Suomen Tykistömuseo

Wikipedia
Ohjattu sivulta Tykistömuseo
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Tykistömuseo
Linnankasarmi jossa Tykistömuseo toimii.
Linnankasarmi jossa Tykistömuseo toimii.
Perustettu 1977
Sijainti Linnankasarmi
13100 Hämeenlinna
Vierailijoita vuodessa 20 000 vuodessa
Johtaja Mikko Kero
Kotisivut Suomen Tykistömuseo


Suomen Tykistömuseo on tykistöaselajin historiaan ja nykypäivään keskittyvä Tykkimiehet ry:n ylläpitämä erikoismuseo Linnankasarmin alueella Hämeenlinnassa. Se on yksi Sotamuseon alaisista aselajimuseoista. Tykistömuseo sijaitsi vuosina 1977-1997 Kankaanpään Niinisalossa. Museon nimenä oli Tykistömuseo, kunnes 1.1.2004 nimeksi muutettiin Suomen Tykistömuseo.

Museo käsittää kasarmirakennukseen pystytetyn näyttelyn, ulkoalueen ja tykkihallin. Näytteillä ovat kaikki Suomen toisessa maailmansodassa käyttämät tykkimallit. Kasarmirakennuksen näyttelyssä kerrotaan tykistön historia Suomessa aivan alkuvaiheista nykyhetkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Tykistömuseo kuvattuna Linnanpihalta.

Suomen Tykistömuseon edeltäjä Tykistömuseo perustettiin Kankaanpään Niinisalon tykistövaruskunnan läheisyyteen vuonna 1977. Museo avattiin yleisölle 2. heinäkuuta 1977 ja se sijaitsi tyhjilleen jääneessä Salonharjun kansakoulurakennuksessa. Tykistömuseo toimii yhtenä kymmenestä aselajimuseosta, joita Helsingissä sijaitseva Maanpuolustuskorkeakoulun alainen Sotamuseo ohjaa ja valvoo.

Kävijämäärän vähäisyyden vuoksi tehtiin vuonna 1995 päätös museon siirtämisestä keskeisemmälle paikalle. Hämeenlinnassa Linnankasarmilla oli vapautunut museoksi sopivia kasarmitiloja ja puolustusministeriön kanssa tehtiin sopimus kyseisten tilojen luovuttamisesta Tykistömuseon käyttöön. Vanhat kasarmitilat kunnostettiin kahden vuoden aikana moderneiksi museotiloiksi pääasiassa talkoovoimin. Hämeenlinnassa museo avasi ovensa yleisölle 12. toukokuuta 1997.

Tykistömuseon nimi muutettiin Suomen Tykistömuseoksi 1.1.2004. Suomen Tykistömuseon taustayhteisönä toimii Tykkimiehet ry.

Sijainti ja aukiolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistömuseo sijaitsee Hämeenlinnassa Linnankasarmin alueella. Se muodostaa Hämeen linnan, Vankilamuseon ja Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kanssa Linnanniemen museoalueen, jolla on oma parkkialue ja viitoitus. Kävijällä on myös mahdollisuus ostaa yhteislippu kaikkiin neljään museoon. Tykistömuseo on avoinna ympäri vuoden kello 11-17.

Museossa sijaitsee myös Sotilaskotiperinneyhdistyksen ylläpitämä kahvila Cafe Katri.

Museon tilat ja näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kerros: 1400-luvulta vuoteen 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa kerrotaan tykistön historiaa Suomessa 1400-luvulta aina Suomen sisällissotaan saakka. Näyttelyssä käsiteltäviä aihealueita: Ruotsinvallan aika, Autonomian aika, Jääkäriliike, Vapaussota. Erikoisnäyttelynä on Jääkärikenraali K.A. Heiskasen henkilöhistoria. Esillä on lisäksi Suomen viimeisen elossa olleen jääkärin Väinö Valveen mitalit. Esineistöstä on esillä esimerkiksi Ruotsalainen 6 naulan kanuuna, malli Helvig vuodelta 1804. Näyttelyssä sijaitsee lisäksi Pro Patria - Kunnia Isänmaalle-sali, jossa on esillä Suomea puolustaneiden miesten ja naisten kunniamerkkejä.

Toinen kerros: 1919–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa kerroksessa esitellään itsenäisen Suomen historia toisen maailmansodan loppuun saakka. Näyttelyssä käsiteltäviä aihealueita: Suomen tykistön kehittäjän Tykistönkenraali Vilho Nenosen tarina. Vuosina 1883-1960 elänyt Nenonen vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen tykistön kehittymiseen yhdeksi tarkimmista ja tehoikkaimmista aselajeista. Esimerkiksi majuri Unto Petäjän suunnitteleman korjausmuuntimen käyttöönotto tapahtui Nenosen esityksestä.

Itsenäisen Suomen tykistön synty, ampumamenetelmien kehittyminen, Talvisota, Jatkosota, näyttelyssä esitellään myös kaikkien aikojen suurimman tykkimiehen, 226 senttimetriä pitkän Väinö Myllyrinteen tarina. Esillä on myös hänen univormunsa ja manttelinsa. Tykistön Mannerheim-ristin ritarit, Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939–1945 kuvin ja tilastoin.

Tykeistä on esillä 76 mm rykmenttikanuuna, vuosimalli 1927. Erikoisuutena on puinen harjoitustykki vuodelta 1940, jolla koulutettiin talvisodan lopussa sotilaita. Esillä on myös neljän hevosen vetämä tykkivaljakko, joka on lähes 12 metriä pitkä.

Kolmas kerros: 1945–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannessa kerroksessa on esillä tykistön historiaa toisen maailmansodan lopusta aina 2000-luvulle asti. Näyttelyssä käsiteltäviä aihealueita: Tykistöjoukko-osastojen perinteet, Paperiminiatyyrisotilaat 1812-1960, Tykistön harjoitusalueet, Tykistön kokoonpanojen kehittyminen, C. G. E. Mannerheim, Hevosvetoinen tykistö 1950-1960, Tykistön materiaalinen kehittyminen 1960-1980, Elämää varuskunnassa ja kasarmeissa, Aseteknologia ja elektroniikka, Lotta Svärd, ja Sotilaskotitoiminta.

Tykkihalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

120 K 78-16 Tykkihallin edessä.

Aikoinaan lähes sadan hevosen tallina toiminut Tykkihalli on sisätiloiltaan säilytetty tallimaisessa asussa. Tykkihalliin on sijoitettu yli kolmekymmentä kokoelmien historiallisesti arvokkainta tykkiä. Suurin osa niistä edustaa hevosvetoista tykistöä. Esillä on muun muassa saksalainen Nebelwefer raketinheitin ja talvi- ja jatkosodan tykki, venäläisvalmisteinen 76 millinen 76 K/00.

Tykkipiha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Tykkipihan tykeistä. Taustalla Tykistömuseon näyttelyrakennus.

Tykkipihalle on sijoitettu museon tykkikokoelman pääosa. Alueella on kaikkiaan lähes sata erilaista tykkiä ja heitintä. Esillä on niin 300 mm kranaatinheitin, joka tosin on ollut ainoastaan koekäytössä ja venäläinen kuorma-auton lavalle sijoitettu raskas raketti Luna. Kunniapaikalla on 105 H 37, jonka lavetilla tykistönkenraali Vilho Nenonen saatettiin haudan lepoon.

Muita näyttelykohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyssä on esillä myös jalkaväkiaseita kuten Suomi-konepistooli, Degtjarjov- ja Lahti-Saloranta -pikakiväärit, Molotovin cocktail sekä kranaatinheittimiä.

Huomiota on näyttelyissä kiinnitetty myös sotilaiden erilaisiin jokapäiväisiin käyttöesineisiin ja esillä on esimerkiksi vartiosotilaan talvisodassa käyttämä pakkasjalkine ja sotilaille jatkosodan aikana jaettua sukupuolitautien torjuntapakkaus. Myös puhdetöille ja sotilaan elämään liittyvillä arkipäiväisillä materiaaleilla on omat osuutensa näyttelyssä.

Museon kolmannessa kerroksessa on kaksi merkittävää naisten maanpuolustustyötä edustavaa näyttelyä, Lotta Svärd -työn ja Sotilaskotityön näyttelyt.

Multimediaesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyssä on viisikymmenpaikkainen multimediasali, jossa on nähtävissä 15–40 minuuttia pitkiä dvd-esityksiä museon aukioloaikoina. Museossa esitetään kuutta erilaista multimediaelokuvaa: Ihantalan ihme (2001), Korpisodan suurvoitto (2003), Taistelu Laatokan Karjalassa (2005), Talvisota – ensimmäinen torjuntavoitto (2007), Suomen tie jatkosotaan (2009) ja Viimeiseen mieheen (2010).

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistömuseo on julkaissut yksitoista teosta julkaisusarjassaan.

  • Nro 1 Jyri Paulaharju: Hämeenlinnan Tykistö vuosina 1445-1809
  • Nro 2 Jyri Paulaharju: Tykistötiedustelu iskee. Kuvatulkintaa ja tiedustelua sodissamme
  • Nro 3 Veli Kauranen: Suomen vanhat linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit
  • Nro 4 Urho Myllyniemi, Ilkka Korhonen, Esa Rahkonen: Tykkipoika ei peljätä saa... Kenttätykistökerho seitsemällä vuosikymmenellä
  • Nro 5 Jyri Paulaharju: Kanta-Hämeen jääkärit
  • Nro 6 Hannu Saraluoto: Tykki ravissa
  • Nro 7 Veli Kauranen: Teiss' on tulta, tapparaa - suomalaisten käymät sodat
  • Nro 8 Jouko Kivimäki: Tykkimiehet ry 1965-2005
  • Nro 9 Jyri Paulaharju: VP Nenonen Elämä Tykistölle
  • Nro 10: Tykkimiehen opas 2009
  • Nro 11: Jouko Kivimäki: Koulukeskuksesta kasarmille - Suomen Tykistömuseon perustaminen ja toiminta vuosina 1977-2007

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouko Kivimäki: Koulukeskuksesta kasarmille - Suomen Tykistömuseon perustaminen ja toiminta vuosina 1977-2007. Tykkimiehet ry, 2010. ISBN 978-952-67388-0-2.
  • Jouko Kivimäki: Tykkimiehet ry 1965-2005. Tykkimiehet ry, 2008. ISBN 978-951-97069-8-6.
  • Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet Ry, Tykistömuseo, 1988. ISBN 951-99934-4-4.
  • Tykistömuseon erikoisnumero. Tulikomentoja, 2002, nro 1. Helsinki: Tykkimiehet ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Tykistömuseo.

Koordinaatit: 61°0′19″N, 24°27′21″E