Sunnuntai

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikko
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai

Sunnuntai (lyhenne su tai sunn.[1]) on nykyään eurooppalaisen SFS-EN 28601-standardin mukaan seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä. Ennen vuotta 1973 sunnuntai oli viikon ensimmäinen ja lauantai viimeinen päivä. Tällöin kyseinen muutos toteutettiin Kansainvälisen standardoimis­järjestön (ISO) suosituksesta.

Roomalaisessa ja juutalaisessa kalentereissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Päivä on egyptiläisen ajanlaskun mukaan perinteisesti nimetty suurimman taivaankappaleen eli Auringon mukaan (dies solis).

Länsimaissa sunnuntai on perinteellinen viikoittainen lepopäivä ja samalla lakisääteinen vapaapäivä ja nykyisin laajalti muuallakin. Joillakin työpaikoilla on kuitenkin tehtävä työtä myös silloin, mutta työaikalain mukaan on pyhätyöstä maksettava korotettu palkka, ja lisäksi on vastaava vapaapäivä järjestettävä jonakin muuna viikonpäivänä.

Suomessa monet kaupat ja virastot ovat kiinni sunnuntaisin. Vuonna 2009 voimaan tulleen lain mukaan kaupat saavat olla avoinna sunnuntaisin klo 12-18, kuitenkin isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana klo 12–21. Pienet alle 400 neliön kaupat saavat olla vapaasti avoinna sunnuntaisin juhlapyhiä lukuun ottamatta.

1900-luvun loppupuolella Suomessa ja monissa muissakin maissa yleistyi viisipäiväinen työviikko, jolloin sunnuntain lisäksi myös lauantai on laajalti vapaapäivä, joskaan ei virallinen pyhäpäivä.

Useiden kirkkokuntien pyhäpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat kristilliset kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, että evankeliumien mukaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui sapatin jälkeisenä, juutalaisen lasku­tavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä[2] eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa Seitsemännen päivän adventistit ja messiaaniset juutalaiset ovat sitä mieltä, että sunnuntain pyhittämisellä ei olisi raamatullista perustetta. Katolisessa teologiassa sunnuntaita pidetään myös viikon kahdeksantena päivänä. Juutalaisen sapatin vieton merkitys on myöhemmin siirretty sunnuntaihin. Asiasta päätettiin Laodikean kirkollis­kokouksissa 400-luvun alkupuolella. Sitä ennen sekä juutalaiset että kristityt viettivät pyhäpäivänään sapattia, lauantaita. Juutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että Raamatun luomis­kertomuksen mukaan Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä. Useissa muissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi (ven. воскресенье, voskresenje).

Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta tapa siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on dies solis, Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee Sunnelta, saksien auringonjumalalta tai Sunnalta, joka oli skandinaavien auringonjumala.

Kirkkohistorioitsijoiden mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla myös kaikki kristilliset seurakunnat viettivät lepopäivänään sapattia. 300-luvun alussa alkoi Rooman seurakunnasta muotoutua valtionkirkko, mikä sai loppu­huipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se, että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänä ja jumalan­palvelus­päivänä sunnuntaita, jonka keisari Konstantinus oli jo määrännyt Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi.[3] Monet tutkijat ja myös katolinen kirkko sijoittavat tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa) Laodikean konsiilissa paavi Liberiuksen johdolla kehotettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta pyhittämään sunnuntai.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  2. Matt. 28:1-8
  3. Otavan Iso Fokus, 7. osa (Ra-Su), s. 3956, art. Sunnuntai. Otava, 1973. 951-1-01236-3.
  4. The Convert's Catechism of Catholic Doctrine,1977, s. 50; Doctrinal Catechism, s. 174