Hari kurk
| Hari kurk Harinkurkku[1] |
|
|---|---|
| vir. Hari kurk[2] Hari väin[3] |
|
 Harilaidin pohjoiskärki Harinkurkussa |
|
  Harinkurkku |
|
| Sijainti |
Hiidenmaan kunta, Hiidenmaan maakunnassa ja Vormsin kunta, Läänemaalla[4] |
| Valtio |
 Viro |
| Merialue | Väinämeri |
| Vesialue |
merialuetta yhteensä 11 501 km²: länsiosa (vee3311020) 6092 (km²)[5] itäosa (vee3311030) 4252 (km²)[6] ja Hellamaa laht (vee3311010) 1157 (km²)[7] Salmen KKR (Viron ympäristörekisterin) koodi vee3311000[8] GeoNames-tietokannassa 592178 |
| Saaria | n. 77 nimetöntä+ Eerikulaid, Harilaid, Hellamaa rahu, Hiiumaa, Höralaid, Kadakalaid Pujurderahu, Rambirahu, Silmakrass, Vohilaid rahu, Vormsi, Uuemaarahu, Uuemererahu |
| Suurin syvyys | 14[9] tai 15[10][11] m |
| Keskisyvyys | 2[9] m |
Hari kurk eli Harinkurkku[1] (vir. Hari kurk)[12] on Länsi-Viron vesistö- ja Läänesaarten että Matsalun alavesistöalueseen kuuluva Itämeren pohjoisin salmi Hiidenmaan ja Vormsin saarten välissä Hiidenmaan maakunnassa ja Läänemaalla, Länsi-Virossa.[13]
Hari kurk yhdistää Väinämeren varsinaiseen Itämereen.[14] Harinkurkku on salmen suomenkielinen sovinnaisnimi, jonka sijaan voidaan käyttää vironkielistä nimeä Hari kurk[1] ja vaihtoehtoisina nimityksinä ovat myös Hari väin[3], Moon-Sund ja Hari-Sund.[15]
Salmen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron Tietosanakirjan (vir. Eesti Entsüklopeedian) mukaan Harinkurkulla on leveyttä 10–13 kilometriä ja syvyyttä enimmäkseen parin metrin verran. Salmi on syvimmillään Harilaidin pohjoiskärjessä, jolloin pohjaan on noin 14[9]–15[10][11] metriä. Laivojen kulkemiseen sopiva alue on Harilaidin ja Soolarahun välinen 4,5 km leveä ja 9 m keskisyvyydellä väylä, jota pidetään Harinkurkkuna sen suppeammassa merkityksessä. Kulkua avustavat merimerkit, joita ovat sekä Vormsin Saxbyn majakka että loisto, Harilaidin majakka ja kohdevalot, Soolarahun ja Harilaidin suuntainen valopoiju.[9]
Vormsin saaresta noin 5 mailia (n. 9,3 km) luoteeseen 15 metrin syvyydessä makaa höyrylaiva ”Linnea”. Alun perin se rakennettiin matkustajarahtialukseksi Tukholmassa vuonna 1892, minkä jälkeen se mobilisoitiin Venäjän Itämeren laivastoon 14.8.1914 ja uudelleen rakennettiin miinanraivaajaksi nro 1. Alus upposi ensimmäisen maailmansodan aikana 16. syyskuuta v. 1915 Harinkurkun pohjoisosassa sen jälkeen, kun oli osunut miinaan ja hajonnut kahteen osaan.[10][16] Vuonna 1979 havaittiin jäänmurtajan-hinaajan ”Vimsin” (entiseltä nimeltään "Aleksei Porfirjev") hylky, joka makasi sorasavisella merenpohjalla myös 15 metrin syvyydessä. Vims valmistui Tallinnassa v. 1914 ja upposi myös I maailmansodan aikaisiin miinaesteisiin Harinkurkussa lähellä Laine-poijua 07.09.1917.[11]
Salmen luokittelu ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron ympäristöviraston (vir. Keskkonnaagentuurin) mukaan Harinkurkku on moniosainen salmi[8], joka koostuu länsi-[17] ja itäosan[18] lisäksi vielä Hellamaan lahdesta (vir. Hellamaa laht).[19] Vesipinta-alaltaan yhteensä 11 501 hehtaarin kokoinen salmi on Väinämeren vesialuetta, jossa on noin 77 nimettömän lisäksi monia nimellisiä saaria, luotoja ja riuttoja. Niistä suurimmat ovat Hiidenmaa (989 km²) ja Vormsi (94,98 km²), seuraavat ovat Vohilaid rahu (4,48 km²), Kadakalaid (24 ha), Höralaid (22,5 ha), Hellamaa rahu (17,8 ha), Harilaid (15 ha), Uuemererahu (13,6 ha), Uuemaarahu (3,93 ha), Eerikulaid (3,44 ha), Rambirahu (2 ha), Silmakrass (434 m²), Pujurderahu (98 m²) ja Soolarahu-luoto. Joitakin nimettömiä on kadonnut kartalta.[17][18][19] Hiidenmaan ja Vormsin saaren välissä, keskellä Harinkurkkua, sijaitsee Harilaidluoto, jolla on aina ollut tärkeä rooli sekä laivaliikenteessä että talvitien pysähdyspaikkana. Tällä luodolla oli 1900-luvun puolivälissä ollut taverna.[20] Suojelualoja ovat pieni Pujuderahu, joka on harmaan hylkeen pysyvä elinympäristöä (KLO3000096)[21], ja vähän isompi Harilaidluoto nystykultajäkälän kasvupaikkana (KLO3000576).[22]
Joidenkin lähteiden mukaan Hari kurk‑salmi rantaniittyineen ja pikkusaarineen on UK:n Royal Society for the Protection of Birds (RSPB) hyväntekeväisyysjärjestön tutkimusaluetta.[23] Harinkurkun pohjoisosassa pysähtyy osa mustalinnuista ja tänne lentävät Saarenmaan kaakkois- ja itärannikolla ja Väinämeressä pesivät haahkat. Joskus pesinnän jälkeen, kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa liittyy uroshaahkoihin myös suurempi osa pesiytymättömistä tai epäonnistuneesti pesiytyneistä naarashaahkoista, jolloin niiden laskettu kokonaislukumäärä Harinkurkussa voi ulottua jopa 30 tuhanteen. Alkaen 2000-luvun alusta on sulkivien haahkojen määrä kuitenkin vähentynyt. Harinkurkku on tärkeä kokoontumispaikka Hiidenmaan ympärillä liikkuville ja sulkiville kyhmyjoutsenille ja se on sotkien tärkeä sulkimisalue.[24]
Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) mukaan Hari kurk luokitellaan VRD IV:n, matalaksi ja aallokon vaikutukselle avoimeksi rannikkovesialueeksi (Länsisaarten avomeren rannikkovettä) (vir. madal, lainetusele avatud rannikuvesi (Läänesaarte avamere rannikuvesi). Salmi ja kaikki sen osat luokitellaan limnologisesti mesohaliiniseksi (vir. mesohaliinne) murtovesikategoriaan kuuluvaksi merivesialueeksi, jolloin luonnollisen vesimuodostuman suolapitoisuus on alhainen tai keskisuuri joko 3–16 tai 5–18 ‰.[17][18][19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu? Harvinaiset ja vanhentuneet sovinnaisnimet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.4.2022. }
- ↑ Kohanimi = rööp- või viit põhinimele (Paikkanimi = rinnakkaisnimi tai viittaus päänimeen) www.eki.ee. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b Hari Kurk. Alternate names (Hari Kurk. Vaihtoehtoiset nimet) geonames.org. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Leitud kohanimed. Hari kurk. (Löytyneitä paikannimiä. Hari kurk) Maa-amet. Riikliku kohanimeregistri avalik teenus. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Hari kurk lääneosa (Harinkurkun länsiosa) Keskkonnaagentuuri Keskonnaportaal. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Hari kurk idaosa (Harinkurkun itäosa) Keskkonnaagentuuri Keskonnaportaal. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Hellamaa laht (Hellamaan lahti) Keskkonnaagentuuri Keskonnaportaal. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b Veekogu andmete kuvamine. Veekogu: Hari kurk VEE3311000 (Vesistön tiedot. Vesistö: Harinkurkku VEE3311000) Keskkonnaagentuuri eelis.infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c d Hari kurk Üldentsüklopeedia Eesti Entsüklopeediast. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c 27805 Miinitraaleri nr 1 vrakk (27805 Miinanraivaajan nro 1 hylky) Kultuurimälestiste register. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c Vims Kultuurimälestiste register. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit. Harinkurkku Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Ana G. López Martín: International Straits: Concept, Classification and Rules of Passage. Hari kurk Strait (Kansainväliset salmet: käsite, luokitus ja kulkusäännöt. Harinkurkun salmi) 14.8.2010. books.google. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Biology and Ecology (Viron tiedeakatemian julkaisut, biologia ja ekologia) Syyskuu, 2000. books.google. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Päring kohanimedest. Hari kurk. Harinkurkku (Paikannimien kysely. Hari kurk. Harinkurkku) www.eki.ee. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Linnea Kultuurimälestiste register. Vrakiregister. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c Veekogu andmete kuvamine. Veekogu: Hari kurk lääneosa VEE3311020 (Vesistö tiedot. Vesistö: Harinkurkun länsiosa VEE3311020) Keskkonnaagentuuri eeli-Infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c Veekogu andmete kuvamine. Veekogu: Hari kurk idaosa VEE3311030 (Vesistö tiedot. Vesistö: Harinkurkun itäosa VEE3311030) Keskkonnaagentuuri eeli-Infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ a b c Veekogu andmete kuvamine. Veekogu: Hellamaa laht VEE3311010 (Vesistö tiedot. Vesistö: Hellamaan lahti VEE3311010) Keskkonnaagentuuri eeli-Infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Vaatamisväärsused. Saared ja laiud (Nähtävyydet. Saaret ja luodot) 2020. Pühalepa vald. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Ala andmete kuvamine. Kaitsealune ala või üksikobjekt: Pujuderahu hallhülge püsielupaik (KLO3000096) (Suojelualueen tiedot. Suojelualue tai yksittäinen paikka: Pujuderahuluoto on harmaahylkeen pysyvä elinympäristö (KLO3000096)) Keskkonnaagentuuri eeli-Infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Ala andmete kuvamine. Kaitsealune ala või üksikobjekt: Harilaiu näsa-kuldsambliku püsielupaik (KLO3000576) (Suojelualueen tiedot. Suojelualue tai yksittäinen paikka: Harilaidluoto nystykultajäkälän kasvupaikkana (KLO3000576)) Keskkonnaagentuuri eeli-Infoleht. Viitattu 22.4.2022. (viroksi)
- ↑ Kymmenen syytä matkustaa Läänemaalle Haapsalu Turismiinfokeskus. Arkistoitu 26.5.2022. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Aivar Leito: Sopimuksen: “Avomeren tuulivoimaloiden perustamisesta Luoteis-Viron rannikkomereen aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointi” Selvitys. Linnut ja lepakot ym.fi. Marraskuu, 2008. Viitattu 22.4.2022. [vanhentunut linkki]