Peugeot 905

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peugeot 905
Peugeot 905.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Valmistaja Peugeot
Seuraaja Peugeot 908
Koko ja tekniset tiedot
Massa 750 kg
Pituus 4 800 mm
Leveys 1 960 mm
Korkeus 1 040 mm
Iskutilavuus 3 499 cm³
Teho 485 kW (660 hv)
Vaihteet 6

Peugeot 905 on urheiluautojen maailmanmestaruussarjassa (WSC) kilpaillut C-ryhmän prototyyppi. Jean Todtin johtama Peugeot Sport aloitti projektin vetäydyttyään rallista kauden 1986 jälkeen. Uusien 3,5-litran moottorisääntöjen tulo helpotti Peugeotia, koska se pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä joutumatta kilpailemaan paljon kehitettyjä moottoreita vastaan. Autolla onnistuttiin voittamaan Le Mansin 24 tunnin ajo vuosina 1992 ja 1993. Peugeot lopetti projektin kauden 1993 jälkeen ja siirtyi Formula 1 -sarjaan McLarenin moottorintoimittajaksi.[1]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autossa on vapaastihengittävä alumiininen, 150 kg painava SA35-A1 V10-moottori, jossa on neljä venttiiliä sylinteriä kohti. Moottorin kulma on 80° ja iskutilavuus 3 499 cm³. Se on sijoitettu keskelle pitkittäissuuntaisesti. Moottorin teho on 485 kW (660 hv).[1][2]

Peugeot 905:n ensimmäinen versio

Auton runkona on Dassault'n suunnittelema hiilikuitumonokokki ja se on 6-vaihteinen ja takavetoinen. Auto painaa 750 kg, sen pituus on 4 800 mm, leveys 1 960 mm ja korkeus 1 040 mm.[1]

Kaudella 1991 kehitetyssä 905 Evo -mallissa oli kokonaan uudistettu ulkokuori ja moottori, jossa oli 20 hevosvoimaa enemmän. Ennen kautta 1993 Peugeot kehitti autosta Evo 2-mallia, jonka lempinimi oli Supercopter. Mallin huomattavin ero oli uusi nokka. Se oli samankaltainen aikakautensa Formula 1 -autojen kanssa ja se inspiroi prototyyppien suunnittelijoita 1990-luvun lopulla. Auto ei kuitenkaan kilpaillut WSC-kauden 1993 peruuntumisen takia.[1]

Peugeot 905:n ohjaamo

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peugeot 905 esiteltiin virallisesti Magny Coursin radalla. Peugeot osallistui WSC:n viimeisiin osakilpailuihin yhdellä autolla, jota ajoivat Jean-Pierre Jabouille ja Keke Rosberg. Se ei ollut yhtä nopea kuin vanhojen sääntöjen mukaiseta autot, mutta voitti uusia sääntöjä käyttävät Spicet.[1] Ensimmäinen kisa, Montrealin 1000 km:n ajo, päättyi keskeytyksenn polttoainepumpun rikkoutumiseen jo 22:lla kierroksella.[3] Auton toinen ja kauden viimeinen kilpailu Autódromo Hermanos Rodríguezilla päättyi 13. sijaan.[4]

1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella Peugeotin kahta autoa ajoivat Mauro Baldi ja Philippe Alliot sekä Rosberg ja Yannick Dalmas. Ensimmäisessä kilpailussa Suzukan radalla Baldi ja Alliot voittivat mutta Rosberg ja Dalmas joutuivat keskeyttämään moottoririkkoon.[5]Rosberg ja Dalmas keskeyttivät myös toisessa kisassa Monzassa ja Baldi ja Alliot jäivät kahdeksanneksi.[6] Kolmannessa kisassa Silverstonessa Baldi ja Alliot sijoittuivat kuudenneksi, Rosberg ja Dalmas keskeyttivt jälleen moottoririkkoon.[7]

Le Mansissa Jean-Pierre Jabouille ajoi Alliotin ja Baldin kanssa ja Pierre-Henri Raphanel täydensi Rosbergin ja Dalmasin autokuntaa. Peugeotit olivat nopeita, ja lähtivätkin eturivistä mutta niiltä puuttui luotettavuutta. Jabouille, Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoriongelmiin jo 22 kierroksen kohdalla ja Rosberg, Dalmas ja Raphanel joutuivat keskeyttämään vaihteisto-ongelmiin 68 kierroksen jälkeen.[2][8]

Nürburgringin kilpailussa Peugeot otti käyttöön kehitysversiö 905 Evon.[1] Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoriongelmiin ja Rosbergin ja Dalmasin kilpailu päättyi onnettomuuteen kilpailun alussa.[9] Seuraavassa kilpailussa Magny Coursilla Peugeot otti kaksoivoiton kahden kierroksen erolla seuraaviin Rosbergin ja Dalmasin johdolla.[10] Seuraavassa kisassa Autódromo Hermanos Rodríguezilla Peugeot otti jälleen kaksoisvoiton Rosbergin ja Dalmasin johdolla – tällä kertaa seuraava hävisi voittajalle kolme kierrosta.[11] Viimeisessä kilpailussa Autopolisissa Alliot ja Baldi olivat neljänsiä Rosbergin ja Dalmasin keskeyttäessä öjynpaineongelmiin.[12] Peugeot oli mestaruuspisteissä toinen Jaguarin jälkeen ennen hallitsevaa mestaria, Sauber Mercedestä.[1]

1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peugeotin pääkilpakumppanit vetäytyivät kauden 1991 jälkeen, vaikkakin Jaguar XJR-14 jatkoi muutettuna Mazda MXR-01:ksi. Sääntömuutokset viimeistelyn takia vanhat autot kuten Jaguar XJR-12 tai Porsche 962 eivät voineet kilpailla, jonka takia kilpailuissa oli vähän osanottajia. Peugeotin suurin kilpailija kaudella oli Toyota TS010.[1] Keke Rosbergin tilalle Dalmasin pariksi tuli Derek Warwick.[13]

Ensimmäisessä kilpailussa Monzassa Alliot ja Baldi keskeyttivät moottoririkkoon Warwickin ja Dalmasin jäädessä Toyotan jälkeen toiseksi.[13] Seuraavassa kilpailussa Silverstonessa Alliot ja Baldi keskeyttivät taas moottoririkkoon Warwickin ja Dalmasin voittaessa.[14]

Le Mansiin Peugeot osallistui kolmella autolla. Ensimmäistä ajoivat Dereck Warwick, Yannick Dalmas ja Mark Blundell, toista Mauro Baldi, Philippe Alliot ja Jean-Pierre Jabouille ja kolmatta Karl Wendlinger, Eric van de Poele ja Alain Ferté. Peugeot oli järjestänyt paljon kestävyystestejä ennen kilpailua. Toyota osallistui kilpailuun viidellä autolla. Warwick, Dalmas ja Blundell voittivat, Baldi, Alliot ja Jabouille sijoittuivat kolmanneksi ja kolmas auto keskeytti.[15][16]

Doningtonissa Peugeotit ottivat kaksoisvoiton Baldin ja Alliotin johdolla.[17] Suzukassa Warwick ja Dalmas voittivat ja Baldi ja Alliot sijoittuivat kolmanneksi.[18] Kauden viimeiseen kilpailuun Magny-Coursiin Peugeot osallistui kolmella autolla. Kolmatta autoa ajoivat Eric Hélary ja Christophe Bouchot. Baldi ja Alliot voittivat, Hélary ja Bouchot tulivat toiseksi ja Warwick ja Dalmas olivat viidensiä.[19] Peugeot voitti viisi kauden kuudesta kilpailusta ja voittaen mestaruuden ennen Toyotaa ja Mazdaa.[1]

1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peugeot oli kehittänyt autostaan Evo 2 -versiota mutta se ei kilpaillut urheiluautojen maailmanmestaruussarjan kauden peruuttamisen takia. Kauden ainoa kilpailu oli siis Le Mansin 24 tunnin ajo. Peugeot osallistui siihen kolmella autolla. Ensimmäistä ajoivat Bouchot, Geoff Brabham ja Hélary, toista Dalmas, Thierry Boutsen ja Teo Fabi ja kolmatta Alliot, Baldi ja Jabouille. Peugeot otti kolmoisvoiton Bouchotin, Brabhamin ja Hélaryn ollessa ensimmäisiä ja Dalmisin, Boutsenin ja Fabin sijoittuessa toiseksi.[1][20]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Peugeot 905 LM 26.7.2007. Ultimatecarpage.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  2. a b Le Mans 1991 2006. Peugeot Sport. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  3. 480 km Montreal wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  4. 480 km Mexico wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  5. 430 km Suzuka wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  6. 430 km Monza wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  7. 430 km Silverstone wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  8. 24 h Le Mans wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  9. 430 km Nürburgring wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  10. 430 km Magny Cours wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  11. 430 km Mexico City wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  12. 430 km Autopolis wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  13. a b 500 km Monza wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  14. 500 km Monza wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  15. Le Mans 1992 2006. Peugeot Sport. Viitattu 25.1.2009. (englanniksi)
  16. 24 h Le Mans wspr-racing.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
  17. 500 km Donington wspr-racing.com. Viitattu 25.1.2009. (englanniksi)
  18. 1000 km Suzuka wspr-racing.com. Viitattu 25.1.2009. (englanniksi)
  19. 500 km Magny Cours wspr-racing.com. Viitattu 25.1.2009. (englanniksi)
  20. Le Mans 1993 2006. Peugeot Sport. Viitattu 25.1.2009. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peugeot 905.