Hyökkäämättömyyssopimus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Hyökkäämättömyyssopimus on sopimus kahden tai useamman valtion välillä, jossa luvataan välttää sotaa tai aseistettua konfliktia maiden välillä ja ratkaista erimielisyydet rauhanomaisilla neuvotteluilla.
Hyökkäämättömyyssopimus oli suosittu diplomatian muoto 1920- ja 1930-luvuilla, mutta on menettänyt suosiotaan toisesta maailmansodasta alkaeen. Tunnetuin hyökkäämättömyyssopimus on Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1939 solmittu Molotov–Ribbentrop-sopimus, joka kesti kunnes Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941.
Hyökkäämättömyyssopimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Mallineet ja viitteet fiwikin mukaisiksi. |
- Lontoon sopimus (1518) (Burgundi, Ranska, Englanti, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Alankomaat, Kirkkovaltio ja Espanja)[1][2]
- Neuvostoliiton ja Liettuan hyökkäämättömyyssopimus (28. syyskuuta 1926)
- Kreikan ja Romanian hyökkäämättömyyssopimus (21. maaliskuuta 1928)[3]
- Neuvostoliiton ja Afganistanin hyökkäämättömyyssopimus (24. kesäkuuta 1931)[4]
- Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (21. tammikuuta 1932)
- Neuvostoliiton ja Latvian hyökkäämättömyyssopimus (5. helmikuuta 1932)[5]
- Neuvostoliiton ja Viron hyökkäämättömyyssopimus (4. toukokuuta, 1932)[6]
- Neuvostoliiton ja Puolan hyökkäämättömyyssopimus (25. heinäkuuta 1932)[7]
- Neuvostoliiton ja Ranskan hyökkäämättömyyssopimus ( 29.marraskuuta 1932)
- Italian ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (2. syyskuuta 1933)[8]
- Romanian ja Turkin hyökkäämättömyyssopimus (17. lokakuuta 1933)[9]
- Turkin ja Jugoslavian hyökkäämättömyyssopimus (27. marraskuuta 1933)[10]
- Saksan ja Puolan hyökkäämättömyyssopimus (26. tammikuuta 1934)[11]
- Neuvostoliiton ja Ranskan keskinäinen avunantosopimus (2. toukokuuta 1935)
- Kiinan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (21. elokuuta 1937)[12]
- Saadabadin sopimus (25. kesäkuuta 1938) (Turkki, Iran, Irak ja Afganistan)[13]
- Unkarin ja Pikkuententen sopimus (22. elokuuta 1938) (Unkari, Tšekkoslovakia, Romania ja Jugoslavia)
- Saksan ja Tanskan hyökkäämättömyyssopimus (31. toukokuuta 1939)[14]
- Saksan ja Viron hyökkäämättömyyssopimus (7. kesäkuuta 1939)[11]
- Viron ja Latvian hyökkäämättömyyssopimus (7. kesäkuuta 1939)[11]
- Molotov–Ribbentrop-sopimus (23. elokuuta 1939)
- Britannian ja Thaimaan hyökkäämättömyyssopimus (12. kesäkuuta 1940)[15]
- Unkarin ja Jugoslavian hyökkäämättömyyssopimus (12. joulukuuta 1940)
- Neuvostoliiton ja Jugoslavian hyökkäämättömyyssopimus (6. huhtikuuta 1941)
- Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (13. huhtikuuta 1941)
- Saksan ja Turkin ystävyyssopimus (18. kesäkuuta 1941)
- Hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1979 (14. elokuuta 1979) (Zaire, Angola ja Sambia)
- Nkomati-sopimus (13.maaliskuuta 1984) (Etelä-Afrikka ja Mosambik)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tudor History. Treaty of London
- ↑ Glenn,, Richardson,. The Field of Cloth of Gold, 5-6. ISBN 9780300160390. OCLC 862814775.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 108, s. 188-199.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 157, s. 372.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 148, s. 114-127.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 131, s. 298-307.
- ↑ Andrew Wheatcroft, Richard Overy (2009). The Road to War: The Origins of World War II. Vintage Publishers, 7. ISBN 9781448112395.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 148, s. 320-329.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 165, s. 274.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 161, s. 230.
- ↑ a b c R. J. Crampton (1997). Eastern Europe in the Twentieth Century – And After. Routledge Publishers, 105. ISBN 9780971054196.
- ↑ League of Nations Treaty Series, vol. 181, s. 102-105.
- ↑ League of Nations Treaty Series, vol. 190, pp. 22–27.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 197, s. 38.
- ↑ Text in League of Nations Treaty Series, vol. 203, s. 422.