Welthauptstadt Germania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailmanpääkaupunki Germanian pienoismalli

Welthauptstadt Germania (suom. maailmanpääkaupunki Germania) oli kansallissosialistisessa Saksassa annettu nimi rakennusprojektille, jonka tarkoitus oli purkaa nykyinen pääkaupunki Berliini ja uudellenrakentaa kaupunki kolmannen valtakunnan "maailmanpääkaupungiksi". Valtakunnankansleri Adolf Hitler nimitti arkkitehti ja varusteluministeri Albert Speerin hankkeen johtajaksi, mutta Speerin laatimista suunnitelmista ja pohjapiirroksista huolimatta Welthaupstadt Germanian rakennustöitä ei ikinä ehditty aloittaa.

Welthauptstadt Germania oli Adolf Hitlerin suunnitelma tehdä Berliinistä kokosuhteeltaan ja väkiluvultaan maailman suurin asutuskeskus, joka olisi myös Euroopan mantereen pääkaupunki ja koko maailmanhistorian suurenmoisin metropoli. Hitler olisi halunnut kaupungin symbolisoivan kansallisosialistisen "Suur-Saksan" maailmanmahtia ja vertasi sitä muinaisen maailman suurkaupunkeihin, kuten Babyloniin ja Roomaan. Vuonna 1937 Hitler nimitti luotetun arkkitehtinsä Albert Speerin Generalbauinspektor für die Reichshauptstadt Berlinin eli "valtakunnanpääkaupunki Berliinin päätarkastajan" virkaan, mutta ensimmäinen askel "maailmanpääkaupungin" luomiseksi oli jo otettu, kun Berliinin olympiastadion oli rakennettu vuoden 1936 kesäolympialaisia varten. Speer esitteli Hitlerille ja Saksan rakennusministeriölle luonnoksia ja pohjapiirroksia kaupungista, joka oli tarkoitus rakentaa nykyisen Berliinin paikalle. Speerin suunnitelmien pohjalta rakennettiin Welthauptstadt Germanian pienoismalli, jonka avulla voitiin tarkastella kaupungin kokosuhdetta ja rakennuskaavoja. Speerin laatiman aikataulun mukaan maailmanpääkaupunki olisi rakennettu 1940-luvun varrella ja se olisi valmistunut vuoteen 1950 mennessä, mutta toisen maailmansodan alkamisen jälkeen aikataulun arvioitiin viivästyvän muutamalla vuodella.

Speerin suunnitelman mukaan Welthauptstadt Germanian keskellä olisi ollut yli 5 kilometrin pituinen ja sadan metrin levyinen keskuskatu Nord-Süd-Achse, joka olisi alkanut Pariisin riemukaaren pohjalta rakennetusta 100-metrisestä riemukaaresta ja lopulta päättynyt maailman suurimpaan kupolikattoiseen rakennukseen, temppelimäiseen Volkshalleen, jonka arkkitehtuurinen ulkomuoto olisi pohjautunut Vatikaanin Pietarinkirkkoon. Keskuskatu oli suunniteltu vain jalankulkijoille ja juhlatilaisuuksissa sotilasparaateihin, joten ajoneuvoja varten Speer suunnitteli maanalaisen tunnelin, joka olisi sijainnut Nord-Süd-Achsen alapuolella. Speer oli jo suunnitellut kansallissosialistelle työväenpuolueelle uuden valtakunnankanslian vuonna 1938, mutta Hitlerin pyynnöstä Speer lisäsi Welthauptstadt Germanian pohjapiirroksiin uudemman ja suuremman valtakunnankanslian, jonka oli tarkoitus korvata nykyinen rakennus. Suunnitelmien mukaan koko kaupunki kuului purkaa maantasalle, jotta Welthauptstadt Germanian uusien, antiikin Rooman arkkitehtuurista vaikutteita saaneiden rakennuksien perustuksille olisi ollut tilaa. Vain Siegessäule, Brandenburgin portti ja muut vanhat muistomerkit olisi ollut tarkoitus säilyttää silloisilla paikoillansa. Rakennustöiden aikana yli 50 000 berliiniläistä olisi joutunut kodittomiksi, joten Speer suunnitteli majoittavansa heidät tilapäisesti kaupungin juutalaisväestöltä takavarikoituihin asuntoihin.

Welthauptstadt Germania ei ikinä valmistunut, koska vuonna 1939 Speer antoi käskyn siirtää rakennusprojekteihin suunnatut raaka-aineet Saksan sotatoimiin. Vuonna 1941 rakennusministeriö laski Berliinin maaperään 12 650 tonnia painavan betonisylinterin, Schwerbelastungskörperin, jotta maaperän kantavuus olisi saatu selville. Sylinterin kuului kolmessa vuodessa painua maaperään enintään 2,5 tuumaa, mutta todellisuudessa painuma oli seitsemän tuumaa. Schwerbelastungskörperin ansiosta Speer päätteli, että maaperä Berliinissä oli pehmeämpi ja soisempi kuin Welthauptstad Germanian rakennusten suunnaton paino olisi sallinut. Vuonna 1944 Saksan rakennusministeriö lakkautti hankkeen, ja vuonna 1945 Berliinin taistelussa kaupunki raunioitui neuvostojoukkojen pommituksessa ja viiden vuorokauden jälkeen Hitlerin itsemurhasta Saksa antautui liittoutuneille.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Eero Kuparinen: Tavoitteena loistava menneisyys (teoksessa Kivettyneet ihanteet)

[muokkaa] Fiktio

  • Elokuvassa Perikato (2004) Hitler ylistää maailmanpääkaupunki Germanian suunnitelmia huhtikuussa 1945 kaupungin pienoismallin äärellä
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä