Uskonnoton etiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Ephesians 2,12 - Greek atheos.jpg

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Materialismi
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Kirkon ja valtion ero
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Uskonnoton etiikka on etiikkaa, jonka mukaan moraali ja etiikka ovat inhimillistä alkuperää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateismin historian yhteydessä mainitaan usein antiikin ajattelija Epikuros ja epikurolaisuus.[1] Useat valistusajan ajattelijat arvostelivat uskontoa. Paroni d'Holbach katsoi teoksessaan Systéme de la Nature (1770), että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia että onnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.[2]

Ateismi järjestäytyi länsimaissa 1800-luvulla ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja humanistien yhdistyksinä. Vapaa-ajattelijain maailmanliiton kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät hyvyyteen etiikan ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen työn avulla.[3][4] Kansainvälisen humanistiliiton määritelmän mukaan ”humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä.”[5]

Etiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etiikka

Etiikassa tutkitaan moraaliin liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää sekä hyvää elämää.[6] Moraalinormien määrittämistä kutsutaan normatiiviseksi etiikaksi. Normatiivisen etiikan tunnetuimmat suuntaukset jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: velvollisuusetiikka, seurausetiikka ja hyve-etiikka.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Most histories of atheism choose the Greek and Roman philosophers Epicurus, Democritus, and Lucretius as the first atheist writers.”First Atheist writers 2.10.2002. BBC. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
  2. Norman, Richard: On humanism, s. 11–12. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3. (englanniksi)
  3. Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  4. Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  5. ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities.” Suomennos: Hartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija, 2/2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.7.2008.
  6. Crisp, Roger: Ethics Routledge Encyclopedia of Philosophy. Lontoo: Routledge. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)
  7. Fieser, James: Ethics The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.