Suomen urheilu 1977
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1977 käsittelee vuoden 1977 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Pertti Ukkola | Paini |
| 2. | Heikki Mikkola | Moottoripyöräily |
| 3. | Heikki Ikola | Ampumahiihto |
| 4. | Yrjö Vesterinen | Moottoripyöräily |
| 5. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 6. | Lea Hilokoski | Keilailu |
| 7. | Reijo Ståhlberg | Yleisurheilu |
| 8. | Juha Mieto | Hiihto |
| 9. | Harry Hannus | Pyöräily |
| 10. | Taito Haara | Voimanosto |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Lea Hilokoski | Keilailu |
| 2. | Paula-Irmeli Halonen | Pikaluistelu |
| 3. | Outi Borgenström | Suunnistus |
| 4. | Sinikka Kukkonen | Hiihtosuunnistus |
| 5. | Sinikka Tyynelä | Yleisurheilu |
| 6. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Heikki Ikola voitti kultaa henkilökohtaisella 20 kilometrillä. Suomen joukkue, jossa kilpailivat Erkki Antila, Raimo Seppänen, Simo Halonen ja Heikki Ikola, saavutti viestissä hopeaa.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi Kyösti Hämäläinen Ford Escortilla.[3]
Hiihtosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomen naisten viestijoukkue Kaija Halonen, Aila Flöjt ja Sinikka Kukkonen voitti kultaa. Miesten henkilökohtaisessa kilpailussa Pekka Pökälä saavutti hopeaa ja Jorma Karvonen pronssia. Naisten henkilökohtaisessa kilpailussa Sinikka Kukkonen sijoittui pronssille.[4]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi kahdeksan maaottelua, joista se voitti kaksi ja pelasi yhden tasan. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Aulis Rytkösen valmentama Suomi voitti toukokuussa vieraskentällä Luxemburgin 0–1 sekä hävisi Italialle kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla 0–3 ja lokakuussa Torinossa 6–1. Huhtikuussa Suomi voitti Ankarassa Turkin 1–2, ja elokuussa Oslossa Norja ja Suomi pelasivat tasan 1–1. Syyskuussa Helsingissä vierailleelle nimekkäälle Saksan liittotasavallan joukkueelle Suomi hävisi vain 0–1. Jyrki Nieminen ja Matti Paatelainen tekivät vuoden maaotteluissa kumpikin kaksi maalia. Kuuden vuoden mittaisessa, neljän maan kesken käydyssä Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi sijoittui viimeiseksi.[5][6]
- Suomen naisten maajoukkue hävisi heinäkuussa Maarianhaminassa pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Ruotsille 0–4 ja Tanskalle 0–1. Suomen joukkuetta valmensi Juhani Nirkkonen.[7]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Valkeakosken Haka, hopeaa sai Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[8]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Kemin Into, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[9]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Wienissä, Itävallassa ja Suomi sijoittui kahdeksan joukkueen turnauksessa viidenneksi.[10]
- Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen Tappara, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Tampereen KooVee.[11]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Norjassa Suomi saavutti pronssia hävittyään kahdesti Neuvostoliitolle sekä voittojen mentyä niin Ruotsin kuin Norjankin kanssa tasan.[12][13]
- Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Oulun Luistinseura, hopeaa sai Lappeenrannan Veiterä ja pronssille sijoittui kemiläinen Veitsiluodon Vastus.[14]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Lea Hilokoski voitti kultaa henkilökohtaisessa kilpailussa sekä Eija Krogeruksen kanssa parikilpailussa. Suomen viisimiehisjoukkue Leo Hilokoski, Martti Koskela, Niilo Olonen, Tauno Ranta ja Tapio Vuorinen saavutti pronssia.[15]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun NMKY, hopeaa sai espoolainen Playhonka ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Sampo, hopeaa sai Nokian Urheilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[17]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Sparta, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Kiffen ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[18]
- Naisten SM-sarjassa mitalikolmikko oli edelliskauden tapaan Sjundeå IF, Riihimäen Pallonlyöjät ja helsinkiläinen Katajanokan Haukat.[19]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai helsinkiläinen Lautta-Pojat ja pronssille sijoittui Vammalan Kisa.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Pesä-Veikot, hopeaa sai Helsingin Kiri -60 ja pronssille sijoittui Karhulan Veikot.[21]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Motocrossin maailmanmestaruussarjassa Heikki Mikkola voitti 500-kuutioisten pyörien luokassa uransa kolmannen maailmanmestaruuden.[22]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen voitti toisen peräkkäisen mestaruutensa.[23]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Kalevi Marjamaa saavutti pronssia alle 71-kiloisten sarjassa ja Rauno Pellikainen alle 81-kiloisissa.[24]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa Pertti Ukkola voitti kultaa alle 57-kiloisten sarjassa.[25]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Pertti Ukkola voitti kultaa alle 57-kiloisten sarjassa.[26]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Pertti Karppinen saavutti yksiköissä hopeaa, mikä oli suomalaissoutajien kaikkien aikojen ensimmäinen MM-mitali.[27]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa hopeaa saivat Pekka Päivärinta 3 000 metrin juoksussa ja Antti Kalliomäki seiväshypyssä sekä pronssia Arto Bryggare 60 metrin aitajuoksussa.[28]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 138. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 110–111, 113–114
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Pihlaja, s. 689–692
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 224–225. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 383–384. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 107–109. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 267
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 293–295
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Pihlaja, s. 403, 407
- ↑ Pihlaja, s. 405, 407
- ↑ Pihlaja, s. 467
- ↑ Pihlaja, s. 484, 489
- ↑ Pihlaja, s. 490, 495–496
- ↑ Pihlaja, s. 657
- ↑ Pihlaja, s. 927–928