta on se, että se vaatii ulkopuolisen voimanlähteen toimiakseen: alkuperäinen Gatling toimi veivikammesta pyörittämällä, nykyään sähkömoottorilla. Sen suurin etu on toimintavarmuus; toimintahäiriön sattuessa ase ei jumiudu, vaan syöttöhäiriön aiheuttanut patruuna yksinkertaisesti poistuu piipusta aseen pyöriessä ja latautuu automaattisesti uudella. Sähkömoottorikäyttöisillä Gatlingeilla päästään valtaviin tulinopeuksiin, jopa 6000-7000 laukausta minuutissa. Ase myös jäähdyttää itse itseään piippujen kiertäessä eikä ylikuumene yhtä helposti kuin yksipiippuinen vyösyöttöinen konekivääri.

Gatling-tyyppiset myöhemmät konekiväärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konekiväärinä Gatlingin syrjäytti ensimmäiseen maailmansotaan mennessä vyösyöttöinen Maxim-konekivääri, mutta gatling-periaatetta käytetään edelleen pääasiassa yhdysvaltalaisvalmisteisiin lentokoneisiin asennettavissa konetykeissä.

Vuonna 1946 General Electricin insinöörit päättivät kokeilla museosta lainaamaansa vuoden 1903 mallista Gatling-konekivääriä käyttämällä sitä sähkömoottorilla veivikammen sijaan. Tulokset olivat erinomaiset - he pääsivät 5000 laukauksen minuuttitulinopeuteen, kun alkuperäinen Gatlingin spesifikaatio oli 200 laukausta minuutissa veivikammella. Niinpä aseen pohjalta päätettiin suunnitella moottoritoiminen 20 mm konetykki, joka sai spesifikaation M61 Vulcan. Ase tuli palveluskäyttöön 1949, ja on yhä käytössä. Monellä kiertävällä piipulla varustetussa konetykissä vältetään putkien kuumenemista putkia kierrättämällä Gatlingin periaatteen mukaisesti. Sotalaivoissa käytetään myös gatling-tyyppisiä konetykkejä ohjusten lähitorjuntaan, kuten esimerkiksi Goalkeeper CIWS.

30 mm GAU-8/A Gatling-konetykki tunnetaan nimellä Avenger, 20 mm M61 Gatling-konetykki tunnetaan nimellä Vulcan ja 7,62 mm M134 Gatling-konekivääri puolestaan nimellä Minigun.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gatling.