Sijaistoimitukset (mormonismi)

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi
Historia Joseph Smith Ensimmäinen näky Urim ja tummim Oliver Cowdery Martin Harris David Whitmer Brigham Young Sidney Rigdon
Oppi ja rituaalit Jumala Pelastussuunnitelma Oppi kirkosta Kaste Sakramentti Konfirmaatio Endaumentti Sinetöinti Pappeus Avioliitto Perhe Moniavioisuus Viisauden sana Jumalanpalvelus Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset
Pyhät tekstit ja muut julkaisut Mormonin kirja Raamattu Oppi ja liitot Kallisarvoinen helmi
Toimintatavat ja kulttuuri Temppeli Lähetystyö Apujärjestö Pyhäkoulu Apuyhdistys Alkeisyhdistys Nuoret miehet Nuoret naiset
Organisaatio ja johtaminen Myöhempien aikojen pyhien liike MAP-kirkko MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kaksitoista apostolia Apostoli Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna Ylipappi Piispa
Katso myös Kritiikki Jäsenmäärä Mormonismi Suomessa

Salt Lake Cityn temppelin kasteallas.

Sijaistoimitus on myöhempien aikojen pyhien kirkon teologinen oppi, jonka mukaan elävät mormonit voivat suorittaa temppeleissä pelastusoppinsa mukaisia sijaistoimituksia sellaisten kuolleiden puolesta, jotka eivät ole voineet vastaanottaa mormonien teologian mukaisia toimituksia eläessään.

Sijaistoimitusten teologiset perusteet

Myöhempien aikojen pyhien teologian mukaan kenelläkään ei ole mahdollisuutta pelastukseen, ellei hän ole tehnyt parannusta synneistään, uskonut evankeliumiin ja häntä ole kastettu ja konfirmoitu.^lähde? Tämä koskee kaikkia maan päällä eläneitä ihmisiä. Mormoniteologian mukaan Jeesus vieraili kuolemansa jälkeen niiden luona, jotka olivat kuolleet ennen hänen aikaansa, ja saarnasi heille evankeliumia. Samaa työtä tekevät hänen jälkeensä tulevat apostolit. Tämän kuolleille saarnatun evankeliumin mukaan kuolleetkin voidaan kastaa mormonismin oppien mukaisesti. Koska kuolleilla ei enää ole ruumista, sijaistoimituksen tekee joku elävä mormoni temppelissä.

Sijaistoimitusten ensimmäisenä perusteenä pidetään Raamatun mainintaa 1. Korinttilaiskirjeessä: "Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1. Kor. 15:29). Tämän kohdan perusteella katsotaan, että varhainen kristillisyys olisi harjoittanut sijaistoimituksia kuolleiden puolesta.^lähde? Toinen peruste on Oppi ja liitot -kirjassa oleva ilmoitus (124.luku, jakeet 29-30):

"Sillä kasteallasta ei ole maan päällä, niin että heitä, minun pyhiäni, voitaisiin kastaa niiden puolesta, jotka ovat kuolleet —

sillä tämä toimitus kuuluu minun huoneeseeni eikä voi olla muualla minulle otollinen paitsi teidän köyhyytenne päivinä, jolloin ette kykene rakentamaan huonetta minulle."

Käytäntö

Aluksi sijaiskasteita kuolleiden puolesta toimitettiin joissa ja järvissä. Oppi ja liitot -kirjan sijaiskaste liitettiin temppelirituaaleihin, jolloin sijaiskasteet ja -konfirmaatiot toimitetaan samalla lailla kuin elävienkin mormonin kaste ja konfirmaatio.

Sijaiskasteet toimitetaan temppeleiden kastealtaissa, jotka yleensä sijaitsevat temppelien pohjakerroksessa niin että kasteallas jää maanpinnan alapuolelle. Tämä liittyy kasteen symboliikkaan hautamisena ja uuteen elämään nousemisena. Vanhan testamentin aikaisen Jerusalemin temppelin vaskimeren mallin mukaan kasteallas lepää kahdentoista härän päällä.^lähde?

Sijaistoimituksissa sijaisina voivat toimia yli 12-vuotiaat MAP-kirkon jäsenet, jotka ovat eläneet uskonnon mukaista siveellistä elämää.^lähde? Lisäksi pojilta vaaditaan pappeus.^lähde? Sijaiskasteen ja -konfirmaation jälkeen miespuoliset henkilöt voidaan myös vihkiä kirkon pappeuteen sijaisen avulla, jos sijaisella on Melkisedekin pappeuden arvo. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen avulla, koska sitä pidetään välttämättömänä Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemiselle.^lähde?

Myös sinetöintejä voidaan toimittaa sijaistoimituksina eläville kuolleiden puolesta. Tämä tarkoittaa vihkimistä iankaikkiseen avioliittoon sekä lasten liittämistä vanhempiinsa iankaikkisuuden sitein. Näin on tarkoituksena luoda sukupolvet toisiinsa liittävä ketju, joka viime kädessä liittää kaikki ihmiskuntaan kuuluvat yhdeksi perheeksi. Nykyisten sääntöjen mukaan vain sellaisia, jotka eläessään ovat olleet keskenään naimisissa, on lupa vihkiä iankaikkiseen avioliittoon sijaistoimituksin. Samoin lapsia on lupa sinetöidä vain omiin lihallisiin vanhempiinsa.

Nykyään suurin osa sijaistoimituksista suoritetaan kirkon jäsenten edesmenneille sukulaisille.^lähde? Tämän takia MAP-kirkon jäseniä kehotetaan tutkimaan sukuaan ja selvittämään, keille sijaistoimitukset voisi suorittaa.^lähde? Sijaistoimitusten avulla MAP-kirkon jäsenet toivovat luovansa suuren iankaikkisen perheen ja viime kädessä ennallistavansa sukulinjan Aadamista aina tämän viimeisiin jälkeläisiin asti. Sijaistoimituksia voidaan kuitenkin suorittaa myös muiden kuin omien sukulaisten puolesta, ja mormonikirkon alkuaikoina tämä oli yleistä.^lähde?

Muiden uskontokuntien vastustus

Muut uskontokunnat eivät hyväksy mormonien sijaiskastamiskäytäntöä. Erityisesti sitä vastustavat juutalaiset seurakunnat, jotka pitävät holokaustin uhrien sijaiskastamista haudan häpäisynä ja antisemitismin muotona. Juutalaisten sijaiskastaminen nosti suuren kohun 1994, kun juutalaiset sukututkijat havaitsivat sen. Kiistan seurauksena MAP-kirkko ja juutalaiset seurakunnat sopivat 1995, että MAP-kirkko poistaïsi sellaisten juutalaisten nimet luetteloistaan, jotka eivät ole jonkun mormonin esivanhempia eikä jatkaisi tällaisten juutalaisten sijaiskastamista. Juutalaisten sukututkijoiden mukaan MAP-kirkon jäsenet ovat tästä huolimatta jatkaneet tätä toimintaa.

Katolinen kirkko kielsi 5. huhtikuuta 2008 katolisia seurakuntia luovuttamasta kirkonkirjatietoja MAP-kirkolle.^lähde? Tarkoituksena on estää katolilaisten sijaiskaste mormonismiin, koska se sotii katolilaista oppia vastaan. Vatikaanin 2001 tekemän päätöksen mukaan MAP-kirkon kaste poikkeaa niin paljon katolisen kirkon ja yleensä kristinuskon käsityksistä, että sitä ei voida pitää kristillisenä kasteena.

Vielä sijaiskasteitakin enemmän katolinen kirkko on vastustanut temppeleissä toimitettuja sijaissinetöintejä, joissa edesmenneet ihmiset vihitään sijaismenoin avioliittoon. Mormoniteologian mukaanhan temppelissä solmittu iankaikkinen avioliitto on edellytys Jumalan välittömään läheisyyteen eli korotukseen pääsemiselle. Aikaisemmin mormonipyhäköissä vihittiin tämän perusteella sijaisavioliittoon myös ihmisiä, jotka eivät elinaikanaan olleet naimisissa - esimerkiksi katolisia munkkeja, nunnia ja pappeja. Katolinen kirkko on ilmoittanut pitävänsä eläessään naimattomuuteen sitoutuneiden ihmisten kuolemanjälkeistä sijaisvihkimistä pyhäinhäväistyksenä. MAP-kirkon nykyisen ohjeistuksen mukaan vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat elinaikanaan olleet naimisissa, on lupa sinetöidä toisiinsa kuoleman jälkeen.

Sijaistoiminnot muissa uskonnoissa

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon lisäksi myös useat pienemmät mormonistiset ryhmittymät käyttävät sijaistoimituksia. Toisaalta esimerkiksi toiseksi suurin mormonistinen yhteisö, Kristuksen yhteisö, ei käytä eikä hyväksy niitä. Mormonien lisäksi sijaistoimituksia käyttää ainakin Uusapostolinen kirkko. Myös Iranin ja Irakin mandealaiset käyttävät eräänlaisia sijaistoimituksia (ei-julkisissa) kuolin- ja sielunmessuissaan. Niissä toimitettujen sijaiskasteiden (kaste on mandealaisuudessa viikoittain toistettava pyhä toimitus, joka kuvaa yksilön puhdistumista ja irrottautumista materian kahleista) tarkoituksena on auttaa edesmenneen sielua vapautumaan materiasta ja siirtymään valoon.