Ero sivun ”Laatokan Karjala” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Laatokan Karjala''' ({{k-ru| Ладожская Карелия|Ladožskaja Karelija}} |
'''Laatokan Karjala''' ({{k-ru| Ладожская Карелия|Ladožskaja Karelija}} tai Северное Приладожье, ''Severnoje Priladožje'', "Pohjois-Laatokkala") on alue [[Venäjä]]llä [[Laatokka|Laatokan]] pohjoispuolella, joka rajoittuu idässä [[Aunuksen Karjala]]an, lounaassa [[Leningradin alue]]eeseen ja luoteessa [[Suomi|Suomeen]]. Nykyinen Laatokan Karjalan alue käsittää [[Lahdenpohjan piiri|Lahdenpohja]]n, [[Pitkärannan piiri|Pitkärannan]] ja [[Sortavalan piiri|Sortavalan kuntapiiri]]t eli [[Karjalan tasavalta|Karjalan tasavallan]] lounaisosan.<ref>[http://culture.karelia.ru/ALL_KARELIA/Northern_Priladozhje/ Северное Приладожье] Карелия культурный туризм {{ru}}</ref><ref>[http://culture.karelia.ru/ALL_KARELIA/Northern_Priladozhje/?lang=eng Northern Priladozhje] Karelia cultural tourism {{en}}</ref> |
||
== Historia == |
|||
⚫ | Laatokan Karjala kuului osana Käkisalmen |
||
⚫ | Laatokan Karjala kuului osana [[Käkisalmen lääni]]ä ensin [[Novgorodin tasavalta|Novgorodin valtio]]lle ja sittemmin [[Venäjä]]lle. Käkisalmen läänin mukana se siirtyi [[Ruotsi]]lle [[Stolbovan rauha]]ssa 1617. Ruotsi menetti Laatokan Karjalan [[Uudenkaupungin rauha]]ssa 1721 Venäjälle, jonka jälkeen alue tuli kuulumaan Viipurin kuvernementtiin. Tämä [[Vanha-Suomi]] yhdistettiin [[Viipurin lääni]]nä [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an 1812. |
||
⚫ | |||
Suomeen kuulunut eli vanha Laatokan Karjalan alue jakaantui ''Keski-Karjalaan'' ja ''Raja-Karjalaan''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.) | Nimeke = Tietojätti 2000 | Vuosi = 1999 | Kappale = | Sivu = 443 | Selite = Viides painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gummerus | Tunniste = ISBN 951-20-5809-X }}</ref> |
|||
⚫ | |||
Keski-Karjalan suomalaiskunnat olivat: |
|||
* [[Harlu]] |
|||
* [[Jaakkima]] |
|||
* [[Kurkijoki]] |
|||
* [[Lahdenpohja]] |
|||
* [[Lumivaara]] |
|||
* [[Pälkjärvi]] |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
Raja-Karjalassa puhuttiin yleisesti [[karjalan kieli|karjalan kieltä]] ja suurin osa väestöstä oli uskonnoltaan [[ortodoksinen kirkko|ortodokseja]]. Suomalaiskunnat olivat: |
|||
* Keski-Karjala |
|||
* [[Impilahti]] |
|||
* [[Korpiselkä]] |
|||
* [[Salmi (kunta)|Salmi]] |
|||
* [[Soanlahti]] |
|||
* [[Suistamo]] |
|||
⚫ | |||
** [[Pälkjärvi]] (kuului ennen sotia [[Pohjois-Karjala]]an, mutta nykyisin luetaan usein Laatokan Karjalaan kuuluvaksi) |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | [[Talvisota|Talvisodan]] päättäneessä [[Moskovan rauha]]ssa 1940 Laatokan Karjala oli Suomen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] [[luovutetut alueet|luovuttamalla alueella]] ja tuli osaksi [[Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa]]. [[Jatkosota|Jatkosodan]] alussa 1941 [[Suomen puolustusvoimat|suomalaisjoukot]] valtasivat alueen, mutta joutuivat vetäytymään osin kesällä ja [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen mukaan kokonaan syksyllä 1944. |
||
* Raja-Karjala |
|||
** [[Impilahti]] |
|||
Laatokan Karjalan suomalaiset asukkaat jouduttiin talvisodan aikana [[evakuointi|evakuoimaan]] ja jatkosodan jälkeen [[siirtoväki]] asettui pääasiassa [[Pohjois-Karjalan maakunta|Pohjois-Karjalaan]] (mm. [[Valtimo]]lle) ja [[Pohjois-Savon maakunta|Pohjois-Savon]] pohjoisosiin sekä [[Kainuun maakunta|Kainuun]] eteläosaan ja [[Pohjois-Pohjanmaan maakunta|Pohjois-Pohjanmaalle]]. |
|||
** [[Korpiselkä]] |
|||
** [[Salmi (kunta)|Salmi]] |
|||
⚫ | |||
** [[Soanlahti]] |
|||
** [[Suistamo]] |
|||
⚫ | |||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
Rivi 33: | Rivi 37: | ||
* [[Luovutettu Karjala]] |
* [[Luovutettu Karjala]] |
||
== |
== Viitteet == |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
[[Luokka:Laatokan Karjala |
[[Luokka:Laatokan Karjala]] |
||
[[no:Ladoga-Karelen]] |
[[no:Ladoga-Karelen]] |
Versio 20. kesäkuuta 2012 kello 02.21
Laatokan Karjala (ven. Ладожская Карелия, Ladožskaja Karelija tai Северное Приладожье, Severnoje Priladožje, "Pohjois-Laatokkala") on alue Venäjällä Laatokan pohjoispuolella, joka rajoittuu idässä Aunuksen Karjalaan, lounaassa Leningradin alueeeseen ja luoteessa Suomeen. Nykyinen Laatokan Karjalan alue käsittää Lahdenpohjan, Pitkärannan ja Sortavalan kuntapiirit eli Karjalan tasavallan lounaisosan.[1][2]
Historia
Laatokan Karjala kuului osana Käkisalmen lääniä ensin Novgorodin valtiolle ja sittemmin Venäjälle. Käkisalmen läänin mukana se siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsi menetti Laatokan Karjalan Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, jonka jälkeen alue tuli kuulumaan Viipurin kuvernementtiin. Tämä Vanha-Suomi yhdistettiin Viipurin lääninä Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812.
Suomeen kuulunut eli vanha Laatokan Karjalan alue jakaantui Keski-Karjalaan ja Raja-Karjalaan.[3]
Keski-Karjalan suomalaiskunnat olivat:
- Harlu
- Jaakkima
- Kurkijoki
- Lahdenpohja
- Lumivaara
- Pälkjärvi
- Ruskeala
- Sortavala
- Sortavalan maalaiskunta (ml. Valamo)
- Uukuniemi
Raja-Karjalassa puhuttiin yleisesti karjalan kieltä ja suurin osa väestöstä oli uskonnoltaan ortodokseja. Suomalaiskunnat olivat:
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Laatokan Karjala oli Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella ja tuli osaksi Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Jatkosodan alussa 1941 suomalaisjoukot valtasivat alueen, mutta joutuivat vetäytymään osin kesällä ja Moskovan välirauhansopimuksen mukaan kokonaan syksyllä 1944.
Laatokan Karjalan suomalaiset asukkaat jouduttiin talvisodan aikana evakuoimaan ja jatkosodan jälkeen siirtoväki asettui pääasiassa Pohjois-Karjalaan (mm. Valtimolle) ja Pohjois-Savon pohjoisosiin sekä Kainuun eteläosaan ja Pohjois-Pohjanmaalle.
Laatokan Karjalaan muutti pääasiassa venäläisiä, mutta jonkin verran myös karjalaisia ja muita kansallisuuksia
Katso myös
Viitteet
- ↑ Северное Приладожье Карелия культурный туризм (venäjäksi)
- ↑ Northern Priladozhje Karelia cultural tourism (englanniksi)
- ↑ Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 443. (Viides painos) Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X