Boris Rybkin

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Boris Jartsev)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boris Rybkin

Boris Arkadjevitš Rybkin (ven. Борис Аркадьевич Рыбкин; 19. kesäkuuta 1899 Novovitebsk27. marraskuuta 1947 Praha, Tšekkoslovakia[1]) oli NKVD:n virkamies. Hän toimi Suomessa Neuvostoliiton suurlähetystössä toisena lähetystösihteerinä nimellä Boris Jartsev. Hän pyrki neuvottelemaan suoraan Suomen hallituksen kanssa 1938 Neuvostoliiton ja Suomen välisestä yhteistyöstä siinä tapauksessa, että Saksa hyökkää. Neuvostoliiton suurlähettiläänä oli tuolloin Vladimir Derevjanski ja ulkoasiain kansankomissaarina anglofiili juutalainen Maksim Litvinov, jonka ulkopolitiikkaa olivat hyökkäämättömyyssopimukset 1930-luvulla. Litvinov vaihdettiin ennen Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen solmimista Vjatšeslav Molotoviin.

Boris Jartsev aloitti neuvottelut ulkoasiainministeri Rudolf Holstin kanssa 14. huhtikuuta 1938. Holstin muistiinpanojen mukaan Jartsev sanoi Neuvostoliiton hallituksen olevan varma siitä, että Saksa valmisteli hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan, mihin kuului sivustaisku Etelä-Suomen kautta. Jartsevin mukaan Neuvostoliitto halusi rajansiirtoa Karjalan kannaksella, jottei Suomen puolelta kyettäisi ampumaan raskaalla tykistöllä kohti Leningradia sekä joitain Suomenlahden saaria, jottei Neuvostoliiton laivastoa kyettäisi saartamaan Suomenlahden pohjukkaan. Suomenlahden saarien osalta olisi riittänyt pitkäaikainen vuokrasopimus. Toisaalta myös aluevaihdoksiin oltiin valmiit. Neuvostoliitto olisi tarjonnut 183 neliökilometriä alueita Repolasta ja Porajärveltä, missä oli heimosotien aikana haluttu liittyä Suomeen. Max Jakobsonin mukaan Jartsevin neuvottelujen aloittamiseen johti ratkaisevasti maaliskuussa 1938 suoritettu Anschluss eli Itävallan liittäminen Hitlerin Saksaan.[2]

Heti ensimmäisellä käynnillään Holstin luona Jartsev korosti, että hänen aloittamistaan keskusteluista ei saanut puhua kenellekään sivulliselle, ei edes Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläälle. Asia pysyikin pitkään vain hyvin pienen piirin tiedossa; Holsti kertoi siitä tiettävästi vain pääministeri A. K. Cajanderille ja valtiovarainministeri Väinö Tannerille, mutta ei esimerkiksi Maalaisliiton vahvalle miehelle, puolustusministeri Juho Niukkaselle. Presidentti Kyösti Kallio lienee saanut tiedon Jartsevin ehdotuksista, mutta ei tiedetä, miten hän niihin reagoi. Puolustusneuvoston puheenjohtaja marsalkka Gustaf Mannerheim ja puolustusvoimien komentaja kenraali Hugo Österman eivät saaneet tietoja Jartsevin ja Holstin keskusteluista. Holsti tiedotti Jartsevin käynnistä myös Ruotsin ulkoministerille Rickard Sandlerille – Suomen Tukholman-suurlähetystön ohi – ja Britannian Helsingin-suurlähetystölle. Näin Suomen Tukholman- ja Lontoon-suurlähettiläät J. K. Paasikivi ja G. A. Gripenberg joutuivat kiusalliseen tilanteeseen, koska heidän asemamaidensa ulkoministeriöt tiesivät Suomen tilanteesta enemmän kuin he itse. Holstin toiminta lisäsi häneen kohdistunutta epäluottamusta ja johti osaltaan siihen, että hän joutui jättämään ulkoministerin tehtävät marraskuussa 1938.[3]

Kun hallitus vaihtui, ei ulkoasiainministeri Eljas Erkko halunnut neuvotella Jartsevin kanssa. Pääministeri A. K. Cajanderin mielestä asia kuului ulkoasiainministerille ja Jartsev yritti päästä presidentti Kyösti Kallion puheille, mutta hän ei saanut tapaamista.

Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto nosti neuvottelut viralliselle tasolle, kun lopulta Boris Stein, esitti Suomenlahden saarien vuokraamista ulkoasiainministeri Eljas Erkolle. Erkko kieltäytyi vedoten Suomen puolueettomuuteen. Mannerheim puolustusneuvoston puheenjohtajana piti Suomenlahden ulkosaaria vaikeasti puolustettavina eikä nähnyt haittaa rajansiirrosta Suomenlahdella.

Jartsev kuoli auto-onnettomuudessa Tšekkoslovakiassa vuonna 1947.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ХРОНОС: Рыбкин Борис Аркадьевич
  2. Max Jakobson: Diplomaattien talvisota, s. 9. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.
  3. Max Jakobson: Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I, s. 253. Helsinki: Otava, 1999.