The Rock – paluu helvettiin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. The Rock eli Dwayne Johnson on yhdysvaltalainen näyttelijä ja vapaapainija.
The Rock – paluu helvettiin
The Rock
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Michael Bay
Käsikirjoittaja Douglas S. Cook
Mark Rosner
David Weisberg
Tuottaja Jerry Bruckheimer
Don Simpson
Pääosat Sean Connery
Nicolas Cage
Ed Harris
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Hollywood Pictures
Ensi-ilta Flag of the United States.svg 7. kesäkuuta 1996
Suomen lippu 27. kesäkuuta 1996
Kesto 136 minuuttia
Alkuperäiskieli Englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

The Rock – paluu helvettiin on Michael Bayn ohjaama ja Jerry Bruckheimerin tuottama yhdysvaltalainen toimintaelokuva, jonka ensi-ilta oli 7. kesäkuuta 1996. Elokuvan pääosissa esiintyvät Sean Connery, Nicolas Cage ja Ed Harris. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 27. kesäkuuta 1996.

Elokuvan tarinassa Vietnamin ja Persianlahden sodan veteraanikenraali yhdessä palkkasotureiksi ryhtyneiden entisten Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaiden kanssa kaappaa museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottaa panttivangeikseen siellä turistikiertueella olevat ihmiset. Kun hän vaatii Yhdysvaltain hallitusta luovuttamaan maksamaan yhdysvaltalaisissa sotilasoperaatioissa ympäri maailmaa nimettömästi kadonneiden sotilaiden omaisille suuret summat rahaa, häntä vastaan lähetetään kokematon FBI-agentti, ainoana Alcatrazista paennut brittivakooja sekä Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tällöin kehkeytyy tilanne, jossa yhdysvaltalaiset joutuvat taistelemaan omia sotilaitaan vastaan.

The Rock – paluu helvettiin voitti muutamia elokuva-alan palkintoja,[1] kuten esimerkiksi vuoden 1997 "parhaan elokuvakaksikon" MTV Movie Awardsin.[2] Elokuva oli myös vuoden 1996 Oscar-gaalassa ehdokkaana parhaan äänityksen Oscar-palkinnosta, mutta se hävisi ehdokkuuden draamaelokuvalle Englantilainen potilas.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Rock – paluu helvettiin oli alun perin Jonathan Helsleighin laatima elokuvakäsikirjoitus[3], jonka kirjoitukseen osallistuivat myös Aaron Solkin ja Quentin Tarantino.[4] Kun käsikirjoituksen lopullinen versio valmistui vuonna 1995, Helsleigh onnistui myymään käsikirjoituksen kuvausoikeudet Hollywood Picturesille. Elokuvayhtiön pyynnöstä käsikirjoittajakolmikko Douglas S. Cook, Mark Rosner ja David Weisberg muuttivat Helsleighin käsikirjoituksen tapahtumia ja dialogia, mutta sen tarina päätettiin säilyttää ennallaan. Cookin, Rosnerin ja Weisbergin tekemien muutosten vuoksi alkuperäinen käsikirjoitus on hieman erilainen kuin lopullisessa elokuvassa; esimerkiksi William Forsythen roolihahmon Ernest Paxtonin sukunimi oli Helsleighin käsikirjoituksessa "Sanchez".

Osa elokuvan kohtauksista kuvattiin Alcatrazissa, minkä vuoksi Sean Connery suostutteli tuottajat rakentamaan hänelle oman asunnon saarelle, jotta hänen ei tarvitsisi matkustaa joka päivä Alcatrazin ja San Franciscon välillä.[4] Kohtaus, jossa turistit teljetään Alcatrazin vankiselleihin, kuvattiin oikeassa Alcatrazin selliosastossa; kuvausten aikana sellien ovijärjestelmä kuitenkin jumittui ja näyttelijät joutuivat viettämään aikaansa tuntikausia pienissä selleissä, kunnes kuvausryhmä onnistui saamaan paikalle avustusta ja näyttelijät pääsivät poistumaan selleistä.

Elokuvassa on muutamia givejä muihin elokuviin: Vietnamin sotaan osallistunutta nuorempaa Hummelia esittävä valokuva on peräisin Charles Bronsonin tähdittämästä elokuvasta Pako yli rajan, jossa Hummelin näyttelijä Ed Harris esiintyi sivuosaroolissa; John Masonin ensisanat "But of course you are" ("Tietysti olet") ovat Sean Conneryn esittämän James Bondin repliikki Plenty O'Toolelle elokuvasta Timantit ovat ikuisia; ja repliikki "I'll take pleasure in guttin' you, boy" ("Suolistan sinut mielelläni, poika") on suoraan peräisin elokuvasta Pako Alcatrazista.

The Rock – paluu helvettiin on omistettu elokuvan tuottajalle ja Jerry Bruckheimerin yhteistyökumppanille Don Simpsonille, joka huumeriippuvuutensa seurauksena menehtyi kesken elokuvan kuvausten.[4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali Francis X. Hummel muodostaa hänelle uskollisista merijalkaväen sotilaista pienen palkkasoturijoukon, joka hyökkää Yhdysvaltain laivaston asevarastoon ja onnistuu varastamaan viisitoista ohjusta ja erittäin tappavaa VX-hermokaasua sisältäviä teräskanistereita. Hyökkäyksen jälkeen Hummelin joukot miehittävät San Franciscon edustalla sijaitsevan, museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottavat siellä panttivangeikseen 81 ihmistä, jotka olivat saarella turistikiertueella. Hummel on katkeroitunut siitä, että Yhdysvaltain hallitus hylkäsi Vietnamissa ja Persianlahdella palvelleita merijalkaväen sotilaita vihollislinjojen taakse ja jätti heidät kuolemaan. Hummel ottaa yhteyden Yhdysvaltain hallituksen edustajiin ja kertoo heille vaatimuksensa: Hummelille, hänen joukoilleen ja "petettyjen" sotilaiden omaisille on luovutettava yhteensä sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; mikäli vaatimuksiin ei suostuta 40 tunnin sisällä tai Yhdysvaltain hallitus kertoo tapahtuneesta joukkotiedotusvälineille, Hummel ei ainoastaan teloita panttivankeja vaan myös laukaisee VX-kaasulla varustettuja ohjuksia suoraan San Franciscon keskustaan. Vaikka ohjusten päästämä myrkkykaasupilvi voisikin pahimmassa tapauksessa tappaa suuren osan koko kaupungin väestöstä, Yhdysvaltain hallituksen tekemän päätöksen johdosta kenraalin esittämiin vaatimuksiin ei suostuta.

Hummelin uhkauksista huolimatta Yhdysvaltain hallitus päättää estää kenraalin aikeet ja lähettää Alcatrazille pienen kommandoryhmän, jonka tarkoituksena on tunkeutua museovankilaan ja tehdä ohjukset toimintakyvyttömiksi tuhoamalla niiden virtapiirit ennen kuin ne laukaistaan. Kommandoryhmään kuuluvat kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed, jolla ei ole minkäänlaista taistelukokemusta; entinen SAS-agentti John Patrick Mason, joka pakeni ainoana tunnettuna henkilönä Alcatrazilta; sekä pieni ryhmä komentaja Andersonin johtamia Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tarinan edetessä paljastuu, että Mason joutui aikoinaan vankilaan sen vuoksi, että hän oli brittihallitukselle työskennellessään varastanut ja kätkenyt Yhdysvaltain hallituksen tarkimmin varjeltuja salaisuuksia sisältäneen mikrofilmin, joka esimerkiksi kertoi totuuden Roswellin tapauksesta ja John F. Kennedyn salamurhasta.

Kommandoryhmä onnistuu Masonin opastamana tunkeutumaan Alcatraziin ja etenee vankilan sisätiloissa huomaamattomasti, kunnes he joutuvat Hummelin joukkojen asentaman liikkeentunnistimen havaitsemiksi. Andersonin ja muut Navy SEAL -kommandot joutuvat Hummelin joukkojen järjestämään väijytykseen, minkä jälkeen Hummel vaatii Andersonia miehineen laskemaan aseensa. Anderson ei kuitenkaan tottele Hummelin käskyjä. Tätä seuranneessa verilöylyssä Anderson miehineen saavat surmansa. Kun Mason ja Goodspeed ovat ainoat elossa olevat kommandoryhmän jäsenet, he joutuvat alivoimaisina tekemään yhteistyötä ohjusten deaktivoimiseksi. He kykenevät tappamaan muutamia Hummelin sotilaita ja deaktivoimaan kolmea lukuun ottamatta kaikki ohjukset. Kun Hummel kuitenkin uhkaa teloittaa panttivangin, Mason ilmestyy kenraalin luokse ja väittää olevansa viimeinen kommandoryhmän jäsen, jotta Goodspeed onnistuisi deaktivoimaan kolmanneksi viimeisen ohjuksen. Goodspeed onnistuu tehtävässään, mutta hetkeä myöhemmin hän joutuu Hummelin sotilaiden vangiksi.

Mason ja Goodspeed viedään vankiselliin, mutta Masonin kokemuksen avulla kaksikko pakenee sellistä ja lähtee deaktivoimaan kahta jäljellä olevaa ohjusta. Samoihin aikoihin Hummelin miehet kuitenkin onnistuvat vakuuttamaan kenraalin siitä, ettei Yhdysvaltain hallitus suostu vaatimuksiin ilman ohjuksen laukaisemista. Hummel myöntää laukaisuluvan ja VX-kaasulla varustettu ohjus laukaistaan kohti San Franciscon kaupunkia. Yhtäkkiä Hummel kuitenkin ohjelmoi ohjuksen putoamaan San Franciscon lahteen, mikä aiheuttaa suurta hämmennystä kenraalin joukkojen keskuudessa. Kun sotilaat saapuvat kysymään tapahtuneen syytä, Hummel kertoo heille totuuden: hän ei halua tappaa viattomia ihmisiä rahan takia. Hänen yrityksensä saada hallitus maksamaan rahat uhalla on epäonnistunut. Hummel käskee miehiään lähtemään kanssaan pois saarelta, mutta kenraalin paljastuksesta raivostuneet sotilaat aloittavat tulitaistelun, jonka aikana Hummel haavoittuu kuolettavasti. Hetkeä ennen kuolemaansa hän kuitenkin onnistuu kertomaan Masonille ja Goodspeedille, että viimeinen ohjus on Alcatrazin majakassa.

Kun Hummel on kuollut, Mason ja Goodspeed eliminoivat kaikki jäljellä olevat Hummelin sotilaat ja deaktivoivat viimeisen ohjuksen. Samoihin aikoihin Alcatrazin saarta lähestyy Yhdysvaltain ilmavoimien F/A-18 Hornet -laivue, jolle annettu pommituskäsky, koska yhdysvaltalaiset eivät ole tietoisia Masonin ja Goodspeedin tehtävän onnistumisesta. Goodspeed sytyttää merkkisoihdut ja täten viestittää hävittäjille, että tehtävä on suoritettu, mutta tässä vaiheessa yksi saaren yli lentävistä hävittäjistä on jo ehtinyt pudottaa pomminsa. Räjähdyksen paineaalto paiskaa Goodspeedin mereen ja Mason pelastaa hänet, minkä jälkeen Mason hyvästelee Goodspeedin ja poistuu saarelta. Kun Masonia saavutaan etsimään, Goodspeed selittää, että Mason "höyrystyi" pommin räjähdyksessä. Elokuvan loppukohtauksessa Goodspeed ja hänen vastavihitty tyttöystävänsä Carla Pestalozzi hakevat kirkosta Masonin kätkemän mikrofilmin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Roolihahmo(t) Kuvaus
Sean Connery John Patrick Mason Entinen SAS-agentti, joka pakeni ainoana tunnettuna henkilönä Alcatrazilta ja kuuluu Alcatrazille lähetettyyn kommandoryhmään.
Nicolas Cage Stanley Goodspeed Kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti, joka kuuluu Alcatrazille lähetettyyn kommandoryhmään.
Ed Harris Francis X. Hummel Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali, jonka johtamat sotilaat miehittävät Alcatrazin vankilasaaren.
John Spencer James Womack Liittovaltion poliisin FBI:n johtaja.
David Morse Tom Baxter Yhdysvaltain merijalkaväen majuri ja Hummelin oikea käsi.
William Forsythe Ernest Paxton FBI:n itärannikon operaatioiden erikoisagentti.
Michael Biehn Komentaja Anderson Alcatrazille lähetettävän kommandoryhmän johtaja.
Vanessa Marcil Carla Pestalozzi Stanley Goodspeedin tyttöystävä.
John McGinley Kapteeni Hendrix Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Gregory Sporleder Kapteeni Frye Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Tony Todd Kapteeni Darrow Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Boceem Woodbine Kersantti Crisp Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Jim Maniaci Sotamies Scarpetti Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Greg Collins Sotamies Gamble Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Brendan Kelly Sotamies Cox Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Steve Harris Sotamies McCoy Yksi Hummelin alaisuudessa toimivista merijalkaväen sotilaista.
Danny Nucci Luutnantti Shephard Yksi Alcatrazille lähetetyn kommandoryhmän jäsenistä.
Claire Forlani Jade Angelou John Patrick Masonin tytär.

Sensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

The Rock – paluu helvettiin joutui Yhdistyneessä kuningaskunnassa ankaran sensuurin kohteeksi, ja miltei jokaisesta toimintakohtauksesta leikattiin niiden väkivaltaisimmat otokset. Sensuurin kohteeksi joutuivat muiden muassa kohtaus, jossa Mason heittää merijalkaväen sotilaan kaulaan puukon; kohtaus, jossa Mason ampuu sotamies Gamblen jalat ja pudottaa hänen päälleensä katosta roikkuvan ilmastointilaitteen; kohtaus, jossa Mason murtaa merijalkaväen sotilaan niskan; sekä lopun kohtaukset, joissa kersantti Crisp, majuri Baxter ja kenraali Hummel ammutaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan The Rock – paluu helvettiin soundtrackin sävelsivät yhdessä Hans Zimmer, Nick Glennie-Smith ja Harry Gregson-Williams.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Hummel Gets the Rockets" (6:25)
  2. "Rock House Jail" (10:12)
  3. "Jade" (2:01)
  4. "In The Tunnels" (8:40)
  5. "Mason's Walk – First Launch" (9:34)
  6. "Rocket Away" (14:25)
  7. "Fort Walton – Kansas" (1:37)
  8. "The Chase" (7:35)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Rock (1996) – Awards (englanniksi)
  2. MTV Movie Awards Archieve | 1997 MTV Movie Awards (englanniksi)
  3. Rock, The Script at IMSb (englanniksi)
  4. a b c The Rock (1996) – Trivia (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]