Olduvai-teoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olduvai-teoria viittaa näkemykseen, jonka mukaan teollisen sivilisaation (määriteltynä energiantuotannolla henkeä kohden) elinaika on 100 vuotta (1930-2030) tai hieman vähemmän. Teoria tarjoaa kvantitatiivisen pohjan teollisen sivilisaation kehityskaaren tarkastelulle. Sen nimi on viittaus Olduvain rotkoon Tansaniassa.

Teorian historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olduvai-teorian esitteli ensimmäisenä sähkövoimainsinööri Richard C. Duncan vuonna 1989 alun perin nimellä "teollisen sivilisaation jännitepulssiteoria" (transient-pulse theory of Industrial Civilization).[1] Duncan käsitteli teoriaansa tukevaa aineistoa vuoden 1993 artikkelissaan The life-expectancy of industrial civilization: The decline to global equilibriu.[2]

Kesäkuussa 1996 Duncan julkaisi artikkelin The Olduvai Theory: Sliding Towards a Post-Industrial Stone Age, missä hän korvasi aiemmin käyttämänsä termin "jännitepulssiteoria" uudella nimellä "Olduvai-teoria".[3] Marraskuussa 2000 hän päivitti teoriaansa Yhdysvaltain geologisen seuran kokouksessa pitämässään esitelmässä The Peak of World Oil Production and the Road to the Olduvai Gorge[4] ja vuonna 2005 hän täydensi aineistoaan vuoteen 2003 asti artikkelissaan The Olduvai Theory Energy, Population, and Industrial Civilization.[5]

Teorian sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan määrittelee teollisen sivilisaation alun siihen hetkeen, jolloin maailman energiantuotanto henkeä kohden ylitti 30 % huippuarvostaan. Vastaavasti sivilisaation lopun hän sijoittaa siihen hetkeen, jolloin energiantuotanto henkeä kohden jälleen putoaa alle 30 prosenttiin huippuarvostaan. Huippuarvo esiintyi hänen mukaansa suurin piirtein alku- ja loppupisteen puolivälissä vuonna 1979, minkä perusteella teollisen sivilisaation 100 vuoden elinkaari sijoittuisi vuosien 1930 ja 2030 välille.[3]

Olduvai-teorian mukaan maailman energiantuotannon eksponentiaalinen kasvu päättyi vuonna 1979, jonka jälkeen energiantuotanto henkeä kohden on pysynyt melko tasaisena. Tämä tasannevaihe päättyy olettaman mukaan suurin piirtein vuonna 2008, jonka jälkeen se kääntyy voimakkaaseen laskuun. Laskun seurauksena on väestökatastrofi, mikä pudottaa maailman väkiluvun kahteen miljardiin vuoteen 2050 mennessä.[5]

Olduvai-teoria jakaa ihmiskunnan historian kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen "esiteollinen vaihe", jolloin yksinkertaiset työkalut ja vähäinen käytössä ollut energia rajoittivat talouskasvua, muodosti valtaosan ihmisen kehityshistoriasta. Toinen "teollinen vaihe" käsittää nykyisen teollisen sivilisaation, joka on onnistunut käyttämään koneita nostaakseen kasvun rajoja. Viimeinen "jälkiteollinen vaihe", jolloin ihmiskunta palaa jälleen tasapainoon ympäristön sekä uusiutuvien resurssien kanssa, seuraa teollisen yhteiskunnan romahdusta.[4]

Teollisen vaiheen heikentyminen on teoriassa jaettu kolmeen osavaiheeseen:

  • Olduvain luisu (1979-1999) - energian määrä henkeä kohden aleni 0,33 % vuodessa.
  • Olduvain liuku (2000-2011) - "alkaa ... pahenevilla selkkauksilla Lähi-Idässä ... sisältää maailman öljyntuotannon huipun".
  • Olduvain jyrkänne (2012-2030) - "alkaa ... vuonna 2012, jolloin pysyvien sähkökatkosten epidemia pyyhkii koko maailman ympäri, so. alkaa alijännitteiden aalloilla ja väliaikaisilla sähkökatkoksilla, mutta johtaa lopulta koko sähköverkon sammumiseen". Sähkökatkokset liittyvät pääasiallisesti fossiilisiin polttoaineisiin, sillä suurin osa sähköstä tuotetaan öljyllä, maakaasulla, kivihiilellä ja muilla uusiutumattomilla energianlähteillä.

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkellon muotoinen maaöljyn tuotantokäyrä, jonka M. King Hubbert määritteli vuonna 1956.

Perry Arnett (2007) esittää Olduvai-teorialle seuraavan aikajanan[6]:

  • 1979: Yhdysvaltain energiantuotannon huippu henkeä kohden; jatkoi tasannevaiheessa vielä vuonna 2006, mutta vaarassa romahtaa hetkellä millä hyvänsä.
  • 2005: Todennäköinen maailman öljyntuotannon huippu; tuotanto jatkoi tasannevaiheessa vuonna 2007, mutta jyrkänne alkamassa vuosien 2010-2012 paikkeilla.
  • 2005: Maailman viljantuotannon huippu
  • 2008 (tai aikaisemmin): Maailman maakaasutuotannon huippu henkeä kohden
  • 2010 (tai aikaisemmin): Maakaasutuotannon jyrkänne alkaa
  • 2012 (tai aikaisemmin): Yhdysvalloissa sähkökatkokset ja alijännitteet yleistyvät
  • 2012: Yhdysvalloissa saatavilla olevan juomakelpoisen veden huippu ja jyrkänne; vesipulat ja veteen liittyvät taudit lisääntyvät
  • 2015: Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä täydellisessä kaaoksessa; sanitaation ja lääkkeiden saatavuuden heikentyminen, tartuntatautien yleistyminen, heikompi ravitsemustilanne jne.
  • 2015: Maailmanlaajuinen väestökatastrofi iskee koko voimallaan; nälänhädät, taudit ja heikentynyt terveydenhuolto
  • 2030: Yhdysvaltain energiankulutus henkeä kohden alittaa 30 % osuuden huippuarvostaan; elintavat muistuttavat vuoden 1930 tasoa (todennäköisesti jo paljon ennen vuotta 2030).

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan kuitenkin maailman ruoantuotannon kasvu ylittää väestönkasvun nykyhetken ja vuoden 2030 välillä.[7]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richard C. Duncanin määritellessä teoriaansa vuoden 1979 maailman energiankulutuksen huippu henkeä kohden oli 11,15 öljybarrelia vuodessa (koko energiankulutus muutettuna öljyksi). Myöhemmin kuitenkin energiankulutus henkeä kohden kasvoi ylittäen vuoden 1979 huipun, ja vuonna 2006 kulutus oli 12,12 barrelia henkeä kohden vuodessa.[8][9] Tämä on selkeästi ristiriidassa Duncanin teorian kanssa, jonka mukaan energiankulutus henkeä kohden ei nouse vuosien 1979 ja 2008 välissä.[5] Duncan ei ole kommentoinut tähän suunnattua kritiikkiä.

Teorian puolustajat huomauttavat, että energiankulutuksen kasvua henkeä kohden on vaikea ylläpitää rajallisten resurssien, kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun, varassa.[10] Kriitikot puolestaan väittävät, että virhe osoitti teorian ennustuskyvyn heikkouden, mikä tekee teoriasta muiltakin osin epäluotettavan. Jotkut kuitenkin katsovat virheen lopulta vain vahvistavan teorian varoituksia.

Toinen Olduvai-teoriaa kohtaan suunnattu kritiikki muistuttaa paljon Malthusin väestöteoriaa (so. väestönkasvu, jos sitä ei rajoiteta, kasvaa geometrisen sarjan mukaan, mutta ruoantuotanto kasvaa vain lineaarisen sarjan mukaan) ja muita pandeemiseen ruokapulaan liittyviä teorioita kohtaan suunnattua kritiikkiä. Sen mukaan Duncanin teoria ei ota tarpeeksi huomioon teknologista kehitystä ja yhteiskunnallista muutoskykyä. Esimerkiksi vaihtoehtoisten energianlähteiden kehitys voi mahdollistaa kestävän energiankulutuksen nykyisellä tasolla. Kulutustottumuksia puolestaan on mahdollista säädellä yhteiskunnallisen muutoksen ja kulttuurisen evoluution avulla, pyrkien esimerkiksi resurssien säästämiseen. Siten uudet teknologiat yhdessä kulutustottumusten muutosten kanssa voisivat huomattavasti vaikuttaa Olduvai-teorian seuraamusten todennäköisyyteen.

Sitaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan perustelee viittaustaan Olduvain rotkoon teorian nimessä seuraavalla tavalla:

...(1) se on aiheellisesti kuuluisa, (2) olen ollut siellä, (3) sen pitkä, kumea ääni on aavemainen ja pahaenteinen, ja (4) se on hyvä metafora 'kivikautiselle elämäntavalle'.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. OT_1989.pdf - Duncan, R. C. (1989). Evolution, technology, and the natural environment: A unified theory of human history. Proceedings of the Annual Meeting, American Society of Engineering Educators: Science, Technology, & Society, 14B1-11 - 14B1-20.
  2. Duncan, R. C. (1993). The life-expectancy of industrial civilization: The decline to global equilibrium. Population and Environment, 14(4), 325-357.
  3. a b "The Olduvai Theory:Sliding Towards a Post-Industrial Stone Age - Richard C. Duncan (1996), www.dieoff.org
  4. a b "The Peak Of World Oil Production And The Road To The Olduvai Gorge" - Richard C. Duncan (2000), www.dieoff.org
  5. a b c "The Olduvai Theory Energy, Population, and Industrial Civilization" - Richard C. Duncan (2005/2006), www.TheSocialContract.com
  6. Peak Oil, Total Collapse, and the Road to the Olduvai - Perry Arnett, 18.4.2007, www.oilcrash.com
  7. World agriculture 2030: Global food production will exceed population growth
  8. World Per Capita Total Primary Energy Consumption, 1980-2006 - Energy Information Administration, 2006 (excel-taulukko)
  9. Energy Units and Conversions - Dennis Silverman, UC Irvine
  10. Revisiting the Olduvai Theory - The Oil Drum, 6.3.2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]