Akseli Mod
Akseli Mod (8. joulukuuta 1899 Iisalmi – 2. toukokuuta 1979 Helsinki)[1][2][3] oli suomalainen kommunisti, jonka äärioikeistolainen Lapuan liike muilutti Neuvostoliittoon vuonna 1930. Tämän jälkeen Mod opiskeli sikäläisissä puoluekouluissa, taisteli Espanjan sisällissodassa 1937–1938 ja lopulta palasi laittomasti Suomeen lokakuussa 1944.
Elämä ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muilutus ja toiminta Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akseli Mod oli varsinaiselta ammatiltaan maalari. 1920-luvun lopulla hän oli Kajaanin kaupunginvaltuustossa Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestön edustajana. Vuosikymmenen vaihteessa noussut äärioikeistolainen Lapuan liike painosti pitkään Modia eroamaan valtuustosta ja hänen kieltäydyttyään sieppasi Modin suoraan kaupunginvaltuuston kokouksesta 5. elokuuta 1930. Hänet muilutettiin itärajan yli Neuvostoliittoon, jonne myös Modin perhe myöhemmin muutti.[1][4]
Vuosina 1930–1935 Mod opiskeli Petroskoissa toimineessa Karjalan puoluekoulussa salanimellä ”Juki” sekä kahteen eri otteeseen Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa, jossa hänen kurssitovereinaan olivat muun muassa Ville Pessi, Martti Malmberg ja Aimo Aaltonen. Suomessa Mod teki salaista puoluetyötä ainakin talvella 1934, onnistuen välttämään pidätyksen, toisin kuin Pessi, Aaltonen ja Toivo Antikainen. Moskovassa opiskellessaan Mod käytti salanimeä ”Vinberg”. Samalla hän suorapuheisena työmiehenä onnistui Antikaisen tavoin nousemaan yhdeksi Otto Ville Kuusisen luottomiehistä. Heinä–elokuussa 1935 Mod toimi Suomen virallisena delegaattina Moskovassa järjestetyssä Kominternin seitsemännessä kongressissa.[4]
Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan sisällissodan käynnistyttyä heinäkuussa 1936, Mod määrättiin komentajakurssille Rjazanin ilmasotakouluun, josta hän maaliskuussa 1937 matkusti junalla Keski-Euroopan halki Espanjaan.[1] Sveitsin ja Ranskan välisen rajan yli Modia ei päästetty, joten hän joutui ylittämään sen jalkaisin rajavartijoita ja poliiseja vältellen.[5] Aluksi Mod toimi Espanjan tasavaltalaisarmeijan kouluttajana, jolloin hän opetti sotilaille muun muassa Maxim-konekiväärin käyttöä. Vuoden kuluttua hänet siirrettiin kansainvälisiin prikaateihin, jossa Mod oli aluksi poliittisena upseerina. Heinä–elokuussa käydyssä Ebron taistelussa hän toimi saksalaisen kommunistin ja antifasistin Edgar Andrén mukaan nimetyn pataljoonan 1. komppanian päällikkönä. Modin komennossa oli lähinnä eri Skandinavian maista saapuneita vapaaehtoisia. Hän käytti Espanjassa salanimeä Lauri Dahlberg, joka oikeasti oli Modin tuntema kajaanilainen työmies.[4]
Syys–lokakuun 1938 aikana kansainväliset prikaatit hajotettiin ja niiden taistelijat evakuoitiin pois Espanjasta. Ebron taistelussa haavoittunut Mod oli muiden suomalaisten joukossa palaamassa kotimaahansa, kun hän Antwerpenissä kuuli Suomessa parhaillaan oikeudessa käsiteltävästä kommunistijutusta. Sen päätodistajana oli Modin kanssa samaan aikaan Lenin-koulussa opiskellut Tauno Taivainen. Mod tiesi Suomeen palatessaan päätyvänsä vankilaan ja päätti näin ollen jäädä Belgiaan. Suomeen palanneista miehistä vankilaan joutui Paavo Koskinen, joka Taivaisen todistuksen perusteella sai maanalaisesta vallankumouksellisesta toiminnasta yli kolmen vuoden pituisen kuritushuonerangaistuksen.[4]
Mod ei kuitenkaan onnistunut heti pääsemään Neuvostoliittoon, vaan Belgian viranomaiset laittoivat hänet vankilaan. Mod vapautettiin kesäkuussa 1940, kun natsi-Saksa oli miehittänyt Belgian. Syynä oli se, että Neuvostoliiton passin haltijana Mod oli Molotov–Ribbentrop-sopimuksen johdosta periaatteessa heidän liittolaisensa. Seuraava viivytys tuli, kun Saksan viranomaiset eivät halunneet päästää vaarallisena pidettyä vallankumouksellista matkustamaan maan halki itään, mutta lopulta Gestapo suostui antamaan Modille matkustusluvan junamatkalle Saksan ja Puolan kautta Neuvostoliittoon. Moskovaan hän saapui lopulta joulukuun lopussa ja palasi pian perheensä pariin Petroskoihin.[4]
Takaisin Neuvostoliittoon ja salaa Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petroskoissa Mod työskenteli Totuus-sanomalehden toimittajana sekä Karjalan puoluekoulun opettajana, luennoiden Suomen taloudesta ja työväenliikkeestä. Elokuussa 1942 Mod komennettiin Kominternin puoluekouluun Ufaan. Samalla kurssilla oli myös Nikke Pärmin komentamasta rangaistuspataljoonasta loikanneita miehiä, kuten Manu Kantola, Jorma Johteinen ja Reino Kosunen. Osa heistä lähetettiin desanttina Suomeen, mutta Mod jäi elokuussa 1943 Moskovaan työskentelemään Kominternin seuraajaksi perustettuun poliittiseen tutkimuskeskukseen NII-205.[4]
Jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944 SKP:n Suomessa maanalaisesti toimivaa puoluejohtoa päätettiin Otto Ville Kuusisen ja Inkeri Lehtisen aloitteesta vahvistaa neljällä henkilöllä. Moskovassa salanimeä Harold Foss käyttäneen Modin lisäksi valituiksi tulivat Manu Kantola, Antti Hyvönen ja Paavo Heinonen. Lopulta Suomeen lähetettiin ainoastaan Mod ja Heinonen, mutta rauhan tultua heidänkin tuleva toimenkuvansa ehti muuttumaan. Modin maahantulossa ei jostain syystä käytetty valvontakomission tavallisia reittejä, vaan 4. lokakuuta hänet sodanaikaisten desanttien tavoin pudotettiin laskuvarjolla Hyrylän lähistölle. Modin radistina oli amerikansuomalainen Inga-Lill Gåsström, joka veli Elias Gåsström oli teloitettu desanttina Turussa vuonna 1942.[4]
Modin ilmestymineen Helsinkiin herätti epäilyjä juuri laillistetussa SKP:ssa. Hänen tarkoituksenaan epäiltiin olevan puolueen kehittäminen Moskovassa toimivan puoluejohdon näkemysten mukaan ja esimerkiksi Hertta Kuusinen piti Modin lähettämistä provokaationa. Saapumisensa jälkeen Mod laati kaksi pitkää SKP:n puoluetoimikunnalle osoitettua kirjelmää, jotka hän allekirjoitti nimellä ”Osmo”. Kirjeissään Mod hylkäsi tiukan ”kaaderipuolueen” ja vaati laajaa joukkopuoluetta, jollaiseen hän oli Espanjan sisällissodan aikana tutustunut Kataloniassa. Samanlaista oltiin nyt perustamassa Ranskaan ja Italiaan. Iso-Britanniassa ja Ruotsissa puolestaan tarjoudutiin jopa yhdistymään sosialidemokraattien kanssa. Kominternin lakkauttamisen jälkeen puolueilla oli nyt vapaat kädet toimintansa suhteen ja Mod ehdotti samansuuntaisia ratkaisuja myös Suomeen.[4] Hän tarkoitti kuitenkin Suomessa suunnitellun liittopuolueen sijasta laajaa kansandemokraattista rintamaa ja vahvan keskusjohdon alaista yhtenäisyyspuoluetta, joka myös nimettäisiin uudelleen. Lisäksi sen alaisuuteen tulisi erillinen vaaliorganisaatio. Molemmat kirjelmät luettiin 6. marraskuuta pidetyssä SKP:n keskuskomitean kokouksessa, mutta ne eivät aiheuttaneet suuria muutoksia suomalaisten kommunistien tuleviin suunnitelmiin.[6]
Joulukuussa 1944 Mod oli Valpon kuultavana ja sai samalla suomalaiset henkilöllisyyspaperit. 1940-luvun lopulla hän toimi Sirola-opiston opettajana ja myöhemmin 1950-luvulla ruotsinkielisen työväenlehden Ny Tidin toimittajana.[4] Sirola-opistossa Modin oppilaisiin kuului muun muassa nuori Taisto Sinisalo, jonka ajatteluun hänellä oli suuri vaikutus.[7]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vladimir Iljitsh Lenin: Elämä ja työ, Kansankulttuuri Oy, Helsinki 1946.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, s. 369. Helsinki: Atena-kustannus, 2003. ISBN 951-79632-4-6.
- ↑ Arkistoyksikkö: 1145 Mod Akseli (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto. Viitattu 16.2.2017.
- ↑ Akseli Mod BillionGraves. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? : Suomalainen kommunismi ja sota 1937-1945. Helsinki – Juva: WSOY, 1994. ISBN 978-951-01920-1-6.
- ↑ Kuinka moni jäikään Pyreneille 19.10.1975. Kansan Uutiset. Arkistoitu 9.7.2016. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Beyer-Thoma, Hermann: Kommunisten und Sozialdemokraten in Finnland 1944-1948, s. 59–64. Wiesbaden: Harrassowitz Verlag, 1990. ISBN 978-344-70298-0-3. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sinisalo, Taisto: Niin muuttuu maailma: muistikuvia ja mielipiteitä, s. 37–40. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30446-1-0.