Simón Bolívar
Wikipedia
Simón José Antonio de la Santísima Trinidad Bolívar y Palacios (24. heinäkuuta 1783, Caracas, Uusi-Grenada, Venezuela – 17. joulukuuta 1830, Santa Marta, Kolumbia) oli venezuelalainen vallankumousjohtaja. Hän johti taisteluja, jotka johtivat nykypäivän itsenäisten Venezuelan, Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Bolivian syntyyn. Viimeksi mainitulle hän on antanut nimensäkin.
Hän oli Suur-Kolumbian (Kolumbia, Ecuador ja Venezuela) presidentti 1819–1830, Venezuelan 1813–1814, Bolivian 1825 ja Perun 1824–1827. Hänen tavoitteensa eräänlaisen Etelä-Amerikan Yhdysvaltojen luomisesta ei kuitenkaan toteutunut.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Valistusajan vallankumouksellisten seuraaja
Bolívar oli ideologisesti liberaali, valistusajan perillinen, vaikka hänen puhdasoppisuuttaan pidetäänkin epäselvänä. Hän piti Amerikan vallankumousta suurena esikuvanaan ja kritisoi voimakkaasti Ranskan suurta vallankumoustalähde?. Kirjoituksissaan hän kuvaa itseään liberaaliksi ja vapauden puolustajaksi. Hän halusi Etelä-Amerikan vapautuvan siirtomaavallasta yhtenäisenä, roturajat ylittävänä valtiona.
Bolívaria pidetään koko Etelä-Amerikassa laajalti sankarina, ja hänen patsaitaan löytyy ympäri maailmaa, myös Washingtonista.
Tästä syystä monet johtajat ovat yrittäneet ratsastaa hänen nimellään, esimerkiksi Venezuelan presidentti Hugo Chávez on kutsunut sosialismiaan bolivarianismiksi.
[muokkaa] Tausta
Bolivar oli 1500-luvulla Etelä-Amerikkaan muuttanutta vaurasta aatelissukua, Kastilian kuningas Fernando III:n jälkeläinen, ja vapaamuurari. Hän kouluttautui Espanjassa 1799 alkaen, meni naimisiin vuonna 1802, mutta vaimo kuoli seuraavana vuonna ja Bolivar jäi lapsettomaksi. Venezuelaan hän palasi 1807.
[muokkaa] Vallankumoukset
Bolivar osallistui moniin hankkeisiin siirtomaavalta Espanjaa vastaan, ja kirjoitti manifestinsa maanpaossa vuonna 1812. Samana vuonna Espanjassa liberaalit pääsivät valtaan ja säätivät Espanjan vuoden 1812 perustuslain. Konservatiiviset serviilit pääsivät pian niskan päälle, mutta tämä heikensi emämaan otetta siirtomaistaan.
Vuonna 1813 Bolivar vapautti Caracasin kahdesti, perusti jälkimmäisellä kerralla Venezuelan toisen tasavallan ja sai liikanimensä Vapauttaja (El Libertador). Vuonna 1814 hän vapautti Bogotan mutta joutui pakenemaan seuraavana vuonna Haitille, jonka tuella hän saattoi jatkaa taisteluaan 1817 alkaen Venezuelasta.
Hän sai lopulta ajettua espanjalaiset pois suuresta osasta mannerta ja perusti 7.9.1821 Suur-Kolumbian, jonka presidentti hänestä tuli. 1822–25 hän vapautti myös Equadorin ja Perun, ja Bolivia perustettiin.
[muokkaa] Valtiomuoto
Bolivar halusi Yhdysvaltojen mallin mukaisesti liittovaltiomuodon, jossa keskushallinto turvaisi ihmisten vapauden, ihmisoikeudet, mutta osavaltioillakin olisi merkittävästi valtaa. Väitetään kuitenkin erityisetuja tavoittelevien tahojen pyrkineen hajottamaan liittovaltiota, mikä johti kapinoihin mm. Venezuelassa ja sai Bolivarin tavoittelemaan "väliaikaisesti" vahvempaa keskushallintoa. Hän julistautui "tilapäisesti" diktaattoriksi 27.8.1828 pelastaakseen tasavallan, selvisi vammoitta murhayrityksestä muttei saanut (etenkin konservatiivien) kapinointia loppumaan ja erosi 27.4.1830. Vuoden lopussa hän oli aikeissa lähteä Eurooppaan mutta kuoli tuskallisesti tuberkuloosiin 17.12.1830.
[muokkaa] Bolivarin perintö
Vaikka Bolivar ei saavuttanut tavoittelemaansa liberaalia koko mantereen liittovaltiota, hänen liberaali perintönsä jäi elämään, koko manner vähitellen itsenäistyi, ja moni sen presidentti hakeutui liberaalien filosofien, etenkin Jeremy Benthamin oppilaiksi. Toisaalta aate jäi vähitellen vain nimelliseksi ja politiikan määrääjiksi tulivat luokkaerot.
