Ulfberht-miekka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulfberht-miekan säiläkirjoitus.

Ulfberht-miekoiksi kutsutaan 900–1000-luvuilta peräisin olevia taidokkaasti valmistettuja miekkoja, joita käyttivät erityisesti viikingit.

Miekat ovat saaneet nimensä niiden terään taotusta säiläkirjoituksesta ULFBERHT, joka on todennäköisesti miekat valmistaneen sepän tai pajan nimi. Useimmiten nimi kirjoitettiin +ULFBERH+T. Koska niitä on valmistettu noin 200 vuoden ajan, eivät kaikki miekat kuitenkaan voi olla pelkästään yhden sepän takomia. Miekkoja on löydetty eniten Pohjoismaista, mutta runsaasti myös Baltiasta, Venäjältä, Britanniasta, Saksasta sekä muualta Keski-Euroopan pohjoisosista. Yksittäisiä löytöjä on myös muista Euroopan maista.[1]

Teräs ja sen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulfberht-miekat valmistettiin korkealaatuisesta teräksestä ja niitä pidetään yhtenä parhaista milloinkaan valmistetuista miekoista. Materiaalistaan johtuen ne olivat omana aikanaan ylivertaisia aseita, joista alettiin valmistaa myös heikkolaatuisempia kopioita, joihin kirjoitettiin nimi muodossa +ULFBERHT+. Ulfberht-miekkoihin käytetty upokasteräs on hiilipitoisuudeltaan erittäin korkeata, määrä on noin puolet nykyisin teollisesti valmistettavan hiiliteräksen sisältämästä hiilestä. Kopioissa hiiltä oli vain kolmasosa alkuperäisten Ulfberht-miekkojen pitoisuudesta ja se teki niistä huomattavasti helpommin hajoavia.[2]

Terästä pidettiin pitkään Pohjois-Euroopassa valmistettuina miekkojen frankkilaisperäisestä nimestä ja niiden arvellusta valmistuspaikasta johtuen. 2000-luvulla brittiläisessä National Physical Laboratoryssa tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittivat, että ainoastaan huonolaatuisimpien miekkojen teräs oli valmistettu Euroopassa. Aitojen Ulfberht-miekkojen teräs oli peräisin Persian ja nykyisen Afganistanin alueelta, josta viikingit toivat sitä Volgaa ja Kaspianmerta pitkin kulkenutta kauppareittiään myöten. Kun venäläiset 1000-luvulla sulkivat reitin, loppui myös Ulfberht-miekkojen valmistus.[2]

Ulfberht-miekat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta viikinkiaikaisia miekkoja on löydetty noin 300 kappaletta.[3] Niistä Ulfberht-miekkoja tai niiden kopioita on kolmasosa.[4] Miekkoja on löydetty lähinnä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen alueelta. Löytöpaikkoja ovat muun muassa Hämeenlinnan Peltorinne [5], Sääksmäen Rapola [6], Halikko, Euran Luistari, Karkku, Vehmaa [7] ja Vesilahti [8]. Suurin osa miekoista on Kansallismuseon kokoelmissa, mutta esimerkiksi Harjavallassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin museossa on esillä vuonna 1975 Kokemäeltä löydetty miekka.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.