Soela väin
| Soela väin -salmi Soelansalmi[1] |
|
|---|---|
| vir. Soela väin | |
 Sõru-satama salmen rannalla Hiidenmaalla |
|
  Soela väin |
|
| Sijainti |
Lepiku, Pärna, Rannaküla, Tilga ja Tärkma kylät Hiidenmaan kunnassa, Hiidenmaalla; Pammana kylä, Saarenmaan kunnassa, Saarenmaalla[2] |
| Valtio |
 Viro |
| Merialue | Itämeri |
| Vesialue |
Vesipinta-alaa 5 481 ha[3] tai 5 481 km² merialuetta[2] GeoNames-tietokannassa 588646 |
| Saaria | 15[4] |
Soela väin eli Soelansalmi[1] (vir. Soela väin), ensimaininta nimellä Solavenn vuodelta 1254[4], myös Sele-Sund[5] tai Seehund vuodelta 1798 ja Soëla-Sund[6] on Saarenmaan ja Hiidenmaan välinen[7] Länsi-Viron vesistö- ja Läänesaarten alavesistöalueeseen kuuluva salmi Itämeren itäosassa, Länsi-Virossa.[2]
Soela väin yhdessä Suur ja Väike väin-salmien, Harin- ja Voosinkurkun kanssa yhdistää Länsi-Viron saariston suurimpien saarten ja mantereen välisen Väinämeren muuhun Itämereen.[8]
Salmen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron kahden suurimman saaren välinen merikuljetusyhteys Soelansalmella ylläpidetään Saarenmaan Triigin ja Hiidenmaan Sõrun sataman toiminnalla. Saarenmaan Triigin satamasta Triigilahden varrelta pääsee linja-aluksella salmen yli ja takaisin. Vuonna 1906 salmen pohjoispuolella aloitettiin 30 syltä (64 metriä) leveän ja 17 jalkaa (5 metriä) syvän kanavan ruoppaus. Välillä keskeneräiseksi jäänyt ns. Pohjoinen 9 kilometrin pituinen vesiväylä valmistui ensimmäisen maailmansodan aikana. Salmen kautta kulkemista varten Sõruun ja Emmasteseen asennettiin kohdevalot ja rakennettiin valolla varustettuja loistomajakoita: puiset säiliöt v. 1913, Sõrun teräsbetonimajakat v. 1934, Emmasteen alempi teräsbetonimajakka v. 1935 ja ylempi metallinen merkki v. 1947.[4] Ensimmäisen maailmansodan aikaisen operaation Albionin meritaistelu käytiin 12.–16.lokakuuta 1917 Soela väin-salmessa ja Väinämerellä.[9][10] Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton laivaston sukellusvene S–11 ajoi 02.08.1941 magneettiseen pohjamiinaan Soelansalmessa lähempänä majakkaa Tohvrin kylässä Hiidenmaalla[11][12] ja 45[13], 46[14] tai 47[15] miehistönjäsentä menehtyi. Kuusi tuntia räjähdyksen jälkeen kolme matruusia pääsi ulos veneestä perätorpedoputken kautta. Vuonna 1955 sukellusvene S-11 nostettiin salmen pohjasta ja miehistön jäsenten ruumiit haudattiin Riikaan.[13] Keskellä Soela väin-salmea 26.3.2001 jään läpi vajosi autollaan luultavasti suomalainen noin 30-vuotias mieshenkilö, jota otsikot sanovat uhkarohkeaksi.[16]
Viron tietosanakirjan (vir. Eesti entsüklopeedian) mukaan tällä Väinämerta ja Itämerta yhdistävällä salmella on leveyttä 6 ja vähimmillään 5,4 kilometriä, syvyyttä jopa 11 metriä[13] ja alusten vesiväylällä noin 3 metriä. Joissakin lähteissä väitetään Karl Russwurmin kirjoittaneen v. 1855 kirjassaan ”Eibofolke eli ruotsalaiset Viron rannoilla ja Ruhnussa” (saks. Eibofolke oder die Schweden an den Küsten Ehstlands und auf Runö) (s. 48), että Saarenmaata erottaa Hiidenmaasta neljän virstan eli noin 4,3 kilometrin levyinen salmi.[17] Salmeen laskee Hiidenmaalla virtaava Olimajoki (vee1161900). Tällä vesipinta-alaltaan 5 481 hehtaarisella[3] tai 5 481 km²:n kokoisella merialueella[2] on 15 luotoa ja riuttaa, joista suurimmat ovat Pakulaid (28,1 ha), Pihlalaid (8,2 ha) Suurkuiv ja Väikekuiv.[4]
Salmen luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) mukaan Soela väin luokitellaan VRD V:n, matalaksi ja sekoittuneeksi rannikkovedeksi (Väinämeri (V)). Salmi luokitellaan limnologisesti mesohaliiniseksi (vir. mesohaliinne) murtovesikategoriaan kuuluvaksi merivesialueeksi, jolloin luonnollisen vesimuodostuman suolapitoisuus on alhainen tai keskisuuri joko 3–16 tai 5–18 ‰.[3]
Salmen nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimen alkuperäisen merkityksen väitetään olevan tarkemmin määrittelemätön ja sitä on pyritty yhdistää mm. sanaan ”suola” (vir. sool)[7] Euroopasta Bysanttiin ja Keski-Aasiaan silkkitiehen yhteydessä olleen viikinkien vesitien oletetaan johtaneen aikoinaan Ojamaalta Pohjois-Saarenmaalle suoraan kohti Panga pankia, jonka korkean valkoisen kalkkikivitörmän kerrottiin toimineen kauas näkyvänä merimerkkinä. Siellä meritie haarautui kahtia: toinen haara meni Väinäjoen suulle Riian kaupunkiin ja toinen Suomenlahteen.[18] Eli tämä muinainen suolatie sekä johti Soelansalmen kautta Koillis-Euroopan metsäisille alueille että oli pitkään käytössä ollut vesitie Pohjois-Euroopasta niin Valkoiselle, Mustalle kuin Kaspianmerellekin.[19]
Suola oli yksi Itämeren tärkeimmistä hyödykkeistä ja jossain vaiheessa Lyypekin ja suurelta osin Tallinnan rikkaus perustui suolakauppaan.[20] Skandinaviassa 800–900 luvuilla suurimmat rikkaudet keskittyivät Gotlantiin, jossa avainsanoina olivat ”tulli”, ”rautakauppa” ja ”suolan kuljetus”. Viikinkiretkien päättyessä 1100-luvulla saaristolaisille avautui uusi ja tuottoisa mahdollisuus ansaita rahaa, kun raudan kysyntä kasvoi ja sitä myytiin sekä pakanoille että kristityille. Viitteitä saaremaalaiseen rautakauppaan ja suolan läpikulkuun löytyy suomalaisesta kansanlaulusta. Tämän mukaan Karjalan metsämies ennen nylkemistä löi kaatamansa karhun kanssa kättä päälle ja sanoi sille sovitukseksi tämän surman lainkaan metsästäjän syyksi katsottavan, koska: “Virossa on veitsi tehty” ja “Virosta on veitsi tuotu. Läpi suolasalmeksista, suolasalmen kautta ja suolalaivam peällä.” Vienan läänin lauluissa Suolasalmi (vir. soolaväin) yhdistetään Soela väin-salmeen, jota ensimmäistä kertaa vuonna 1254 mainittiin nimellä Solavenn.[18][21]
Joidenkin tulkintojen mukaan toisaalta Soela väin-salmi on nimensä saanut Saarenmaalla sijaitsevan Soela-kylän mukaan[4], jonka la-päätteinen alkuosa voisi olla omantomuoto ”soe” viron kielisestä murteellisesta substantiivista ”susi”. Toisaalta nimen Soel+a runko johtunee alasaksankielisestä sanasta ja tarkoittaa ’hylje’, mutta tämä voi olla myöhäisempää toimistoetymologia.[7] Karl Russwurmin väitetään kirjoittaneen kirjassaan edelleen tähän salmeen liittyvästi seuraavaa: Soela väin (Söälasund „Seehundsstraße (Hülgeväin)“, johtuu sanasta „söäl“, jolla paikalliset ruotsalaiset tarkoittivat hyljettä.[17] Vuodesta 1798 Ludwig August Mellini omien kirjauksiensa pohjalla etymologisoi Soela väin-salmen nimellä Sela Sund (tai Soela-Sund[5], alasaksaksi ’Seehund’).[6][22] Kansanperinne yhdistää nimen sanaan ”sõel” so. ”seula”.[7]
-
Sõru-satama v. 2015 -
Soela-satama v. 2015 -
Triigi-satama v. 2015 -
Pihlalaid-luoto -
Kunnostusta vailla 3-mastoinen moottoripurjelaiva ”Ernst Jaakson” Sõru-satamassa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu? Harvinaiset ja vanhentuneet sovinnaisnimet Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 02.3.2022.
- ↑ a b c d Soela väin. Põhiandmed. Spetsiifilised andmed. Kandeotsused. (Soelansalmi. Perustiedot..Erityiset tiedot. Päätökset.) Keskonnaportaal. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b c Veekogu andmete kuvamine. Veekogu: Soela väin VEE3301000 (Vesistötiedot. Vesistö: Soela väin-salmi VEE3325030.) Keskkonnaagentuur. Eelis infoleht. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b c d e Soela väin (Soela väin-salmi) Eesti Entsüklopeedia. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b Linda Kongo: Saksa-Eesti Kohanimed 2016. Eesti Looduseuurijate Seltsi väljaanne. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b Hans Feldmann: Baltisches historisches Ortslexikon: Estland (einschliesslich Nordlivland) (Baltian historiallinen paikallissanasto: Viro (mukaan lukien Pohjois-Liivimaa)) 1985. books.google. Viitattu 02.3.2022. (saksaksi)
- ↑ a b c d Eesti kohanimeraamat Sõnaraamatust. Soela ja Soela väin (Viron paikannimien sanakirja. Soela (kylä) ja Soela väin-salmi) Eesti keele Instituut. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Väinameri (Väinämeri) Eesti Entsüklopeedia. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Mati Õun, Hanno Ojalo: Esimese maailmasõja operatsiooni „Albion“ merelahingud Soela väinas ja Väinamerel (Ensimmäisen maailmansodan operaation ”Albion” meritaistelut Soelansalmessa ja Väinämerellä) 2011. Eesti Sõjaajaloo Teejuht. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ I maailmasõda 1914-1917. Operatsioon Albion. 29. sept. (12. okt.) – 6. (19.) okt. 1917 (Ensimmäinen maailmansot 1914-1917. Operaatio Albion. 29. syysk. (12. lokak.) – 6. (19.) lokak. 1917) Virtsu.ee. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Место гибели ПЛ «С-11». Вторая мировая война (S-11-sukellusveneen hukkumispaikka. Toinen maailmansota) wikimapia.org. Viitattu 02.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Подводная лодка "С-11" (S-11-sukellusvene) submarine-at-war.ru. Viitattu 02.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c «С-11» подводная лодка IX-бис серии (S-11 IX bis-sarjan sukellusvene) sovboat.ru. Viitattu 02.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Страница памяти экипажа ПЛ С-11 - Штурм Глубины (S-11-sukellusveneen miehistön muistisivu – Tapaturma syvyyksissä) deepstorm.ru. Viitattu 02.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Подводная лодка С-11. Тип "С" IX-бис серии - Штурм Глубины (Sukellusvene S-11. Tyyppi "С" IX bis sarja – Tapaturma syvyyksissä) deepstorm.ru. Viitattu 02.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Soela väin neelas hulljulge soomlase (Soelansalmi nielaisi uhkarohkean suomalaisen) 27.03.2001. saarlane.ee. Arkistoitu 3.3.2022. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b ruhnu päevik. Carl Russwurmi jälgedes I (Karl Russwarmin jalanjäljissä I) 11.12.2015. ruhnlane. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ a b Karl Kello: Saaremaa vanad kivikirikud: kes tegi? (Saarenmaan vanhat kivikirkot: kuka teki?) 2007. Tuna ;. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Kari Kello: Soela väin: miks otse minna, kui ringi saab (Soelansalmi: miksi mennä suoraan, kun voi kiertääkin) 27.02.2020. Maaleht. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Kari Kello: Pärtliööl toimub kummalist (Pärttylinyöllä tapahtuu outoja) 27.09.2013. Õpetajate Leht. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Karl Kello: Saaremaa vanad kivikirikud: kes tegi? (Saarenmaan vanhat kivikirkot: kuka teki?) 2007. Tuna ;. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)
- ↑ Marja Kallasmaa: Hiiumaa kohanimed (Hiidenmaan paikkanimet) 2010. Eesti Keele Sihtasutus. Viitattu 02.3.2022. (viroksi)