Miniatyyrimaalaus
Miniatyyrimaalaus tarkoittaa pienikokoisia maalauksia. Ne ovat usein muodoltaan pyöreitä tai soikeita. Aiheen puolesta muotokuvat hallitsevat miniatyyrimaalauksissa, mutta myös kukka-asetelmia ja maisemia on maalattu. Miniatyyrimaalaukset ovat yleensä pikkutarkkoja ja niissä käytetään hienostuneita värejä.[1] Miniatyyrin tekijä on miniatyyrimaalari tai miniatyristi.
Nimi miniatyyri tuli minium-sanasta (lat. minumum=mönjä, joka on keltaiseen vivahtava punainen lyijyoksidiväri), eli punaisesta väristä, jolla käsikirjoitusten alkukirjaimia korostettiin varhaiskeskiajalla. Keskiainen nimitys taiteilijalle, joka maalasi punaisella vätillä oli miniator[2]. Nimi yleistyi ensin tarkoittamaan kaikkea kirjamaalausta. Nykyisin sanaa käytetään yleensä myös muista erityisen pienikokoisista maalauksista.[1]
Miniatyyrimaalauksia tehdään akvarellilla, guassilla tai öljyvärillä, toisinaan emalivärein. Maalauspohjana on toiminut muun muassa pergamentti, kuparilevy, norsunluu ja kartonki. Maalauksia on kehystetty medaljonkeihin kultasepäntyönä.[1]
Sisällysluettelo |
Muotokuvaminiatyyri Euroopassa[muokkaa]
Miniatyyrimaalaus eriytyi kirjamaalauksesta omaksi taiteenalaksi 1500-luvulla, kun käsin kirjoitetut kirjat alkoivat kilpailla painettujen kanssa 1460-luvulta alkaen.[1] Rikkaat tukijat vaativat kuitenkin ylellisyyysesineiden laajempaa jakelua. Miniatyristit jatkoivat kalliiden kirjojen kuvittamista, mutta tarjosivat tukijoille myös itsenäisiä miniatyyrejä.[3]
Ensimmäisiä muotokuvaminiatyyrejä maalasi ranskalainen Jean Fouquet 1400-luvun puolivälissä.[1] Miniatyyrimaalauksia alkoi esiintyä Ranskan ja Englannin hoveissa 1520-luvulla. Mitalien tapaan ne olivat kannettavia, mutta niiden värit olivat myös realistiset. Varhaisia esimerkkejä olivat alankomaalaiset miniatyristit Jean Clouet, joka työskenteli Ranskassa ja Lucas Horenbout Englannissa.[3]
Horenbout maalasi Henrik VIII:n suvun, kopioiden joskus kuninkaallisissa rakennuksissa olleita muotokuvia öljymaalauksina. Hän opetti myös miniatyyritekniikkaa kuninkaan muotokuvamaalarille Hans Holbeinille.[3] Levina Teerlinc oli kuningassuvulle työskennelleen Simon Beningin tytär. Hän opetti luultavasti miniatyyrimaalausta Nicholas Hilliardille tämän ollessa vielä kultaseppä. Hilliardin myötä muotokuvaminiatyyri tuli pysyvästi englantilaiseen kulttuuriin.[3]
Seuraavalla vuosisadalla Jean Petitot'sta tuli johtava miniatyristi.[1]
Tunnettu miniatyyrimaalari oli suomalainen Elias Brenner, joka maalasi Ruotsissa kuningatar Kristiinan kutsumana. Myös ruotsalainen Peter Adolf Hall oli merkittävä miniatyristi, hän toimi Pariisissa 1700-luvulla. Myöhemmin empiren aikana miniatyyrejä maalasi muun muassa Jean Baptiste Isabey (1767-1855).[1]
Miniatyyrimaalauksen suosio hiipui empiren jälkeen. Varsinkin muotokuvaminiatyyrejä oli käytetty valokuvan tapaan, eikä niillä ollut enää kysyntää valokuvan keksimisen jälkeen.[1]
Miniatyyrikokoelmia[muokkaa]
Miniatyyrimaalauksen kokoelmia on muun muassa Sinebrychoffin taidemuseossa[1] ja Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma Turun taidemuseossa.
Lähteet[muokkaa]
Miniatyyrejä[muokkaa]
-
Hans Holbein nuorempi: Jane Small, 1540. Halkaisija 8 cm kehystettynä.
-
Christian Hornemann, Ludwig van Beethoven, 1803.
| Sideaineen mukaan: | Öljyvärimaalaus ● Temperamaalaus ● Akvarelli ● Akryyliväri ● Fresko ● Seccomaalaus ● Kalkkimaalaus ● Vahamaalaus ● Guassi ● Pastellimaalaus |
|---|---|
| Maalauspohjan mukaan: | Seinämaalaus ● Taulumaalaus ● Miniatyyrimaalaus |
| Värinlevitystavan mukaan: | Pastoosi ● Laseeraus ● Impasto ● Sumraus ● Sgraffito |
| Maalausjärjestyksen mukaan: | Alla prima ● Grisaille ● Kerrosmaalaus ● Imprimituuri |
| Maalaustyylin mukaan: | Chiaroscuro ● Sfumato ● Trompe l’œil ● Kollaasi ● Ulkoilmamaalaus |